Eilen poksahti 32 viikkoa. Huh, jotenkin toi aika on alkanu kulkea ihan hullua vauhtia eteenpäin. Ihan kohta alkaa tässäkin pinossa syntymään vauvoja. Pistetäänkö veikkaus pystyyn millon tulee eka? Mä heitän vaikka että 4.3.2009. Eli siis reilut kolmisen viikkoa vielä.
Vuffi, huh mikä maha. Ihanan näköinen kylläkin, mutta voin kuvitella että olo on tukala.Taidan valittaa aika turhasta kun nyt jo tuntuu maha olevan koko ajan tiellä.. vaikka musta tuntuu että mun maha menee noitten pienimpien joukkoon. Kaikki päivittelee sitä että ompa mulla pieni maha jos meinasin huhtikuun alussa synnyttää. Mut jotenkin tuntuu, että vauva vie tilan kaikilta mun sisäelimiltä ja kasvaa jotenkin sisäänpäin.
Mä oon kans miettiny tota kivunlievitysjuttua ja tullu siihen tulokseen, että meen ihan fiiliksen mukaan. En suunnittele juurikaan tota juttua etukäteen. Noi epiduraali ja spinaali mua vaan vähän pelottaa, kun mut on kerran leikattu spinaalissa ja tuloksena oli ihan karmee olo. Verenpaineet romahti leikkauksen aikana ja jouduttiin antamaan adrenaliinia.. sit oksensin heräämössä muutaman tunnin. Mielummin kestäisin pahaakin kipua jonkin aikaa, kun ottaisin ton olotilan uudelleen. Ton leikkauksen takia joudun sit synnytystapa-arvioonkin, kun mulla on jäykistetty häntäluu (sitä siis operoitiin muuta vuosi sitten). Toivoisin tosi kovasti että voisin kuitenkin hyvillä mielin synnyttää alakautta..
Vähän mua pelottaa toi ilokaasukin, kun jotkut sanoo että siitä tulee huono olo. Pelkään siis synnyttämisessä kaikista eniten sitä että tulee paha olo ja alan oksentaa. Muu kipu ei pelota läheskään niin paljon, taidan olla vähän outo.
Sairaalakassia ajattelin ruveta pikkuhiljaa pakkaileen tänään, oon ollu muutenkin niin tehokas. Siivosin vaatehuoneen (joka oli ihan järkky) ja lajittelin vauvanvaatteista isot (yli 70cm) pois ja vein varastoon odottelemaan tulevaa. Nyt sit pesen pientä pyykkiä täällä jo toista koneellista. On ne vaan ihania.
Miehen vanhemmat oli viikonlopun kylässä.. ihana kun tekivät hyvää ruokaa ja sai itse vaan löllöillä ja rapsutella niiden koiraa. Tuli taas mieleen kuinka hyvä tuuri mulla on käyny noiden appivanhempien kanssa.. ei oo koskaan ollu minkäänlaisia ongelmia.
Tulipa raamattu taas. Pitäis vissiin päivitellä kuulumisia useemmin, niin ei tarttis kerralla kirjottaa tällasta kirjaa. Voikaa kaikki mammat hyvin ja toivotaan että vaavit kasvaa yksiöissään vielä vähän turvallisempiin mittoihin.
Nappi ja Himppu 32+1
Vuffi, huh mikä maha. Ihanan näköinen kylläkin, mutta voin kuvitella että olo on tukala.Taidan valittaa aika turhasta kun nyt jo tuntuu maha olevan koko ajan tiellä.. vaikka musta tuntuu että mun maha menee noitten pienimpien joukkoon. Kaikki päivittelee sitä että ompa mulla pieni maha jos meinasin huhtikuun alussa synnyttää. Mut jotenkin tuntuu, että vauva vie tilan kaikilta mun sisäelimiltä ja kasvaa jotenkin sisäänpäin.
Mä oon kans miettiny tota kivunlievitysjuttua ja tullu siihen tulokseen, että meen ihan fiiliksen mukaan. En suunnittele juurikaan tota juttua etukäteen. Noi epiduraali ja spinaali mua vaan vähän pelottaa, kun mut on kerran leikattu spinaalissa ja tuloksena oli ihan karmee olo. Verenpaineet romahti leikkauksen aikana ja jouduttiin antamaan adrenaliinia.. sit oksensin heräämössä muutaman tunnin. Mielummin kestäisin pahaakin kipua jonkin aikaa, kun ottaisin ton olotilan uudelleen. Ton leikkauksen takia joudun sit synnytystapa-arvioonkin, kun mulla on jäykistetty häntäluu (sitä siis operoitiin muuta vuosi sitten). Toivoisin tosi kovasti että voisin kuitenkin hyvillä mielin synnyttää alakautta..
Vähän mua pelottaa toi ilokaasukin, kun jotkut sanoo että siitä tulee huono olo. Pelkään siis synnyttämisessä kaikista eniten sitä että tulee paha olo ja alan oksentaa. Muu kipu ei pelota läheskään niin paljon, taidan olla vähän outo.
Sairaalakassia ajattelin ruveta pikkuhiljaa pakkaileen tänään, oon ollu muutenkin niin tehokas. Siivosin vaatehuoneen (joka oli ihan järkky) ja lajittelin vauvanvaatteista isot (yli 70cm) pois ja vein varastoon odottelemaan tulevaa. Nyt sit pesen pientä pyykkiä täällä jo toista koneellista. On ne vaan ihania.
Miehen vanhemmat oli viikonlopun kylässä.. ihana kun tekivät hyvää ruokaa ja sai itse vaan löllöillä ja rapsutella niiden koiraa. Tuli taas mieleen kuinka hyvä tuuri mulla on käyny noiden appivanhempien kanssa.. ei oo koskaan ollu minkäänlaisia ongelmia.
Tulipa raamattu taas. Pitäis vissiin päivitellä kuulumisia useemmin, niin ei tarttis kerralla kirjottaa tällasta kirjaa. Voikaa kaikki mammat hyvin ja toivotaan että vaavit kasvaa yksiöissään vielä vähän turvallisempiin mittoihin.
Nappi ja Himppu 32+1