Toggle sidebar

3.lapsi --haaveilijat--

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kijroittelin joo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kijroittelin joo

Vieras
Aloitankin nyt uuden ketjun, että jos vaikka haaveilija_ liittyisi seuraani ja muutkin jotka kolmennesta haaveilevat ja yritystä aloittavat jossain vaiheessa.

Itsestäni sen verran tähän mennessä olen tähän maailmaan ponnistanut tytön 2v3kk ja pojan 11kk. Vauvakuume on alkanut jylläämään. Alun perin suunnittelimme että pidetään 4-5v. tauko ennen kuin annan ottaa kierukan pois ja toivotaan kolmannen tärppäävän, mutta nyt vauvakuume on tainnut viedä voiton sekä minusta että miehestä. Tosin, vielä ei edes ole kuukautiset alkaneet, mutta toivottavasti tulevat nyt siihen mennessä kun yritys alkaa ensi vuonna (2008). Imetys varmaan pitää poissa kuukautisia tai sitten kaksi raskautta lyhyellä aikavälillä...joku hormonitemppu elimistöltä tms...

Muut haaveilijat, kertokaapa jotain itsestänne ja esikosta ja pikkukakkosesta ja koska suunnittelette kolmannen yritystä?
 
Heips,

kiva kun aloitit ihan uuden ketjun, toivottavasti täällä on muitakin 3. lapsen haaveilijoita :) Tervetuloa mukaan!

Olen huomannut että ainakin itselleni vertaistukin on tärkeää ja siksi on mukava kun voi kirjoitella näistä asioista muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Täällä tuleekin pyörittyä päivittäin kotiaskareiden ja lastenhoidon ohessa.

Meillä siis juuri 2v. täyttänyt tyttö ja nuorempi on 7kk. Toisen synnytyksen jälkeen olin varma että nyt pidetään useampi vuosi taukoa kun nämä kaksi tulivat aika pienellä ikäerolla. Kuopuksen vauva-aika oli aika raskasta mutta nyt kesän tullessa ja vauvan kasvaessa ne ovat unohtuneet ja haave kolmannesta on noussut vahvempana mieleen. Miehen kanssa ajattelimme että loppuvuodesta tai alkuvuonna 2008 alamme yrittämään. Näin ollen toisen ja kolmannen ikäeroksi tulisi vähintään 2 vuotta mikä on minusta ihan sopivasti. Tässä siis vielä haaveillaan yrityksen aloittamisesta jokunen kuukausi :)

 
minäkin taidan liittyä mukaan remmiin :) mulla esikoinen 2v 1kk ja toka 5 kk. ja hirvee vauvakuume. olen ilmeisesti toivoton tapaus:raskaudet sujuneet hyvin ja kaipaan sitä isoa vatsaa...

muttamutta:se p***** lopputyö kouluun pitäs tehdä! keväällä 2008 valmistun ja voisin mieluusti jäädä äippälomalle mut meneeköhän 3. raskaus yhtä helposti? ja mies ei kyllä vielä näytä vihreetä valoa vaikka lisää lapsia haluaakin :)
 
Olen ihan yllättynyt, että meillä mies näyttää vihreää valoa kolmannelle lapselle. Hän on aina ollut sitä mieltä että yksi lapsi max kaksi. Hänelle on aina lapsuudenkodissa sitä toitotettu.

Miten olette miettineet asumisratkaisuja? Me asutaan vuokralla kolmiossa ja olen kyllä sitä mieltä että ainakin kolmannen vauva-aika menee hyvin tässä asunnossa. Esikolla ja kakkosella on niin lyhyt ikäero että he menevät samassa huoneessa hienosti ja vauva olisi meidän huoneessa. Nythän kakkonen nukkuu vielä meidän kanssa kun on mussa kiinni koko ajan. Voimakasta eroahdistusta ollut jo pitkään, äiti ei voi lähteä minnekään ilman häntä, ei voi edes huoneesta poistua kun alkaa harmistunut kirkuminen ja juostaan äitin perässä. Edes isi ei kelpaa nukkumaanlaittajaksi tai viihdyttäjäksi.

Oletteko sellaista hypoteettista asiaa ajatelleet, että mitä jos tulee monikkoraskaus? Sitten kertaheitolla on monta lasta! Mulla on "sukurasitteena" monikkkoraskaudet, äitin suvussa kaksesraskaudet ja isän suvussa kaksos- ja kolmosraskaudet. Mun isä ja kaks siskoa on kolmoset. Kummankin raskauteni alussa oon aina miettinyt onko monikkoraskaus mutta ihan yksi henkilö siellä masussa on tähän mennessä majaillut.

Mullakin on vielä koulu kesken joten kolmatta puuhaamaan aletaan varmaan tasan vuoden pääsät eli kesällä 2008 että kakkoselle ja kolmoselle tuli pidempi ikäero kuin nyt on esikolla ja kakkosella. että jos vaikka ihme tapahtuisi ja sais edes hetken aikaa nukkua kokonaisia öitä.. olen niin tottunut pätkittäisiin yöuniin että en edes tiedä osaisinko nukkua kokonaista yötä. Sekä esikko että kakkonen nukkuu välillä levottomastai. Kakkosella poskihampaiden puhkeaminen ottaa koville ja aina tuntuu että suppokaan ei kauheesti auta ja esikko taitaa välillä nähdä painajaisia.

Tässä meneekin välillä keskustelut muuhunkin kun haaveiluun ;o)
 
Eli tarkennus: mun isä ja hänen kaksi siskoa ovat kolmoset. Ja kaiken lisäksi heidän äiti on pyöräyttänyt maailmaan toisetkin kolmoset. Että sellaista.
 
Myös mun mies sanoi vähän aikaa synnytyksestä että eiköhän odoteta muutama vuosi ennen seuraavaa lasta. Olin samaa mieltä, vaikka kumpikin synnytyksistä oli mennyt hyvin eikä raskausaikanakaan ollut isompia vaivoja. Nyt vähän aikaa sitten keskusteltuamme mies oli hyvinkin innoissaan kolmannesta ja onkin alkanut jo vähän hössöttämäänkin :) Kieltämättä itsellänikin on ikävä vauvamahaa ja kaikkea sitä mikä liittyy raskauteen ja vauvoihin. Tämä nuorimmainenkin kasvaa niin hurjaa vauhtia, ei ole enää mikään vauva :) Kai äitiys on niin syvällä jossain että tämä kuumeilu on ihan luonnollista? Muuten en osaa tätä tunnetta kuvata, vaikka asia välillä naurattaakin ;)

Asumisjärjestelyt ovat meillä jo oikeastaan ajateltukin perhettä varten: rakensimme 1,5 vuotta sitten omakotitalon ja huoneita riittää. Tällä hetkellä esikoinen nukkuu omassa huoneessaan ja me vanhemmat kuopuksen kanssa makkarissa. Yksi makuuhuone on miehen työhuoneena eli tulevaisuudessa ei ainakaan "omista huoneista" tule puutetta.

Minulla ei ole kyllä käynyt mielessäkään monikkoraskaus :) Kaksosia ei ole meidän suvussa yksiäkään, vaikka eihän se poissulje monikkoraskauden mahdollisuutta. Sitten uskoisin että meidän lapsiluku olisi täynnä!
 
meillä on opiskelijakämppä, kolmio onneksi. nyt vaan on sellanen "ongelma", että me kaikki nukutaan meidän makkarissa. 2-vuotinen pinnasängyssä meidän vieressä (ja joka yö sieltä tulee parisänkyyn...en tiedä miksi) ja vauva nukkuu sit parisängyn toisella puolella eli ei meille oikeen makkariin enää mahdu muita :D

jotenkin en ole raaskinut tuota esikoista omaan huoneeseen laittaa, aattelin ensin ostaa jatkettavan sängyn, laittaa nykysen vauvan pinnasänkyyn ja sit pikkuhiljaa siirtää esikoisen toiseen huoneeseen...

mullakaan ei ole käynyt mielessä monikkoraskaus, miehen isä on kyllä kaksonen mut muutern ei noita kaksosia suvussa ole kuin äitini enot. mutta voihan siinä sitten niinkin käydä...:D

mullakin on kauhea ikävä sitä vauvamahaa, se oli niin kaunis ,huoh.
 
Hei!

Täältäkin ilmoittautuu kolmannen lapsen haaveilija. Meillä lapset 2,5v ja 8kk. =) Alunperin oli tarkoitus pitää nyt taukoa pidempään ja mun mennä vuoden päästä töihin. Mutta nyt on vaivannut isoiso kuume tuohon kolmanteen vauvaan...ja ei sit olla käytetty mitään ehkäisyä. Mut mun menkat ei ole vielä edes alkanut...joten...=( vaikea sanoa milloin olisi otollista. Ja pitää kuitenkin koko ajan miettiä että jos kuitenkin pitäisi vähän taukoa. =) Hankalaa hommaa...kun kuume vaivaa ja järki sanoo toista... =D

Mahaa ikävä täälläkin ja kaikkea sitä mitä raskauteen ja synnytykseen liittyy...onko se ihan hullua?!
 
Moikka! Teillä on kiva ketju, sillä useampi perhe näyttää haaveilevan pienellä ikäerolla kolmea lasta. Itsellänin on vain yksi lapsi, 8 kk, ja mietityttää uskallammeko alkaa toisesta haaveilun. Minulla on sen verran ikää, ettemme voi pitää pitkää taukoa, mutta toisaalta jännittää, että jos kenties tuleva vauva onkin ns. vaikea tapaus. Jos tärppäisi heti, niin ikäeroa olisi vain 1 v 5 kk, mutta ainakin teidän esimerkkinne kertoo siitä, ettei kaksi pientä lasta olisi mikään mahdottomuus, kun kerran kolmattakin haaveilette.

Mukavaa haaveilua ja kesää kaikille!
 
...tuohon asumisasiaan vielä tulin kommentoimaan...ostettiin omakotitalo jokin aika sitten ja täällä kyllä mahtuu eleilemään kolmenkin lapsen kanssa vaikkei makuuhuoneita ole kuin 3kpl. Uskon, että voivat näin pieninä hyvinkin jakaa vielä huoneen...katotaan sit vuosien päästä niitä omia huoneita... =)

Minustakin tämä on kiva ketju!! =)
 
Heipsan,

sama täällä, järki sanoo että voisihan tässä odottaa vielä vuoden tai kaksi tai kymmenen...mutta tunne on niin vahva että jo sillä ajatuksella asennoituu taas siihen vauva-aikaan :) Esikoinen oli ns. helppo vauva, nukkui hyvin eikä ollut koliikkia tms. Tämän nuorimmainen on vaativampi ja ensimmäiset kuukaudet elimme sumussa. Niistä ei ole paljon muistikuvia, olihan silloin täystalvi ja pimeää periaatteessa kellon ympäri :) Mutta nyt alkaa helpottaa kun vauvasta kehittynyt iloinen seurustelija ja "rankka" alkuaika on takana.

Eniten minua pelottaa vauvan koliikki ja oma jaksaminen. Hyvinä päivinä tuntuu että kaikki hankaluudet ja vastoinkäymiset (yövalvomiset, imetyksen epäonnistuminen) jaksaa vaikka pelkällä sisulla mutta huonoina päivinä sitä ajattelee että olisi ihan älytöntä tehdä tähän hullunmyllyyn vielä kolmas lapsi! Eli tunteet vaihtelevat päivästä riippuen. Kaipa tämä on ihan normaalia? :)

Mutta, nuoriahan tässä ollaan (26v) ja ajattelin että kolmekymppisenä olisi lapsiluku täynnä. Minkä ikäisiä te muut olette? Jos sinusta nimimerkki "kivaketju" tuntuu että haaveilette toisesta lapsesta, ei kun vain yrittämään! Ikä on naiselle armoton, se on totta...olen sillä mielellä että vauvat ovat vain vauvoja todella pienen hetken.
 
Ihanaa, uusiakin haavelijoita mukana ;o)

Meillä kanssa ollaan molemmilla lapsilla säästytty koliikilta. Esikoinen ollut todella vaativa vauva ja nyt on todella vaativa taapero. Kakkonen on helppo lapsi.

Mekin asutaan opiskelijakämpässä, kolmiossa ja meilläkin nukutaan kaikki samassa huoneessa. Esikoinen jatkettavassa sängyssä jossa nukkunut jo hiukan yli vuoden ikäisestä, kakkonen nukkuu pinnasängyssä ja meidän vanhempien välissä. Nyt muutetaan pikku hiljaa miehen kanssa omaan huoneeseen ja kakkonen varmaan nukkuu siellä meidän välissä. Jospa esikoinen alkaisi nukkumaan paremmin kun saa nukkua rauhassa lastenhuoneessa.
 
Jatkan nyt kun on lapset saaneet massun täyteen ruokaa.

Eli, olen 27, pian 28v. Itsekin olen aina jatellut että kolmekymppisenä lapsiluku on täynnä koska alkaa hedelmällisyys laskemaan romahtamalla ja kromosomihäiriöiden riski kasvaa jne. Mutta loppu viimeksi mistä sitä tietää jos vaikka joskus kolmannen jälkeen haluaisi myöhemmin iltatähden tms.

Itse ainakin haluaisin tähdätä että kolmas syntyisi siinä keväällä 2009 (alulle laitettu siis jossain vaiheessa 2008) että tämä kakkonenkin olisi jo lähempänä kolmea ikävuottaan. Ihan siitä syystä että jos sattuisi että tulisi esim kaksoset ja myös siksi että tämä kakkonen on niin mun perään että haluan että hän on vähän isompi kun tulisi kolmas lapsi.

Mutta välillä tuntuu kyllä, myönnettäköön, että heti kun kuukautiset alkaa voisi heti ruveta yrittään kolmatta :o)

Tiedän monia joilla on kolme lasta pienellä ikäerolla. Rankkaahan se heillä ajoittain on, mutta kuulemma erittäin antoisaa ja ovat tyytväisiä että ovat lapset tehneet lyhyin ikäeroin.
 
varovaisesti ilmottaudun tähän ketjuun... Teillä muilla on kuopukset jo yli puolivuotiaita, mutta taidan vetää pohjat, meillä kuopus nyt 1kk ja seksielämän taas alkaessa synnytyksen jälkeen ollaan miehen kanssa käyty keskustelua, että kolmas (ja viimeinen) saa tulla kun tahtoo. Eli hyvällä(?) tuurilla nopeastikin,onhan lapsia ennenkin syntynyt alle/reilun vuoden ikäeroilla, tai sitten tärppää vasta kun imetys loppuu(aikomus imettää vuoden ikään) tai sitten kestää vielä kaemmin, mistäs sen tietää...Käsittääkseni raskaaksi voi tulla myös vaikka menkat ei olisi alkaneetkaan, ainakin monet tuttavat tehneet kaksi lasta ilman välimenkkoja. Eräälläkin tuttavalla menkat viimeksi 4vuotta sitten :P
Mutta kai tätä voisi haaveiluksi/yrittämiseksi kutsua, vaikka todennäköisyys ei tällä hetkellä olekaan puolellamme :)

Muita taustoja sen verran että minä ja mies molemmat 23v, naimisissa, omakotitalo(tupakeittiö,2mh+parvi,ulkosauna!!!,onnettomat kodinhoitotilat...), esikoinen 2v9kk. Haaveissa tosiaan ollu koko ajan kolme lasta ja kolmas olisi tervetullut nyt samaan syssyyn. Tiedän, rankkaa olisi arki kolmen pienen kanssa, mutta uskompa selviäväni,kun mies kuitenkin talvikuukausina koko ajan kotona työnsä puolesta. Haluaisin saada lapsiluvun täyteen 25-vuotiaaksi mennessä. Esikoisen ja kuopuksen ikäeroksi tuli siis 2v8kk ja sekin venyi niin pitkäksi, kun kuopusta ei alkanutkaan kuulua toivottuna ajankohtana. Esikoinen on nyt kuitenkin jo tosi omatoiminen(ainakin omasta mielestään :) ) joten ei haittaisi vaikka kakkoselle ja kolmoselle jäisikin huomattavasti pienempi ikäero.

 
Lisäyksenä vielä, että esikoinen poika, tämä toinen tyttö. Molempien raskausajat helppoja, tytön synnytyksestä meinas jäädä pelko, mutta ajattelin ettei kaikki synnytykset ole samanlaisia, joten uskallan vielä ponnistella :)
Molemmat lapset olleet helppoja (kuopus ainakin tähän asti vielä helpompi kuin veljensä), mitä nyt esikoisella aika rankka uhmakausi menossa, muttei mitään kummempaa...
 
Tosiaan, monet onkin maininneet raskausajastaan... Mulla óli ensimmäisessä raskaudessa raskausmyrkytys, olin 2 vkoa osastolla levossa, kotilomalla sitten synnytys käynnistyi itsestään, oli nopea ja raju synnytys, oksensin, kuumeilin ja ripuloin läpi synnytyksen. Lapsi oli infektiotartunnan takia antibiooteissa 8vrk sairaalassa.

Toinen synnytys meni hyvin. Sain jo varuiksi antibiootti suoneen yhden satsin, mutta tällä kertaa en oksennellut enkä ripuloinut eikä tullut kuumetta. Olo oli hyvä synnytyksen jälkeen, olisin vaikka heti voinut marssia kotiin, mutta sen sijaan kotiuduin vasta vuorokausi synnytyksestä.

Meillä esikoisella nyt kanssa uhmaikä menossa. Huomaa, että kuopuksellakin on jo oma tahto voimakkaasti kehittymässä. Enää ei sisko pysty viemään kädestä vaan nyt jo puolustetaan omaa. :o)

 
Tosiaan, se vielä, että mulla on molemmat raskauden alkaneet helposti. Esikoinen heti kun aloitti yrityksen, kakkonen samaten. Jotenkin nyt ajattelen koko ajan että jahka otan kierukan pois niin heti varmaan tärppää. En ole ollenkaan edes ajatellut että mitä jos ei heti tärppääkään, kun sehän on näitä aikatauluja miettiessä että eihän sitä aina voi tietää meneekö kaikki toiveiden mukaan :/

Kun eihän tässä ole vielä edes kuukautisetkaan alkaneet ja jo haaveilee. Miten voi olla että jolla kulla on viimeksi ollut kuukautiset 4v sitten? Onko hän ollut koko ajan ehkäisyä ja heti ekasta ovuloinnista raskautunut?

Sekin jännittää, mulla on molemmissa raskauksissa kestänyt pahoinvointi puoleen väliin raskautta, pää pöntössä suurin piirtein koko ajan. :o( Että onkohan sama linja kolmannen kanssa? Onkohan tuollainenkin vaan joku hormonaalinen ominaisuus meillä naisilla. onko teillä olleet molemmat raskaudet samanlaisia pahoinvoinnin kannalta?

 
Täällä vielä kirjoittelen, esikoinen sammui sänkyynsä jo nyt ja sauna on lämpiämässä niin ehtii tässä vielä hetken kirjoittelemaan.

Raskauksista sen verran, että ensimmäinen oli hyvin mieto pahoinvoinnin suhteen. Ainoastaan nälän sattuessa ellotti ja oli yleisestikin huonoa oloa mutten oksentanut kertaakaan. Loppuraskaudessa ei ollut mitään vaivoja. Synnytys oli pitkä (16h), menetin paljon verta ja välilihan leikkauksen takia olin pitkään puolikuntoinen. Osastolla hoitajat ottivat vauvan hoitoon ensimmäiseksi yöksi koska olin niin väsynyt etten jaksanut edes harjoitella imettämistä.

Toinen raskaus alkoi vaivihkaa ts. en edes tajunnut olevani raskaana kun ei ollut mitään oireitakaan. Pahaa oloa ei ollut lainkaan, ainoastaan voimakkaat hajut teki pahaa. Väsymys vain oli rankempaa mutta sekin varmaan johtui esikoisesta joka oli juuri täyttänyt 1v. ja oppinut kävelemään. Siinä sitä olikin vahdittavaa :) Myös synnytys oli helppo, vain 9h kaikenkaikkiaan. Olo oli virkeä ja loistava ja palauduin siitä parissa viikossa. Oli ihana tunne kun pystyi istumaan normaalisti jo heti synnytyksen jälkeen :)

En osaa sanoa miten kolmannen raskauden kanssa, tuleeko tällä kertaa rajut pahoinvoinnit vai onko oireita laisinkaan. Uskoisin kyllä että hormoneihin se liittyy, että toisille ne oireet vain tulevat voimakkaampina :)

Nyt sinne saunaan...

Ps. Ja tervetuloa J&J mukaan haaveilemaan!
 
Vielä täällä minäkin =)

Taustoja: mä täytän tänä vuonna 29v ja mies 28v. Ollaan naimisissa. Mä olen tainnut aina haluta tuon kolme lasta ja aluksi mies oli sitä mieltä että ei todellakaan heti perään kolmatta. Juteltiin asiasta ja totesin että olisi toisaalta hyvä tehdä kolmas nyt heti perään niin samoilla valvomisilla päästäisiin ja sit vuosien päästä olisi lapset jo isoja ja meille jäisi vielä aikaa elää sitäkin elämää kun lapset ovat jo isoja. Tämä ilmeisesti käänsi kelkkaa?? en tiedä mutta ite se sit ehotti ehkäisyn pois jättöä.

Aikaisemmat raskaudet ovat olleet erilaisia. Esikoisen odotuksessa supistukset alkoivat jo rv 20 ja paikat alkoivat valmistautua synnytykseen vähän liian aikaisin. Vauva oli jo laskeutunut rv 32. lepoon jäin rv 35 ja lapsi syntyi rv 37+2. Toinen raskaus oli kamala pahoinvoinnin takia. Laihduin eka 4-5kg ja vasta sitten alkoi painonnousu. paikat alkoi pehmetä rv 31+5 ja lepo vaihe tuli päälle 33+? (sain käydä kävelemässä ja silleen mut raskaat hommat oli jätettävä pois) lapsi syntyi kuitenkin vasta rv 40+1 ja viimeiset viikot menivät ilman supistuksia tai mitään tuntemuksia! =)

Synnytykset ovat olleet nopeita. Esikoiselta 5h 30min ja tokalta 1h 54min. =) ja käskivät tulla nopeasti sairaalaan jos vielä kolmannen teen että varmasti kerkeän. Se on asia mikä pikkaisen hirvittää...että jos kolmannen vielä saan, kerkeänkö sairaalaan...

Nyt iltahommiin...
 
Heissan,

Kirjoittelenpa minäkin, vaikka en välttämättä kauhean aktiivisesti ehdikkään osallistumaan keskusteluun. Mutta jotenkin oli mukava lukea, että on muitakin, jotka haaveilevat kolmatta pian kakkosen syntymän jälkeen.

J&J:n kanssa samoilla linjoilla, kun edellisestä synnytyksestä ei ole kovin pitkä aika, meillä noin kaksi kuukautta. Siinä poikkean teistä muista, että me ollaan saatu esikoinen ja kuopus samaan syssyyn, eli meillä on kaksospojat. Raskaus meni mulla tosi hyvin, synnytys käynnistettiin lasketun päivän tienoilla. Jotenkin on jo unohtunut, millaista kaikki oli, joten jossain vaiheessa olisi ihana päästä kokemaan se kaikki uudelleen. Nyt vielä haaveillaan, mutta ehkä joskus vuoden päästä vois yritys jo alkaa.

Kirjoittelin joolle. Monikkoraskauksia ja -lapsia on niin moneen lähtöön. Meillä on niin helpot pojat, että seuraavaakin jo haaveilen. Jos olis saatu kaksi koliikkivauvaa, niin olis varmaan toinen ääni kellossa.
 
iltaa vielä.. sain nyt viimein molemmat nukkumaan niin on hetki aikaa enne ku silmät painuu iteltäkin kiinni. oon siis 26 ja mies 28, naimisissa ollaan ja ja mitäs muuta kyseltiin...

raskaudet mulla molemmat tosi helppoja (viimeiseen asti olen opiskellut molemmilta ja tokan jälkeen palasin kouluun tekee muutamia kurssejä heti seuraavalla viikolla).

synnytyksetkin on olleet iisejä, eka vajaa 11 tuntia (josta siis nukuin välissä yli 5 tuntia ja supistukset ei tuntuneet missään oikeestaan kun vasta pari tuntia ennen ku lapsi oli maailmassa. puudutus vaan meni vähä poskelleen: puuduin liikaa!)

tokan synnytys käynnistettiin, mulla oli raskausdiabetes insuliinihoidolla. se kesti vajaa 4 tuntia. ja taas eka ei tapahdu mitään mut sit mennään rytinällä... ponnistusvaihe molemmissa 1 minuutti.

mut eihän sitä tosiaan tiedä mite kolmannen kanssa olisi. mulle viimeksi sairaalassa vihjailtiin että diabetes luultavasti tulee ja pahempana, joten nyt jo juoksi viikolta 25 kerran viikossa sairaalassa (vika 2 kuukautta 2 krt/vko) joten pitänee ettiä kämppä sairaalan vierestä kun tulen varmaa sit asumaan siellä :D

mistäs päin suomea ootte? me asutaan tällä hetkellä itäsuomessa mut etelään sitä pitäs muuttaa että sais töitä. muutto siis edessä ens keväänä-kesällä.

ja tervetuloa munkin puolesta uudet kirjoittelemaan tänne!
 
Hei kaikille!
Uusi kolmannen kuumeilija liittyy joukkoon =) Ikää minulla ja miehelläni 24v.
Meillä on siis jo kaksi lasta, iät 3v ja 7kk. Miehen kanssa emme ole vielä vakavasti kolmannesta puhuneet mutta ehkäisyäkään ei ole käytössä joten eihän sitä tiedä ;)
Nyt kesän aion kuitenkin ottaa rennosti enkä ota vauvahaaveita miehen kanssa puheeksi, syksyllä sitten aikaisintaan.
Aiemmista raskauksista sen verran että esikoisen odotus oli aika rankkaa, olin fyysisesti aika heikossa kunnossa ja kaikenlaisia vaivoja oli. Synnytys oli tosi kivulias vaikka onneksi nopea, 4,5h. Toinen raskaus olikin sitten aivan eri maata, olin elämäni kunnossa ja synnytyskin sujui ihan tuosta vain vaikka kestikin puolet pitempään. :)
Kuopuksen vauva-aika oli aika rankkaa kun hän oli sen verran itkuinen ja seurankipeä. Nyt on ollut parin kuukauden ajan helpompaa ja kovasti on alkanut äidin katse taas vaeltaa vastaantulevien odottajien masuihin. On ne vaan niin ihania :D
Vähän on kyllä ristiriitaiset ajatukset vielä tämän kolmannen suhteen, koska se jäisi viimeiseksemme, jos ei lopullisesti niin ainakin vuosikausiksi.
TÄllä hetkellä vaan tuntuu fiksuimmalta tehdä kaikki lapset samaan syssyyn niin voi sitten keskittyä myöhemmin täysillä opiskeluihin ja työelämään.
 
Gab0re: olen samoilla linjoilla kanssasi. Olisi järkevää tehdä nuo lapset samaan putkeen ja sit ne olisi siinä (ainakin toistaiseksi) =) Kolme lasta on mun haave ja toisaalta haluaisin sen "viimeisen" jo nyt. Tiedän että se vaatisi minulta paljon, miehellä menee valtavasti aikaa työhön. Tekee kahta työtä joten olisi vähän kotona, mutta olen valmis siihen jos vaan suodaan meille vielä se kolmas lapsi. Meillä ennestään kaksi poikaa joten pienoinen toive sellaisesta tyttövauvasta tuolla takaraivolla palaa mutta poikakin on enemmän kuin tervetullut! =) Nämä kaksi lasta ovat olleet suht helppoja. Esikoisen vauva aika oli ehkä pienen koliikin sävyttämää...mutta siitä selvittiin ja tämä toinen vauva on ollut aika helppo. Pikkaisen jouduttiin tuota unirytmiä kääntämään tuolta päivältä sinne yöhän mutta hengissä ollaan ja pahoja muistoja ei ole jäänyt!

Kovasti kuume polttelee...=D
 
Miten voi olla että jolla kulla on viimeksi ollut kuukautiset 4v sitten? Onko hän ollut koko ajan ehkäisyä ja heti ekasta ovuloinnista raskautunut?

Tuttavallani on ollut viimeksi kuukautiset tosiaan n 4v sitten, silloin ennenku tuli ekan kerran raskaaksi. No luonnollisestikaan raskausaikana ei tullu menkkoja, ja esikoinen oli 1v1kk ku tuli uudestaan raskaaksi, eikä menkat alkaneet ennen sitä. Toisenkaan raskauden aikana ei tietenkää taaskaan tullu menkkoja ja nyt esikoinen on 1v1kk eikä menkkoja kuulu vieläkään. Eli kesällä 2003 on viimeks hällä tullu kuukautisvuotoa!!! :)



 
Ok, kiitos selvennyksestä. Ja luinkin tuolta toisesta ketjusta, että vaikka olisi kuukautiset niin ei silti välttämättä ole tapahtunut ovulaatiota. Päteekö se päinvastoin? Voiko ovuloida mutta ei tule kuukautisia?
---> Olen kyllä onneton tampio biologiassa :o(

Ihanaa kun on näin paljon uusia kirjoittelijoita. Tuli juuri nukuttua lasten ja miehen kanssa 3h päikkärit ja e vielä vetelee sikeitä makkarissa. Hipsin koneelle ja herkkukaapille ;o) Aika harvinaista herkkua tällainen että saa ottaa päivänokoset samaan aikaan lasten kanssa. Yleensä jos pilkkii tosi pahasti ja mies on kotona niin mies kokoilee duploja alsten kanssa ja otan nopeat nokoset. Mutta viime yö oli kyllä harvinaisen kamala, kakkonen aloitti valvomissession keskellä yötä pirteänä kuin peipponen, esikoinen taas häiriintyi siitä kun yritin saada kakkosta nukkumaan. Mulla on ollut periaatteena molempien lasten kanssa alusta saakka että vaikka heräisi keskellä yötä pirteänä, niin leikkimään tm vaeletleen ei pääse vaan uudestaan unten maille. Näinä harvoina kertoina se on tarkoittanut että tunnin pari saattaa joutua nukuttamaan, käytännössä siis kanniskelemaan. Että ihana akun sai nyt nukkua hyvät päiväunet.
 

Similar threads

O
Uutisia!
Viestiä
6
Luettu
2K
Aihe vapaa
Autisti
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa