Hei
Olen käynyt välillä kurkkimassa kuulumisianne, vaikka en ole ahkerasti kirjoitellutkaan. En tiedä, ehkä se on jotain itsesuojelua, yritys pitää vauva-asia pois mielestä (hah, ikään kuin se onnistuisi) tai jotain.. Nyt tuli hyvä syy kirjoitella taas, kun Tirlittan esitti suoraan minulle tarkoitetun kysymyksen
.
Siis ensin omaa napaa.
Oireitahan tietysti on, sillä Lugesteronit aiheuttavat niitä.
-Rinnat ovat olleet melkein viikon verran ihan älyttömän kipeät silloin, kun ei ole liivejä päällä. Liivit päällä ei ole mitään hätää, vähän kosketusarkuutta vain. Mutta ilman liivejä jo pelkkä kävelykin sattuu vaikka ei olisi edes paitaa.
-Tänään on ollut päänsärkyä, ihan lievää, ja siihen liittyvä etova olo alkoi iltapäivällä. Mutta nyt on se aika kuusta, kun minulla ilman lääkitystä olisi jo menkat ja niiden aikana yleensä on myös päänsärkyä. Ja lisäksi minulla on alaselkä kipeä, mistä johtuen niskat ovat jäykät kun varon selkää, ja siitä taas voi johtua päänsärky..
-Nenä on ollut ihan vähän tukkeessa eilen ja tänään. Kun ei iskisi flunssa.
-Väsyttää vähän.. mutta olen nukkunut ehkä hiukan liian vähän.
-Pistin merkille viikonloppuna, että säikähtelin kauheasti, esim. miestä, ja sitten kävelyllä vastaan tulevat koirat pelottivat.. pistin Lugesteronin sisältämien hormonien piikkiin.
-Toiveikkuutta minussa on herättänyt se, että eilen illalla vessassa käydessä vatsaan vasemmalle puolelle vihlaisi aika kovaa. Tänään on vihlaissut aina välillä, ja nyt myös oikealle puolelle. Toisaalta, muutama päivä ennen kuukautisia vihloo myös ja nyt olisi oikeasti niiden aika, lääkkeet vain pitävät ne pois... mutta ihan kuin tämä tuntuisi kovemmin.
-Ja sitten vessassa käydessä pissaaminen on jotenkin vaivalloista, se ei meinaa tulla vaikka olisi kovakin hätä, vaan noruu kauhean hitaasti.. en ole kuullut moisesta oireesta mutta onpahan muuten vain outoa.
Sellaisia oireita, jos niitä haluaa löytää... ainahan niitä löytyy
.
En ole oikeasti jaksanut vielä yhtään ajatella, että entä sitten, jos nytkään ei tärppää. Jos totta puhun, niin järjellä ajatellen en usko kuin n. 10% todennäköisyydellä että nyt onnistutaan ja 90% että ei. Mutta tunteella en uskalla ajatella muuta kuin onnistumista. Pelottaa, miten kestämme pettymyksen. En halua ajatella sitä vielä! Keskiviikkona vasta on virallinen testipäivä.
Ostin kyllä tänään testin.. tekisi kauheasti mieli tehdä se, iskua lievittääkseni. Sillä jos testi on nega, saan edelleen toivoa, sillä eihän sen edes pitäisi näkyä vielä- mutta samalla alan jo henkisesti valmistautua siihen, että nega tuli.. Toisaalta haluamme miehen kanssa tehdä testin yhdessä. Mietin, olisiko väärin olla kertomatta, että tein testin jo aiemmin.. ja entäs jos tulee plussa, mitäs sitten? Mitähän tekisin tuon testin kanssa... en millään jaksaisi odottaa!!!!!
Kaivoin äsken noitarumpuni sängyn alta ja rummuttelin sillä taikoja
. Pyysin lapsia, monikossa.
Jatkan kohta, nyt on otettava lääke päänsärkyyn.
