Terveisia pitkasta aikaa taalta "odottajien ja kuumeilijoiden valimaastosta", en ole vielakaan saanut aikaiseksi siis kirjoitella odottajien puolelle (paria viestia lukuunottamatta kolmekymppisiin odottajiin) vaikka plussasin 20.11 ja nyt siis rv7 menossa. Taalla tapahtunut paljon joten en erikseen kommentoi jokaisen kirjoituksia muuten kuin etta onnea ovisplussista ja luomukierroista ja pahoittelut tadin saaneille :hug:. Ihan hirveasti janskattaa etta kuka teista parayttaa sen seuraavan plussan plakkariin...
Itsella elo ja olo ollut vahan vuoristorataa...talo on ollut kunnon remontissa pari viikkoa ja ilman keittiota elaminen, kamalassa polyssa ja sotkussa, on ollut aika kamalaa suoraan sanottuna. Toivottavasti talla viikolla saataisiin hella, tiskikone ym. Ajattelin ennen plussaa, kuinka sitten syon terveellisesti ja kokkailen hyvaa luomuruokaa jne...no, liikaa on tullut syotya ulkona eika aina terveellisemmasta paasta. Koetan olla ottamasta asiasta stressia...kohta saadaan keittiokin pelaamaan!
Eka ultra on 5.1, tuntuu etta on tosi vaikea odottaa sinne asti ja mielessa on kaynyt etta mita jos kaikki ei olekaan ok...olisi ihana tietaa onko kaikki hyvin jo aiemmin. Kovasti olen tarkkaillut olotilojani, oireita jne ja nyt paatin koettaa ottaa rennommin--stressi ei kylla ole hyvaksi milloinkaan, varsinkaan raskaana. Janna juttu miten sita odotti plussaa ja miten ihanaa on olla raskaana, ja kuitenkin samaan aikaan mielessa kay laaja kirjo kaikenlaisia huolia...:ashamed: Skitsofreenista meininkia...heh...mutta tiedan etten ole ainut, kaipa tama panikointi on suht luonnollista. Ultraa siis odotellessa...
Sydammestani toivon etta teille kaikille tulisi se kaivattu plussa ennemmin tai myohemmin--mieluusti ennemmin!! Nuo hoidot (ketka niissa kayvat) ovat varmasti rankkoja ja aikaavievia, lahetan paljon voimia ja tsemppia pitaa mieli valoisana vaikka valilla epatoivo ja pettymykset vaivaavatkin:heart:
Kurkistelen tanne siis saannollisesti ja siirryn "kunnolla" varmaan odottajiin ekan ultran jalkeen...toki senkin jalkeen kurkin tanne ja iloitsen jokaisesta plussasta mita tahan pinoon tupsahtaa!
Itsella elo ja olo ollut vahan vuoristorataa...talo on ollut kunnon remontissa pari viikkoa ja ilman keittiota elaminen, kamalassa polyssa ja sotkussa, on ollut aika kamalaa suoraan sanottuna. Toivottavasti talla viikolla saataisiin hella, tiskikone ym. Ajattelin ennen plussaa, kuinka sitten syon terveellisesti ja kokkailen hyvaa luomuruokaa jne...no, liikaa on tullut syotya ulkona eika aina terveellisemmasta paasta. Koetan olla ottamasta asiasta stressia...kohta saadaan keittiokin pelaamaan!
Eka ultra on 5.1, tuntuu etta on tosi vaikea odottaa sinne asti ja mielessa on kaynyt etta mita jos kaikki ei olekaan ok...olisi ihana tietaa onko kaikki hyvin jo aiemmin. Kovasti olen tarkkaillut olotilojani, oireita jne ja nyt paatin koettaa ottaa rennommin--stressi ei kylla ole hyvaksi milloinkaan, varsinkaan raskaana. Janna juttu miten sita odotti plussaa ja miten ihanaa on olla raskaana, ja kuitenkin samaan aikaan mielessa kay laaja kirjo kaikenlaisia huolia...:ashamed: Skitsofreenista meininkia...heh...mutta tiedan etten ole ainut, kaipa tama panikointi on suht luonnollista. Ultraa siis odotellessa...
Sydammestani toivon etta teille kaikille tulisi se kaivattu plussa ennemmin tai myohemmin--mieluusti ennemmin!! Nuo hoidot (ketka niissa kayvat) ovat varmasti rankkoja ja aikaavievia, lahetan paljon voimia ja tsemppia pitaa mieli valoisana vaikka valilla epatoivo ja pettymykset vaivaavatkin:heart:
Kurkistelen tanne siis saannollisesti ja siirryn "kunnolla" varmaan odottajiin ekan ultran jalkeen...toki senkin jalkeen kurkin tanne ja iloitsen jokaisesta plussasta mita tahan pinoon tupsahtaa!