Tässä se nyt sitten tulee...
Eli minullahan yritettiin sitä käynnistystä kauan, alkaen keskiviikosta 13.8 kun menin sairaalaan aamusta. Äitipolin kautta siis osastolle (naistentautien) sisään.
Ke- cytotec tabletin puolikkaita 4h välein
to- synnytyssalissa oksitosiinitipassa 6h
pe- osastolla cytotecia 4h välein
la- aamupäivästä kotiin (!!)
su- aamusta takas osastolle, cytotecia 4h välein
Maanantaina aamusta heti ennen 9 minut kärrättiin sitten synnytyssaliin, jossa lääkäri päätti että ei puhkaise vielä kalvoja. Mutta ujutti lapsen päähän kalvon läpi ns pinnin, eli sydämen sykettä mittaavan anturin. Anturi kiinnitetään lapsen päänahkaan pienenpienen "rautalangan" avulla. Jäin vuoteeseen tarkkailtavaksi. Noin puolen tunnin kuluttua pinnin laitosta alkoivat lapsivedet lähteä menemään ja sitä tulikin mojovasti. Supistuksia ei vielä kuitenkaan alkanut tulla.
Kätilö tuli laittamaan mulle kanyylia tippaa varten, mutta ei onnistunut siinä vaan sai tökittyä minut aivan mustelmille ja kipeäksi. Lopulta piti odottaa jälleen, että lääkäri tuli laittamaan tipan. Sekin joutui laittamaan kahdesti ennen kuin onnistui. Jäin jälleen makaamaan sänkyyn, odottelemaan josko tipat alkaisivat tehota. Viimein muutama tuntuva, mutta ei kipeä supistus tuli.
Tippa laitettiin joskus 12.30 maissa ja viimein vajaan parin tunnin päästä mulla alkoi olla tosi kipeitä supistuksia ja sain ilokaasun. Olin kuitenkin vain 3cm auki, mutta kohtu oli jo aivan alhaalla ja kaula täysin hävinnyt. Pääsin viimein ylös sängystä ja istuskelin keinutuolissa. N tunnin päästä aloin olla tuskissani, pyysin että saisin kipulääkkeeksi jotain muutakin kuin ilokaasun, pyysin kipupiikkiä. Kätilö ei sitä kuitenkaan antanut, en tiedä miksi, hän ei ollenkaan uskonut kun ulvoin kivusta. Tarkisti kohdunsuun ja se oli samassa 3cm kuin aiemmin ja totesi että epiduraali saa odottaa. Olin tosi kipeä, ulvoin epiduraalin tai ihan minkä vaan kipulääkkeen perään, sanoin että kivut on samaa luokkaa kuin edellisissä synnytyksissä loppuvaiheessa. Kätilö viimein pitkin hampain suostui soittamaan lääkärille, että tulisi laittamaan epiduraalin, häipyi huoneesta (jälleen, eipä koko kätilöä usein näkynyt).
Noin tunnin päästä (tässä vaiheessa suppareita tullut arviolta klo 13 alkaen, paha tietää koska kätilö ei laittanut supistuksia mittaavaa piuhaa paikoilleen vaikka pyydettiin) kätilö tuli huoneeseen ja minä ilokaasumaskin sisältä ulvoin jälleen että KIPULÄÄKETTÄ. Kätilö tiuski minulle, kuinka lääkäri tulee kun ehtii, että arvon tohtorilla on tärkeitä tehohoidon potilaita... Pyysi käymään pitkälleen, että tutkii.
Aloin kammeta sängylle, kun kyljellään ollessa tunsin omituista painetta, tajusin että vauvahan tulee siinä paikassa! Kätilöllä tuli kiire, se piti vauvan päästä kiinni (siis mun toosasta) ja hihkaisi että älä ponnista, hänellä ei ole edes toinen käsine kädessä. Minä en vaan voinut mitään, vauva tuli kuin itsestään ulospäin. Kätilö pyysi miestäni soittamaan kelloa, jotta sai toisen kätilön paikalle, antamaan synnytyksessä tarvittavia tavaroita kun niitäkään ei ollut valmiina. Minä huusin että missä mun epiduraali nyt on, kätilö tuumasi että et saa epiduraalia, saat lapsen!! Ennenkuin ehdin montaakaan ajatusta ajatella, niin yks kaks tunsin pullahduksen ja kysyin kätilöiltä että tuliko se lapsi jo ulos!? No tulihan se, noin 2min ponnistuksen jälkeen. Vauva oli myös sokissa liian nopeasta ponnistusvaiheesta eikä saanut vedettyä henkeä. Toinen kätilö kiikutti vauvan sitten lastenlääkärille ja lämpökaappiin, mies meni perässä. Toinen jäi fiksaamaan minut, mikä ei ollut iso homma sillä vaikka en ehtinyt saada mitään, edes episiotomiaa, ei mulle tullut kuin 3 pientä tikkiä jotka nyt jo ovat sulaneet...
Synnytin siis muutamassa tunnissa (vauva syntyi klo 17.15), parilla ponnistuksella ja kivunlievityksenä pelkkä ilokaasu... kätilön kanssa oli muitakin isoja ongelmia, eniten ärsyttää se että mun tuntemuksia ei otettu tosissaan ja sen takia en "ehtinyt" saada mitään kivunlievitystä ilokaasun lisäksi. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!
Selostus taitaa olla aika sekava, mutta melko sekava loppupelissä oli synnytyskin kun pitkien odottelujen jälkeen yks kaks vauva tupsahti maailmaan varoittamatta ja varsin vauhdilla!
