Täällä eilen myös todella ahdistava olo kun menkat alkoi, näitä hyvin tyypillisiä ”miksi en minä” ja ”kaikki muut paitsi minä” -ajatuksia
tosiasiahan on se, et niin alussa ollaan ja koen jopa huonoa omaatuntoa ajatuksistani kun monilla on vuosia takana tuloksetta. Itelle on siunaantunut jo kaksi ihanaa lasta
en tiedä pelottaako enemmän oma kroppa (lisääntyvä ikä) vai se, että miehelle tämä olisi ensimmäinen eikä voi tietää esim. simppojen laadusta mitään. Ja vielä kun mentiin tekemään se pirun siittiöiden kotitesti ja tulokset negoja, ei voi sokeasti siihen luottaa mutta väistämättä pyörii takaraivossa et jos se testi näyttikin oikein
Itsellä on todella suuret toiveet tälle kuulle, molemmat lapset on saaneet alkunsa yk3:sta..mies on kuitenkin eri niin ei voi juuri verrata.
Kävin ostamassa uutena raskausvitamiinit, laitoin pre-seedin ja digi ovistestit (vieläpä kaksoishormooni) tilaukseen. Edellisen kierron tapaan jatketaan vattuteetä, D-vitskuja ja greippimehua
Tsemppiä piinailijoille ja ovista odottaville!