2v:n nukkumaanmeno show.

[riina83]

Kertokaa että tämä on vain jokin ohimenevä vaihe.
2-vuotiaani on uhmassa ja nukkumaan menemisetkin on vaikeutuneet.
Aiemmin lapsi meni nukkumaan kun vaan vei sänkyynsä. Sinne jäi kiltisti. On nukkunut junnu sängyssä 1v:stä asti.
Sen jälkeen nukkumaan meno kävi siihen, että hän tuli kerran tai kaksi pois sängystänsä. Olimme ovella heti vastassa ja veimme takasin sänkyyn - ilman huutoja, ja sinne jäi.
Nyt nukkumaanmenot on niin, että heti kun aletaan perus iltapuuhiin, menee homma ihan plörinäksi. Jo siinä vaiheessa alkaa temppuilu ja huutamis konsertit. Sänkyyn joutuu lähes poikkeuksetta viedä väkisin kun toinen huutaa, ja itse on hermostuneena. Jää aina vaan paha mieli kun toinen joutunut menemään nukkumaan tällä tavoin.
Ja se mikä itseäni hermostuttaa, on kun talossa on vauvakin joka herää näihin huutoihin. Menee 2-4 tuntiin ennenkun on vihdoin saanut molemmat nukkumaan. Vauva jäisi kiltisti nukkumaan jo siitä 20-21, mutta esikon temppuilut venyttää nukkumaanmenot puolille öin. Eikä myöhäisempi nukkumaanmeno vaikuta koskaan aamuun, aina herätään kellon tarkasti klo 7! Ja koko päivä ollaan kiukkuisia väsymyksen johdosta.
Nyt kokemuksia ja pientä toivon kipinää että muutkin ovat käyneet läpi tälläisen vaiheen, eikä se kestä ikuisuutta!

 

[bjut]

Minkä ikäinen vauva teillä on? Jos 2v on hieman mustis ja huomannut noin saavansa huomiota tai aikaa sinulta?
Mutta ohimenevä vaihe tuo varmasti on. Noita tahtoo tulla usein. Varsinkin sitten teiniiässä, silloin ei nukuta mistään hinnasta.

 

[ap.]

Vauva on puolivuotias. Aiemmin en ole nähnyt mustasukkaisuutta olevan, ei ainakaan mitään vauvaan tai minuun kohdistuvaa. On aina ollut enemmän isänsä perään, ja isältä sitä aikaa liikenikin niin paljon kun vaan sielu sieti vauvan synnyttyä.
En sitten tiedä, voiko tämä johtua vauvasta kun hän on nyt puolen vuoden ajan huomannut että se jäikin tänne pysyäkseen. Huomiota esikoinen minultakin saa niin paljon kun tahtoo. Teen hänen kanssaan paljon asioita, mitä hän milloinkin haluaa. Mutta, teen ne aina vauvan kanssa myös.. yllättäen. Jos esikoinen haluaa lukea kirjaa, luen kirjaa vauvan kanssa hänelle jne. Johtuisiko tästä kenties?
Alkaa hiukan stressauttaa nämä illat, mies on ihan kypsä jo näihin temppuiluihin ja sitten itsellänikin hermostuttaa enemmän kun mies kiukuttelee minulla kun häntä ärsyttää tämä ja niin...
Kävimme toissapäivänä pitkän keskustelun mieheni kanssa tästä, kuinka meidän pitäisi käyttäytyä esikoista kohtaan ja toisiamme kohtaan. Kuinka toimimme tilanteissa ja kuinka tuemme toisiamme tässä asiassa. Silti tuntuu että mies ei tainnut ihan ymmärtää pointtia, koska hän joka ilta menee kiukkuisena nukkuun ja äksyilee minulle kuinka "ilta meni taas vituiksi" ! Kyllä itseänikin ärsyttää kun joka ilta saa tapella toisen nukkumaan ja paha mieli siitä jää, mutta tilanne pitää vain hyväksyä tälläisenä kun se on.. argh, toivottavasti vaan menisi pian parempaan suuntaan!

 

[sikku]

Meillä on 2,5v nukkunut puolisen vuotta junnusängyssä ja erinäiset vaiheet ja hermojen raastamiset on käyty läpi täälläkin... Nyt alkaa sujua nukkumaan meno paremmin. Meille on tosin tän puolen vuoden aikana tullut vauva ja luovuttu unituteista, joten ne ovat vaikuttaneet tietysti esikoisen nukkumaanmenoihinkin. Sitkeästi vaan iltarutiinit joka ilta saman kaavan mukaan, vähitellen lapsi oppii että näin tämä homma vaan menee. Meillä on iltasatu aika hyvä vetonaula, johon vetoamalla saa rutiineja vietyä eteenpäin: puhutaan jo iltapukua pukiessa mikä satu tänään luettaisiin ym. Ja oma hermo jos pitää niin se helpottaa asiaa, lapsi huomaa että kiukku ei saa aikaan aikuisessa mitään reaktiota. Eikä sitten tule sitä huonoa mieltä itsellekään (on se hermo mennyt välillä täälläkin ja jäänyt paha mielle itsellekin). Sängystä ja nukkumaanmenosta pitäisi saada lapselle mieluinen juttu. Meillä lapsi pitä tärkeänä myös sitä, että sadun jälkeen puhellaan hetki päivän tapahtumista ja se on minustakin tosi mukava tapa. Siitä jää hyvä ja rauhallinen mieli kaikille ennen nukkumaan käyntiä.