meemee: Mullakin nyt rakenneultrassa taisi olla viikon jäljessä, mutta en jotenkin edes ajatellut sitä sen enempi. Esikoisesta jouduin kuukauden välein ramppaamaan äitipolilla ultrissa, kun sydämessä näkyi sellanen pieni läppävuoto. Viimesessä ultrassa rv 36 arvioitiin syntymäpainoksi 2,5kg ja neiti syntyi rv 39+0 lähes 3,5 kg:na. Että ei ne ultrat kyllä aina pidä paikkaansa
Hjannah: Kamala kokemus sinulla:snotty: Yritä nyt kuitenkin nauttia tästä raskaudesta ja ihanaa, että liikkeitäkin olet jo tuntenut!
Liikkeistä: Täällä alkoi tuntumaan sillon rv 16+ ja siitä lähtien joka päivä enenevässä määrin tuntunut. Nyt on useampia jaksoja päivässä, kun pieni on liikenteessä:heart:
Vaikuttaa kyllä melkoselle menijälle jo nyt.. sekä nt- että rakenneultrissa ultraajilla on ollut vaikeuksia saada tästä mitään mittoja, kun niin on ollut meno päällä!
Sairaalassa olomisesta: Mä en kyllä esikoisen aikaan viihtynyt yhtään.. Olin tosi kipeänä sektion takia ja en saanut yöllä siellä nukutuksi yhtään. Pyysinkin 3 yön jälkeen pääsyä kotiin. Todellakin asiaa olisi auttanut, jos olisi ollut perhehuone ja mies auttamassa öisinkin.
Mutta tuolla K-SKS:ssä ei ainakaan pari vuotta sitten ollut perhehuone-systeemi enää käytössä, eikä varmaan ole nytkään? Muuten vois olla kokemukset paremmat, jos ois itse ollut vähän paremmassa kunnossa... Mutta en oo nyt sen kummemmin miettinyt koko sairaalassa oloa tai mitään. Katsoo sitten miten kaikki menee, en jaksa turhia stressailla
Uhmaiästä: Meillä neiti täytti just vähän aikaa sitten 2v ja uhmaa on ollut jo jonkun aikaa.. Pienikin asia kun ei mene neidin pään mukaan, niin hällähän menee sit hermot.
Mutta selkeät säännöt vaan käyttöön ja niistä pitää kiinni, niin silleen me on ainakin pärjätty, muuten ainakin meidän typy yrittää pompotella meitä, jos lipsutaan säännöistä jne.
Täällä kanssa on saatu noita itkupotkuraivareita ja möyritty pitkin lattiaa, mutta jossain neuvottiin, että lapsi pitää ottaa tämmösen kohtauksen tullessa syliin ja rauhoitella. Että ei saa jättää lasta näiden ikävien tunteiden kanssa yksin. Sitten vasta voidaan keskustella raivoon johtaneesta tilanteesta, kun uhmakohtaus on ensin laantunut. Meidän typyllä ainakin tuo on toiminut ja rauhoittuu sitten tosi äkkiä
Mutta meillä typy ei kyllä vielä ainakaan potki mua, ainakaan itkuraivarin kourissa. Muuten sitä ennen hermostuessaan saattaa kyllä läppiä ja heitellä tavaroita yms. Et silleen
Niisku-rouvalle ei nyt tuokaan apu auta..
Niin ja sen myös olen huomannut, että etenkin silloin tyttö saa kohtauksia ja tekee pahuuksia, jos minä menen vaikka näin tietokoneelle tai teen jotain "omaa juttua". Sikspä sitten yleensä tietokoneella tmv. olen, kun mies on kotona tai laitan siks aikaa tytön katsomaan jotain ti-ti nallea tai vastaavaa. Ja sitten vaan kun mahdollisimman paljon otan tyttöä mukaan kaikkiin arkiaskareisiin, niin hän on tosi innoissaan, eikä sit niin saa niitä raivareitakaan
Eli mahd. paljon olen tytön kanssa ja teen kaikkea, ja sitten vasta keskityn johonkin omiin juttuihin, kun mies on kotona.
Mutta nää vaan nyt oli juttuja, mitkä meillä toimii ja toisilla välttämättä ei! Jokainen äitihän tietää mikä on omalle lapselleen parhaaksi, eikä ollut tarkoitus kritisoida ketään!!
turvavyönalennninta ei ole ollut käytössä, tietysti voisi olla hyväkin kapistus.
~Pearl ja pieni rv 21+0 POKS!