3:s päivä "yh:na" ...

[ap]

mies lähti reissuun ja mä yksin lasten kanssa. (ensimmäistä kertaa kotona yötä lasten kanssa keskenään)
huh! kokoajan toivoo, et tulis mies jo kotiin. omaa aikaa erittäin vähän, illasta vain. ja sillonki itellä jo alkaa väsyttää, ni sama painella pehkuihin.

kysynkin, miten jaksatte "yh:t" ?

 

[hmm]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

 

[ap]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

en mä pahalla sitä laittanutkaan tähän. kaverin kans vain puhuttu et olen nyt siis "yh" .
anteeksi, jos suututin jonku!

 

[no joo]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

hohoijaa,yh..........

 

[OnniKeiju]

mies lähti reissuun ja mä yksin lasten kanssa. (ensimmäistä kertaa kotona yötä lasten kanssa keskenään)
huh! kokoajan toivoo, et tulis mies jo kotiin. omaa aikaa erittäin vähän, illasta vain. ja sillonki itellä jo alkaa väsyttää, ni sama painella pehkuihin.

kysynkin, miten jaksatte "yh:t" ?

heh, pakko jaksaa =) kaikkeen tottuu
Mutta jos mä eläisin parisuhteessa ni kyllä mäki olisin hukassa jos mies lähtis matkalle ja jäisin yksin.

 

[lol]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

hohoijaa,yh..........

Katkera AITO yh?

 

[Nalkuttava Talonmies]

Ukko selvisin mun viikon (loma)reissuni kuulemma oikein hyvin kaksin mukulan kanssa.

Ei se ole nyt niin kamalaa Eri asia, jos kuukausitolkulla olisi. Siinä saisi jo vähän säätää menojen kanssa, koska viikon ajan voi monia asioita jättää tekemättä.

 

[Yh-äiti]

Niinpä... Tuota nyt ei voi verrata, koska olet tottunut miehesi läsnäoloon ja apuun. Sillai pärjään, että lapsi on tärkein. Töiden jälkeen ilta mennään lapsen ohjelman mukaan, syödään, ulos, leikitään ja nukkumaan viim. klo 20. Tämän jälkeen siistin huoneita ja tiskaan sekä tarvittaessa valmistan ruuan seuraaviksi päiviksi. Vapaapäivistä toisen aamupäivä on siivoukseen pyhitetty ja lapsi on tietenkin tässä mukana. Kyläilyt ym. mietitään tarkkaan, jotta lapsi ei väsy liikaa (tulee kiukkuiseksi) ja itselle ei tule liian kova stressi. Ulkopuolista hoitoapua (isovanhemmat, kummit tms.) käytän vain muutamia kertoja vuodessa. Itse olen hankkinut lapseni yksin ja hän on kaikkein tärkein elämässäni. Jaksan siten, että ajattelen tämän olevan vain väliaikaista, koska tuohan kasvaa isoksi hurjaa vauhtia.

 

[no]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

En yhtään ihmettele, miksi noin tympeä ja katkera tyyppi on yh!

 

[Huisi hippu]

nyt tiedät millasta se olis jos ottasit miehestäs eron,eli eikös tuo vaikuta jotenki positiivisesti perhe-elämään. olen ap:n kanssa samaa mieltä. ykski tuttu hoiti lapsiaan viikkoja yksin kun mies rakenteli mökkejä saksaan. yli kuukauden reissujakin teki.

 

[ap]

mies lähti reissuun ja mä yksin lasten kanssa. (ensimmäistä kertaa kotona yötä lasten kanssa keskenään)
huh! kokoajan toivoo, et tulis mies jo kotiin. omaa aikaa erittäin vähän, illasta vain. ja sillonki itellä jo alkaa väsyttää, ni sama painella pehkuihin.

kysynkin, miten jaksatte "yh:t" ?

heh, pakko jaksaa =) kaikkeen tottuu
Mutta jos mä eläisin parisuhteessa ni kyllä mäki olisin hukassa jos mies lähtis matkalle ja jäisin yksin.

kiva, että joku otti asian positiivisena!
varmasti tottuukin, en epäilekkään. me ollaan siis miehen kanssa "vanha pari" ja lapset jo aika isoja, ni harvaksi on jääny ne kerrat että olisin joutunut olemaan yksin lasten kanssa yöt ja päivät.
olen siis tottunut siihen, että miehen kanssa hoidamme perheen yhdessä ja nyt ku olen jäänyt yksin, ni huomaa kuinka suuri apu miehestä on ollut tässä perheen pyörittämisessä.

 

[vieras]

Hyvin jaksan. "Romahduksia" tulee vain silloin kun joku laite tms. menee rikki, tarvis miehen apua. Joskus siis pienetkin asiat tuntuu niiiin isoilta.

Mä olen siis ollut 7v yh, eli tottunut kai olen. Ja oppinut vähitellen tekemään niitä ns. miestentöitä.

 

[ap]

nyt tiedät millasta se olis jos ottasit miehestäs eron,eli eikös tuo vaikuta jotenki positiivisesti perhe-elämään. olen ap:n kanssa samaa mieltä. ykski tuttu hoiti lapsiaan viikkoja yksin kun mies rakenteli mökkejä saksaan. yli kuukauden reissujakin teki.

todellakin tiedän!
ja toivon, ettei koskaan tarvisi erota!

parisuhteeseen varmasti vaikuttaa positiivisesti, kuin myös siihen että mies jaksaa sitten taas lasten kanssa touhuta eritavalla.

 

[hmm]

no aika turha lähteä vertaamaan yh:na oloa, parin päivän "itsekseen" oloon.

sori, ymmärrän sun pointin, mutta tympii toi ajattelutapa.

En yhtään ihmettele, miksi noin tympeä ja katkera tyyppi on yh!

en mä ole omasta valinnastani mitenkään katkera

naurattaa vaan toi ajattelutapa, että ihan kuin se yksinhuoltajuuden suurin pointti olisi jostain arkiaskareista selviytyminen. ihan yhtä hyvin voisi sanoa olevansa viikonlopun leskenä; eihän siinäkään ole mitään eroa, onko puoliso kuollut vai parin päivän matkalla, ei tietenkään.. leskenkin suurin murhe on varmasti se, ettei ole pariin päivään omaa aikaa.

 

[vieras]

Mun mies reissasi paljon kotimaan työmatkoja, kun lapsi oli vähän päälle vuoden ikäinen. Oltiin just muutettu, ja mulla alkoivat työt ja lapsi meni hoitoon. noin 80 prosentissa miehen reissupäivistä kävi niin, että lapsi sairastui. Milloin korvatulehdusta, milloin mahatautia ja milloin mitäkin muuta. Siinä sitten piti työnantajalle selittää, että ei, meillä ei ole mahdollisuutta muunlaisiin sairaan lapsen hoitojärjestelyihin. Silloin oli kamalinta, kun itse sairastuin kaameaan oksennustautiin yhtä aikaa lapsen kanssa. Eikä muuta turvaverkkoa oikeastaan saatavilla. Kun kaikki ystävätkin olivat töissä - ja kukapa haluaisi tulla tartutettavaksi. Silloin laskin tunteja miehen kotiinpaluuseen ja mietin, että mitenhän sitä pärjäisi oikeasti yksinhuoltajana.

 

[tiedän tunteen]

kun mies on työmatkoilla ja minä oksennus- ja p....taudissa niin ei kovin kivaa olla 1,5 vuotiaan sekä koiran kánssa. No onneksi vain yhen kerran on ollut noin tiukka tilanne ja nyt olenkin yrittänyt muodostaa kaveriporukasta apujoukkoja jos jotain tuollaista sattuisi miehen poissa ollessa. Niin ne sukulaiset ovat todella kaukana meistä.