Heippa!
mouku80 mä en ainakaan aavistellut, että synnytys olisi lähellä. Olo oli illalla nukkumaan mennessä ihan normaali. Illalla oltiin lenkilläkin, eikä mitään erityisiä tuntemuksia ollut. Vasta yöllä heräsin supistuksiin.
Synnytyskertomus
5.5. heräsin yöllä klo 1 siihen, että vatsaan sattui ensimmäisen kerran. Nukahdin kuitenkin heti uudelleen. Klo 2 heräsin vessahätään. Kävin vessassa ja sänkyyn palattua sattui taas vatsaan. Seuraavan kerran vatsaan sattui 10 minuutin päästä ja sitten taas 10 minuutin päästä. Supistuksia tuli tunnin ajan n.7-10 minuutin välein. Seuraavan tunnin ajan väli lyheni 5-7 minuuttiin. Makoilin sängyssä n. klo4 asti. Supistukset tuntuivat selässä, mutta eivät olleet vielä erityisen kovia. Pystyin hyvin pakkailemaan sairaalakassin loppuun ja syömään. Olimme kotona vielä tunnin ajan, koska ajattelin, että onkohan tässä nyt tosiaan jotain tapahtumassa, kun supistukset eivät olleet kovin kivuliaita. Viiden jälkeen päätimme kuitenkin lähteä näytille, koska olo ei ollut helpottanut. Olimme sairaalassa puolikuuden aikoihin.
Kätilö otti meidät vastaan ja pääsin käyrille. Supistuksia tuli n. viiden minuutin välein, mutta kätilö sanoi, että niissä ei ole riittävästi voimaa. Pääsimme aulaan katselemaan televisiota ja odottelemaan lääkäriä, koska en halunnut jäädä makuulle. Lääkäriin pääsimme klo8.
Kohdunsuu oli vajaa sormelle auki ja sisätutkimus sattui ihan sairaasti. Vauvan pää oli alhaalla, mutta ei täysin kiinnittynyt. Vauvan kokoarvio oli 3400g. Lääkäri epäili, että synnytys varmaankin käynnistyy, mutta odotellaan että supistukset muuttuisivat "paikkoja avaaviksi". Limatulppa alkoi irrota lääkärikäynnin jälkeen. Kävimme kanttiinissa ostamassa isukille lukemista ja menimme tarkkailuhuoneeseen.
Supistukset alkoivat ottaa aika napakasti selkään klo 12:sta jälkeen. Yhdeltä kätilö ehdotti, että voisin kohta mennä kokeilemaan kylpyä, koska tässä vaiheessa ei vielä voida antaa varsinaisia puudutteita. Kohdun suun tilanne oli yhdeltä sormelle auki. Klo 14:sta menin kylpyyn. Lämmin vesi tuntui ihan hyvältä, mutta ei se tietenkään kipuja kokonaan poistunut. Yritin hengitellä rauhassa supistusten läpi. Kylvyssä meni lapsivedet. Kolmen aikoihin supistusten teho oli sen verran voimakas, että tahdoin pois ammeesta. Pääsinkin sieltä omin jaloin pois, mutta en saanut enää vaatteita päälleni. Miehini avustuksella pukeuduin ja istuin tuolille. Kätilö pyysi kävelemään tarkkailuhuoneeseen, että voitaisiin tarkistaa tilanne. En kyennyt kävelemään, joten kätilö päätti hakea petidiinipiikin ja pääsin pyörätuolilla tarkkailuhuoneeseen. Piikki pistettiin pakaraan. Piikki ei poistanut kipuja, vaan n. 10 minuutin päästä pistoksesta olo oli todella tukala. Miehini hälytti kätiön takaisin, koska supistusten väli oli alle minuutti. Sattui ihan mielettömästi!!! Kätilö pyysi vain huokaisemaan ja tarkisti kohdun suun tilanteen. Olin viisi senttiä auki. Kätilö ei meinannut uskoa, että tilanne etenee niin hurjaa vauhtia. Pyörätuolin kyydissä mut kiidätettiin saliin. Salissa olo oli todella tukala ja anelin jotain kivunlievitystä. Sain ilokaasumaskin, jota iminkin melkoisella vauhdilla
. Ilokaasu vei ajantajun ja kädet meni ihan veltoiksi. Pian tuli lääkäri joka pisti pudendaalipuudutteen ja saman tein kohdun suu olikin täysin auki. Pudendaalipuudutteenkaan tehoa en pahemmin huomannut, mutta kait se jotain lihaksia ja paikkoja rentoutti ja puudutti :/ . Painon tunne oli ihan mieletön jo petidiinipiikin jälkeen. Pääsin pian ponnistamaan ja ponnistusvaihe kestikin ainoastaan 10minuuttia. Ponnistaminen oli mielestäni koko synnytyksen kivuttomin vaihe. Synnytyksen kokonaiskesto oli 3h40min. Pikkuinen prinsessamme (2790g, 49,5cm) syntyi illalla klo 16.30. Epparia ei tarvinnut tehdä, sain ainoastaan pienen pienen repeämän ja siihen muutaman tikin. Ompeleminen ei sattunut yhtään, koska rinnan päällä makoili oma rakas ja niin pikkuinen nyytti :heart: .
Kätilön kanssa juttelin seuraavana päivänä ja hänen mielestään synnytkseni eteni todella hurjaa vauhtia. Hän ei ollut voinut uskoa, että tilanne muuttuu kylvyssä ollessani niin radikaalisti, etten kykene kävelemään itse sieltä tarkkailuhuoneeseen. Olen kyllä enemmän kuin kiitollinen paikalla olleelle kätilölleni, hän oli ihan mielettömän hyvä tsemppari! Itseltä meinasi jossain vaiheessa usko loppua, että voiko tämän enempää kipua enää kestää, mutta tässä sitä vaan ollaan
. Oli tuo rutistus kyllä ikimuistoinen kokemus ja vaivan arvoinen. Päivät kuluu pikkuista hoitaen ihan siivillä.
Yritän lisätä profiiliin kuvan pikkutuhisijasta.
Marimint