Jospa jatkan vielä hiukan, kun Iitukka kaipasi gallupia jo raskautuneilta. Mä tikutin tärppikierrossa ovista, koska mulla oli ekaa kertaa luget käytössä silloin ja ne piti aloittaa 3 päivää ovisplussasta. Muuten en varmaan olis testaillut, koska se vaan aikaansai mulla stressiä ja joka ikinen kierto sen oviksen bongasin. Vähän eri päivinä eri kierroissa ja jo se aiheutti stressiä, jos ovis ei tullutkaan just samana päivänä kuin edellisessä kierrossa. Toisaalta olihan se tosiaan kiva saada kaks viivaa edes siihen testiin. Kyllä sekin vaan niin hyvältä aina tuntui
Oviksen ympärillä pupuiltiin joka ikinen päivä, mutta niin me ollaan tehty aina eli ei sekään poikennut mitenkään normaalista. Myöskään oviksen jälkeen ei ollut mitään oireita. Tissit tuli kipeiks, niin kuin aina. Jossain vaiheessa hiukan ennen plussaa alkoi närästää iltaisin. Se oli mulle jotain ihan ennenkokematonta. En edes tiennyt, millaista on närästys, mut sitä se varmaan oli
Mutta mitään vatsanseudun tuntemuksia ei ollut, eikä mitään muutakaan, mistä olis voinut arvella tärpin käyneen. Testinkin tein vain siksi, että jos kuitenkin olis tärpännyt, jatkaisin lugeja. Ja hämmästys oli ihan valtava, kun tikkuun alkoi piirtyä haamu. En mitenkään osannut ajatella, että tärppi olis käynyt. Joten älkää vaipuko todellakaan synkkyyteen, vaikkei mitään oireita oliskaan
Edelleen olen sitä mieltä, että syy mun raskautumiseen oli yksistään niissä lugeissa. Mullahan alkoi kkm:n jälkeisen tyhjennyksen jälkeen monen päivän tuhruttelut aina ennen menkkoja. Siihen kokeiltiin terot ja primot, mut ei mitään vaikutusta. Heti ekasta lugekierrosta sit tärppäs. Ja varmasti se kkm:kin johtui liian matalasta keltarauhasarvosta. Näin minä netti-gynekologi sen olen diagnosoinut
Eli mä liputan ihan hirvittävän vahvasti lugejen puolesta kaikille loppukierron tuhruttelijoille!
Lasten haluamisesta... Mä en ole ikinä halunnut lapsia. Ajatuskin on ollut tosi kaukainen ja suorastaan ihan mahdoton. Vasta viime vuosina ajattelumaailma on alkanut vähän muuttua, mutta en mä edelleenkään mikään lasten ylin ystävä ole. Ja välillä nytkin tuntuu, että olikohan tää sittenkään hyvä ratkaisu. Mutta se on varmaan normaalia, että kaikki uusi ja tuntematon vähän pelottaakin ja saa sen takia ajatukset sekaisin... Aika näyttää, miten tässä käy. En mä edelleenkään ajattele, että meille tulee vauva elokuussa, vaan ajattelen, että se on mahdollista. Kaikkeahan tässä vielä ehtii sattua...
Kiva oli kuulla
Säihkiksestä ja vielä noin positiivista ajattelua! Toivon sulle ja kaikille muillekin oikein voimakkaita plussapuhureita!!! :heart: Tsemppiä tytöt!!