Hei,
täällä on käynyt niin kova PCO-pulina, että on pakko itsekin työntää kortensa kekoon. Ihan aluksi peesaan kanellaa siitä, että älä lentoemo aja itseäsi hermoromahduksen partaalle noiden netistä etsimiesi PCO tietojen perusteella. Lukiessani sitä toissapäiväistä kirjoitelmaasi PCOS:sta, ajattelin, että sen luettuaan varmaan loputkin vauvakuumeiset PCOS:sta kärsivät hyppäävät sillalta alas.
Laitan tähän vielä jo varmaan jo joskus aiemmin kertomaani omaa tarinaani. Minä hakeuduin keskenmenoraskauden jälkeen suoraan PCO-potilaisiin erikoistuneen lapsettomuusklinikan lääkärin luokse hoidettavaksi, sillä olin jokseenkin varma, että jonkinasteinen PCO oli syynä ovuloimattomuuteeni ja täydellisen sekaisin olevaan kuukautiskiertooni. Lääkäri luokitteli minut lieväksi PCO-tapaukseksi sillä helmimäistä munarakkula muodostelmaa oli vähän ja muita PCOS ominaisuuksia minulla ei ollut. Sain yllätyksekseni myös puhtaat paperit kierron alun hormooniverikokeista, vaikka olin aivan varma, että minulla olisi ollut liian korkea LH-pitoisuus. Sillä minulla myös on tullut niitä vääriä hälytyksiä ovistikuissa. Ovistikku on näyttänyt muutaman kerran plussaa vaikka oviksesta ei ole ollut tietoakaan. Superpitkissä kierrossa (yli 70 päivää) LH taso nousi ja laski viikon välein. Sitten kyllästyinkin ovistikkuihin pitkäksi aikaa. Insuliinitestissä jäin kuitenkin niukasti kiinni. Paasto-insuliini arvo oli himpun verran koholla. Lääkärin mielestä arvo oli kuitenkin riittävän normaali, joten hän ei määrännyt minulle mitään diabetesta ehkäisevää lääkitystä. Minulla insuliiniarvo ei ollut missään yhteydessä painoni kanssa, sillä olen aina ollut todella hoikka. Painoindeksini taisi olla jopa himpun vajaa 19 ennen raskautta.
Joka tapauksessa hormoonihoidoilla raskauduin hyvinkin helposti. Ensimmäisen kerran raskauduin ensimmäisestä clomikierrosta, jotka määräsi ihan tavallinen gyne ennen kuin minulla oli mitään PCO-diagnoosia. Kävin yhdessä seuranta ultrassa, jossa muka näkyi yksi johtofolli ja varmaan 20 pienempää. Ilmeisesti siellä oli kuitenkin kaksi isompaa follia sillä kaksosraskaus lähti käyntiin. Clomien huonona puolena oli se, että sain niistä hyperstimulaatio-oireita (todella kovia vatsakipuja), jotka kestivät kolme päivää. Tämän vuoksi suosittelen, että jos lentoemo alat jossain vaiheessa käyttää jotain hormoonia ovulaation aikaansaamiseksi, käyt jossain paikassa tarkassa seurannassa, sillä PCO:ssa on juuri se riski, että hormoonien avulla rakkuloita kehittyy sitten aivan hirveästi. Tämä raskaus päätyi kuitenkin keskenmenoon, jonka jälkeen siiryin sinne lapsettomuusklinikalle ja sain parin luomukuukauden seurannan jälkeen toiset hormoonit käyttööni. Näilläkin lääkkeillä johtofolleja kehittyi enemmän kuin yksi. Ensimmäisessä hormoonikierrossa isoja johtofolleja taisi olla kaksi ja seuraavassa kierroksessa johtofolleja oli kolme vaikka lääkitystä vähennettiin lähes puolella. Tarkkailtujen luomukiertojen saldo oli nolla. Minulle lääkäri sanoi aivan suoraan, että ainoa keino varmistaa yksikköraskaus on keinohedelmöitys, sillä hormooneilla saatiin aikaiseksi aina enemmän kuin yksi folli. Otin siis ihan tietoisen kolmosraskausriskin siinä toisessa kierrossa, josta sitten tärppäsi. Nyt kyydissä on kuitenkin vain yksi salamatkustaja. Minä en myöskään koskaan syönyt metformiinia, sillä ymmärtääkseni sillä voi myös mahdollisesti rajoittaa sitä, että folleja ei hormoonihoidossa synny liikaa.
Ja raskausdiabeteksesta vielä. Olen miettinyt ihan samaa, että onko minulla nyt korkeampi kynnys sairastua raskausdiabetekseen, koska ennen raskautta insuliiniarvo oli himpun verran koholla. Kysyin asiaa lääkäriltä, jonka mielestä asiaa ei sen arvon perusteella kannattanut etukäteen miettiä. Kohtahan minulla on se sokerirasitustesti niin sekin asia selviää. Olen kyllä jo valmiiksi tutustunut raskausdiabeetikon ruokavalioon, joka ikävä kyllä kuulostaa aika ankealta (en siis ole sitä todellakaan ainakaan etukäteen noudattanut).
Samaa mieltä olen lentoemo kanssasi siitä, että helpompaa olisi olla raskautumatta kuin kokea keskenmeno, mutta elämäähän ei voi niin suunnitella. Minä myös löysin netistä aikoinani linkin, joka kertoi PCO:n ja kohonneen keskenmenoriskin yhteydestä. Minä söin raskausviikkon 13 asti progesteronia purkista alkuraskauden keskenmenon ehkäisemiseksi. Mitä olen lukenut noita hoidoilla raskautuneiden juttuja, niin aika monelle on määrätty progesteronia tukemaan alkuraskautta. Sen enempää en tiedä, että onko sillä lisäprogesteronilla mitään erityishyötyä juuri PCO-tapauksiin, mutta ei siitä kuulema mitään haittaakaan ole (paitsi hiivatulehdus).
No niin, nyt poistu tältä palstalta nettihäiriköimästä. Lentoemolle ja muille stressitöntä vauvantekoaikaa. Pysykää poissa niiltä sairauksia koskevilta nettisivuilta, niissähän kerrotaan vain huonot asiat. Niinhän se menee, että tieto lisää tuskaa.
Terveisin, helposti hoidoilla raskautunut pco:ta potenut Iida-Liina rv 21+4, jonka raskaus jatkuu ainakin toistaiseksi erittäin mainiosti ja jolla ei ainakaan vielä ole raskausmyrkytystä eikä raskausajandiabetesta