Toggle sidebar

26v, ei ammattia eikä mitään työkokemusta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jeeeeee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22961461:
Olet 30 v eikä sinulla ole enää aikaa? Mä lähdin vaihtamaan alaa ollessani 38 v. Tänä vuonna täytän 50 v eikä ole sanottu, ettenkö tekisi vielä jotain ihan muuta kuin tätä nykyistä hommaani.
Click to expand...

Suurin ongelma on siinä ettei mikään ole mielekästä.. ja jos en ole kiinnostunut,niin en pysty muistamaan opittuja asioita.. lukioonkin olen ihan liian uuno eikä lukiolla mitään edes nykyään tee:(
 
[QUOTE="mää";22961796]Entä vapaaehtoistyö? Pääkaupunkiseudulla on valtavasti vaihtoehtoja, ja ainakin SPR:llä on paljon eri osallistumismahdollisuuksia ympäri Suomen. Ihan vaikka ystävätoimintaa tms., jota voi tehdä silloin ja sen verran kuin itselle sopii. Sitten voi ainakin vastata uteliaille tekevänsä hyväntekeväisyystyötä :)

(Tämä menee jo ihan ohi ap:n aloituksen, hän kun oli onnellisesti oman juttunsa löytänyt. Mutta on niin tärkeä ja kiintoisa aihe, että piti hieman kommentoida.)[/QUOTE]

Niin, se onkin itsellä vakavasti harkinnassa jossain vaiheessa. En enää yhtään ihmettele, miksi rikkaat harrastavat vapaaehtoistyötä. Eivät todellakaan mistään velvollisuudentunnosta, vaan siksi, että ihminen tarvitsee jotain tekemistä.
 
no voijee..... yliopistossa kun opiskelee, siellä on kyllä ikäluokkia laidasta laitaan. Minä 29 vee ja valmistumiseenkin vielä n. 3 vuotta. Enkä tunne itseäni lainkaan kummajaiseksi opinahjossani.
 
[QUOTE="vanha";22961802]Suurin ongelma on siinä ettei mikään ole mielekästä.. ja jos en ole kiinnostunut,niin en pysty muistamaan opittuja asioita.. lukioonkin olen ihan liian uuno eikä lukiolla mitään edes nykyään tee:([/QUOTE]

entäs oppisopimuksella? ei tarvitsisi istua koulun penkillä 8-16
 
Minäkin olen samanikäinen kuin sinä, täytän tänä vuonna 27, ei minullakaan ammattia. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja halunnut hoitaa heidät kotona - kuopus täyttää kohta kolme vuotta ja aion edelleen pitää hänet kotihoidossa. Mies on tästä yhtä mieltä ja luultavasti haluamme vielä yhden lapsen.

Tässä yhteiskunnassa arvostetaan liikaakin tuota yhteiskunnallista asemaa ja tuottavuutta. Vielä en ole tuohon oravanpyörään lähtenyt vaan nautin suunnattomasti siitä, että saan itse kasvattaa lapseni :) Opiskelu- ja työvuosia on luultavasti vielä jäljellä, jos sitä tahtoo tehdä.
 
[QUOTE="vieras";22961853]entäs oppisopimuksella? ei tarvitsisi istua koulun penkillä 8-16[/QUOTE]

Niin kuin kirjoitin: Suurin ongelma on, kun en tiedä mikä olisi tarpeeksi mielekästä... kun en tunnu olevan kiinnostunut oikein mistään ja siinäkin pitää oppia. Jos en ole oikeasti kiinnostunut, niin ei todellakaan jää päähän yhtään mitään.. olen toivoton häviäjä.
 
[QUOTE="vieras";22961879]Minäkin olen samanikäinen kuin sinä, täytän tänä vuonna 27, ei minullakaan ammattia. Olen saanut kolme ihanaa lasta ja halunnut hoitaa heidät kotona - kuopus täyttää kohta kolme vuotta ja aion edelleen pitää hänet kotihoidossa. Mies on tästä yhtä mieltä ja luultavasti haluamme vielä yhden lapsen.

Tässä yhteiskunnassa arvostetaan liikaakin tuota yhteiskunnallista asemaa ja tuottavuutta. Vielä en ole tuohon oravanpyörään lähtenyt vaan nautin suunnattomasti siitä, että saan itse kasvattaa lapseni :) Opiskelu- ja työvuosia on luultavasti vielä jäljellä, jos sitä tahtoo tehdä.[/QUOTE]

tähän taitaa olla mahdollisuus vain jos mies tienaa todella hyvin. Eihän yli kolmevuotiaasta saa edes kelalta mitää tukia.
 
Tykkäisitkö kotiäiti hoitaa lapsia työksesi? Jos lukisit lähihoitajaksi ja sen jälkeen hoitaisit perhepäivähoitajana kotona lapsia, sitten kun omat lapset ovat kasvaneet?
 
[QUOTE="vanha";22961889]Niin kuin kirjoitin: Suurin ongelma on, kun en tiedä mikä olisi tarpeeksi mielekästä... kun en tunnu olevan kiinnostunut oikein mistään ja siinäkin pitää oppia. Jos en ole oikeasti kiinnostunut, niin ei todellakaan jää päähän yhtään mitään.. olen toivoton häviäjä.[/QUOTE]

ammatinvalinnan ohjaus? työkkärin kautta pääsee ammatinvalintapsykologille, testeihin ym.
en minäkään tiennyt lukion jälkeen mitä haluaisin, tein sekalaisia töitä mitä missäkin. ammatinvalinnanohjauksessa ne omat kiinnostuksen kohteet selvisivät.
 
[QUOTE="mama";22961902]Tykkäisitkö kotiäiti hoitaa lapsia työksesi? Jos lukisit lähihoitajaksi ja sen jälkeen hoitaisit perhepäivähoitajana kotona lapsia, sitten kun omat lapset ovat kasvaneet?[/QUOTE]

Jos minulle oli niin.. sekin vaihtoehto pohdittu. En tiedä kestäisikö hermo muiden lapsia. En ota ikinä kavereidenkaan lapsia hoitoon, kun en tykkää hoitaa muiden.. siksi kirjoitin että tulevaisuus on erittäin synkkä. Ellen löydä salamana jotain todella kivaa alaa yhtäkkiä, mitä ei tunnu löytyvän.. Masentaa ihan oma tilanne. Minuun ainakin pätee kotiäiti= luuseri.
 
[QUOTE="vieras";22961940]ammatinvalinnan ohjaus? työkkärin kautta pääsee ammatinvalintapsykologille, testeihin ym.
en minäkään tiennyt lukion jälkeen mitä haluaisin, tein sekalaisia töitä mitä missäkin. ammatinvalinnanohjauksessa ne omat kiinnostuksen kohteet selvisivät.[/QUOTE]

Been there done that. Ei ollut mitään apua... ammatti-ihminen kenen kanssa juttelin pisti vain paperin naaman eteen ja sai jonkun tuloksen ammatista mitä en ikinä pystyisi tekemään...
 
[QUOTE="vanha";22961802]Suurin ongelma on siinä ettei mikään ole mielekästä.. ja jos en ole kiinnostunut,niin en pysty muistamaan opittuja asioita.. lukioonkin olen ihan liian uuno eikä lukiolla mitään edes nykyään tee:([/QUOTE]
Oletko kokeillut miettiä asiaa siltä kantilta, mistä pidät? Siis ei työssä vaan yleensä elämässä? Mitä muuta teet kuin hoidat omia lapsiasi? Mistä pidit ja mitä harrastit ennen lapsia? Millaisia asioita osaat ja missä olet hyvä? Jos mulle olisi joku 20 vuotta sitten sanonut, että 10 vuoden päästä teen työkseni tietokoneohjelmia ja lähes rakastan sitä hommaa, olisin nauranut.
 
AP, yliopistoo varten ei kyllä tarvi käydä lukioo, joten suoraan vaan pänttään pääsykokeisiin ja sisään :D paitsi jos ei oo mitään toisen asteen koulutusta yläasteen jälkeen niin sitten kyllä tarvii notkua muutama vuosi iltalukiossa tms.
 
Aloittajalle: Yksi mahdollisuus on myös yrittää päästä opiskelemaan avoimen yliopiston kautta. Avoimessa yliopistossa voi opiskella omaan tahtiin perusopinnot ja monissa aineissa, myös sosiaalityössä ja sosiologiassa, aineopinnot. Kätevä tapa yhdistää lasten hoito ja opiskelu. Sen jälkeen pääset hakemaan sen jälkeen Avoimen Väylän kautta yliopistoon. http://www.avoinyliopisto.fi/TavoitteenaTutkinto
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22961997:
Oletko kokeillut miettiä asiaa siltä kantilta, mistä pidät? Siis ei työssä vaan yleensä elämässä? Mitä muuta teet kuin hoidat omia lapsiasi? Mistä pidit ja mitä harrastit ennen lapsia? Millaisia asioita osaat ja missä olet hyvä? Jos mulle olisi joku 20 vuotta sitten sanonut, että 10 vuoden päästä teen työkseni tietokoneohjelmia ja lähes rakastan sitä hommaa, olisin nauranut.
Click to expand...

Olen, olen. Mutta ei oikein ole mitään... päivisin vain hoidan lapsia ja siivoan kotia.Ei ole mitään harrastuksia eikä ole ikinä ollutkaan. Omastakin mielestä olen tosi yksinkertaisen kuuloinen kun nyt sen näin kirjoitettuna näen :(
 
[QUOTE="vanha";22962126]Olen, olen. Mutta ei oikein ole mitään... päivisin vain hoidan lapsia ja siivoan kotia.Ei ole mitään harrastuksia eikä ole ikinä ollutkaan. Omastakin mielestä olen tosi yksinkertaisen kuuloinen kun nyt sen näin kirjoitettuna näen :([/QUOTE]
Voisiko tuo sun "yksinkertaisuutesi" johtua jonkilaisesta masennuksesta ( en tarkoita välttämättä sairautta) , turhautumisesta ja pysähtyneisyydestä? Teet samoja asioita päivästä toiseen eikä joko aika tai kiinnostus riitä edes miettimään saati sitten tekemään jotain muutakin? Oletko ehkä hieman tyytymätön elämääsi? Lapset ja koti tietysti antavat iloa ja sisältöä elämään, mutta tunnetko kiertäväsi päivästä toiseen samaa ympyrää? Jos näin, niin irtiotto tavalla tai toisella siitä ympyrän kiertämisestä voisi olla paikallaan. Joku harrastus esimerkiksi. Eikä sen tarvitse olla välttämättä mikään kodin ulkopuolella oleva harrastus vaan voit esim päättää "opetella Aku Ankan nimet kaikilla eri kielillä". Ja sen jälkeen ehkä huomaat haluavasi "opetella Hessu Hopon nimet kaikilla eri kielillä". Pointti siis on, että tee jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt tai mikä on jotain muuta kuin sen ympyrän kiertäminen, jolloin opit katsomaan ympyrän ulkopuolellekin etkä ainoastaan sinne ympyrän sisään ja sieltä ulkopuolelta alkaa ilmaantua asioita, joiden huomaatkin alkaneen kiinnostaa sinua
 
Ap, sosiologia ja sosiaalityö ovat sitten aivan eri juttuja! Sosiaalityötä opiskellut todennäköisesti työllisty "suoraan koulunpenkiltä", mutta sosiologin on ihan itse etsittävä ja löydettävä se oma oksansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22962201:
Voisiko tuo sun "yksinkertaisuutesi" johtua jonkilaisesta masennuksesta ( en tarkoita välttämättä sairautta) , turhautumisesta ja pysähtyneisyydestä? Teet samoja asioita päivästä toiseen eikä joko aika tai kiinnostus riitä edes miettimään saati sitten tekemään jotain muutakin? Oletko ehkä hieman tyytymätön elämääsi? Lapset ja koti tietysti antavat iloa ja sisältöä elämään, mutta tunnetko kiertäväsi päivästä toiseen samaa ympyrää? Jos näin, niin irtiotto tavalla tai toisella siitä ympyrän kiertämisestä voisi olla paikallaan. Joku harrastus esimerkiksi. Eikä sen tarvitse olla välttämättä mikään kodin ulkopuolella oleva harrastus vaan voit esim päättää "opetella Aku Ankan nimet kaikilla eri kielillä". Ja sen jälkeen ehkä huomaat haluavasi "opetella Hessu Hopon nimet kaikilla eri kielillä". Pointti siis on, että tee jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt tai mikä on jotain muuta kuin sen ympyrän kiertäminen, jolloin opit katsomaan ympyrän ulkopuolellekin etkä ainoastaan sinne ympyrän sisään ja sieltä ulkopuolelta alkaa ilmaantua asioita, joiden huomaatkin alkaneen kiinnostaa sinua
Click to expand...

Kuulostaa kovin fiksulta tekstisi ja se sai jopa miettimään mahdollisuuksia.. mutta kun ei se ole tässä niin helppoa.. Totta kyllä, että kaikki on vaan samanlaista, mutta nyt mennään näin.
En todellakaan tiedä mikä kiinnostaa. Hoidan kotiasiat hyvin ja siihen jää... suurin murhe on, että lasten kavereiden vanhemmat on kaikkea hienoa ja minä olen tälläinen yksinkertainen hölmö joka ei osaa puhua hienoista asioista niin kuin ne muut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja c*:
Minä olen vasta 21, mutta stressaa silti kun en tiedä mitä haluan tehdä leipäni eteen. :/ Mikään ei kiinnosta ja jos joku vähän alkaa kiinnostaa niin nopeasti totean ettei minusta ole ko. ammattiin. Lapsen kanssa voin olla kotona sen 3v, mutta mitäs sitten jollen siihenkään mennessä ole löytänyt amaattia johon sovellun? Huoh..
Click to expand...


Teet toisen lapsen??
 
[QUOTE="vanha";22962248]Kuulostaa kovin fiksulta tekstisi ja se sai jopa miettimään mahdollisuuksia.. mutta kun ei se ole tässä niin helppoa.. Totta kyllä, että kaikki on vaan samanlaista, mutta nyt mennään näin.
En todellakaan tiedä mikä kiinnostaa. Hoidan kotiasiat hyvin ja siihen jää... suurin murhe on, että lasten kavereiden vanhemmat on kaikkea hienoa ja minä olen tälläinen yksinkertainen hölmö joka ei osaa puhua hienoista asioista niin kuin ne muut.[/QUOTE]
Tuohon on varsin helppo ratkaisu. Seuraa uutisia, ajankohtaisohjelmia ja lue lehtiä. Kun tiedät, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu sekä mistä puhutaan (enkä tarkoita BB-taloa :D ), et ole enää "yksinkertainen hölmö". Monissa television ja radion asiaohjelmissa sekä dokkareissa valotetaan asioiden taustoja. Suurin osa Ylen ohjelmista löytyy myös netistä, joten niitä voi katsoa silloin, kun itsellä on aikaa siihen.
 
Samaa mieltä, todella miellyttävä keskusteluketju! Ihanan kannustava asenne ihmisillä, kuten kuuluukin olla. Uskon minäkin sen olevan ihan ap:n onnistuneen aloituksen ansiota. Kaikkea hyvää elämääsi ap, ja onnistumisen iloja tulevaisuuteen! Kuten meille kaikille :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa