Heips!
Mahtuisiko yksi 31-vuotias mukaan? Kerron myös vähän taustastani....eli aloitimme marraskuussa 2009 "yrittämään" eli jätettiin ehkäisy pois -ajatuksella, että jos vauva tulee niin on erittäin toivottu, mutta ei "paniikilla yritetä" mitään. No sitten maaliskuussa huomasin raskausoireita, ja aloin epäilemään, että josko olisi niin onnellisesti päässyt käymään. Tein testin, kun kuukautiset oli päivän myöhässä,ja plussaa se näytti. Olin niin onnesta soikeena, että en tiennyt miten päin olisin ollut...sitten siinä parin viikon aikana varasin ekat neuvola-ajat, ja päivää ennen ensimmäistä käyntiä raskausoireet päättyivät kuin seinään, en tuntenut enää mitään. Yöllä nukkuessa tuli yhtäkkiä todella huono olo-huippasi, vaikka makasin selälläni sängyssä, ja pohdin itsekseni, että jokin on nyt pielessä...lähdin aamulla töihin, ja sitten alkoi se vuoto....sitä kesti ja kesti. Tiesin heti, että siinä se nyt sitten oli. Soitin neuvolaan, ja he totesivat, että viikon päästä lääkäriin,, jos ei lopu...
Viikko siinä meni kovien kipujen kanssa, ja vuoto oli erittäin voimakasta. Menin lääkäriin, jossa kuulin, että raskaus on mennyt todellakin kesken, ja kaikki vuotaa nyt itsestään pihalle. Siitä pari viikkoa varasin vielä hyvän lääkärin, joka tutki, ja kertoi, että voi olla, että kyseessä on ns. tuulimuna, ja että pari kiertoa pitää odottaa, ja sitten voi jälleen alkaa "yrittämään"...
Oli lohduttavaa kuulla, että kaikki on kunnossa...mutta pari kiertoa - se tuntui taas jälleen niiiiin pitkältä ajalta. No kesä meni, ja sitten oli jälleen hetki alkaa... kierrot oli aluksi ihan sekaisin. Normaalisti on 28, mutta keskenmenon jälkeen käytiin 14, 26 sekä 34:ssä. Nyt jälleen tasaantunut 28. Ovulaatiota en ole enää niin bongannut, kuin silloin kun ensi kertaa raskauduin. Tässä kierrossa oli pientä havaittavissa, ja perjantaina pitäisi kuukautisten alkaa...raskausoireita on, ja alaselkä on kipeä.. Tein yhdeksän päivää ennen kuukautisten alkamispäivää kolme testiä, joista kaksi ensimmäistä synnyttivät haamut, ja digitaalinen testi sanoin ei. Nyt tietty jännään, että josko...mutta tuntuu siltä, että joudun jälleen pettymään. Sitä, kun toivoo esikoista niin kovasti, ja tunnetta saavansa olla jälleen raskaana. Se tunne oli jotain aivan ihanaa, ja toivon, että kaikki saavat sen tässä ketjussa kokea! Tulee vain niin tyhjä olo, joka kerta, kun huomaakin, että ei raskaus olekaan alkanut.... =(