Heikun keikun, nyt "jo" sain taas aikaiseksi ittekkin kirjotella, enkä lukea vaan.
Kaikille, joilla suru-uutisia, pelkoa ja huolta :hug:
ja voimia.
Epan massu on kyllä mahtava! Itsellä on tuota ylipainoa ja sitä myöten ylimääräistä vatsaa niin paljon, että vauvamahan ilmestymiseen lienee vielä aikaa. :kieh: Ensimmäistä kertaa elämässä ihan tosissaan sylettää nuo kilot! Vaikka onhan niistä tasaisin väliajoin koitettu päästä eroon. Nyt olen myöskin aivan varma, että neuvolassa tulee sanomista. Vieläköhän ois turvallista pudottaa vaan muutama kilo.. Ens viikolla eka neuvola.
Mun lasketun voi laittaa vaikka 15.11. , katotaan sitten mitä joskus aikanaan ultrassa sanovat.
Oireisto on edelleen tosi vähäistä. :O Tosin, niin on ollut mun äidinkin kohdalla. Olen kierukkalapsi ja raskaus on huomattu/arvattu vasta puolen vuoden jälkeen kun liikkeet on alkaneet tuntumaan kiistatta. Äidilläni siis myöskin ollut reilusti ylipainoa, onneksi paaaaaljon reilummin kun mulla. Väsyttää ja nälättää, huono olo yllättää jos on liian kauan syömättä. Työmotivaatiota ei ole sitten ollenkaan, mutta sitä ei kai voi laittaa raskauden piikkiin...
Ainiin ja itku ja kiukku ovat uskomattoman herkässä, että oikeen itseään välillä ärsyttää.
Hammassärystänikin pääsin ja hammaslääkäri varmisti, ettei mitään juuritulehdusta ole. Röntgenit sanoi, että voi ottaa sitten joskus ensi vuonna kun vauvalta ehtii.
Sukupuolesta täällä oli keskustelua. Ihan samahan se on, mutta mies toivoo ensimmäiseksi poikaa. Mulle ei ole mitään väliä ja odotan vaan kovasti tervettä vauvaa.
Näillä hormoneilla sain jo kohtauksen aikaiseksi tästä pojan toivomisesta, kun mies sattui ilmaisemaan asian mun mielestä jotenkin karusti..
Ihan ei ymmärtänyt mistä se kiukku ja itku tuli ja miksi väitin ettei tyttö kelpaisi hänelle, keskustelun jälkeen molemmat tyytyväisiä. Sama se kumpi tulee, kovasti odotetaan.
Haluatteko te tietää sukupuolen etukäteen?