Brogis
Pidämme kolmisin palstaa hereillä
Mul on Sade kans oikealla alhaalla joku ihme pisto. Tulee rasituksen yhteydessä, esim lenkillä. En tiiä venyykö siellä joku ligamentti vaiko mitä, mutta kuitennii.
Mä oon kans kuullu tuon saman fraasin, että kyllä sen sitte tietää ku supistukset on "the suppareita". Mut silti tosi moni on passitettu vielä sairaalasta takas kotiin. Musta kauhein ajatus on, että supistukset ois mun mielestä tosi kovia ja mut otettas sairaalaan, mutta ei kuitenkaan vielä niin kovia, että synnytys etenis ja mies lähetettäs kotiin ja mun pitäs jäädä sinne. Mä haluan sen olemaan mun vieressä ja pitämään kädestä kiinni vaikka mitään ei tapahtuiskaan. Siis ku joskus yöksi laittaa miehen kotiin. Ne mun kivut kasvais varmaan potenssiin tuhat jos mies lähtis. Synnärikierroksella muuten hoitaja sanoi, että "ilokaasu on sitten vaan äideille". Että joskus on käyny niin, että isät on ollu ihan pöllyssä ja sitte ne on poistettu salista. Mä kai olin ajatellu, että ihan ehdottomasti miehen pitää saada kerran koittaa miltä se kaasu tuntuu! Helekutti jos ne poistas sen sieltä sitte niin jäis ikuiset traumat. Ei kai se voi niin kamalaa olla jos se siitä kerran hönkäsee? Sehän poistuuki niin äkkiä elimistöstä. Eri asia, jos alkas vuorotahtiin mun kans sitä imuttaan.
Sitäki oon miettiny, että jos mä jotenki yliarvioin sen synnytyskivun. Oon tosi kipuherkkä ja otan pienimpiinkin kuukautiskipuihin buranaa. Niin mitä jos ne supistukset on mun mielestä oikeita eikä sitten olekaan? Ja miten mä kestän sitte ne kunnon kivut? Pitäsköhän ottaa asia puheeksi neuvolassa tai siellä äitipolikäynnillä. Viimeksi oli taas neuvolassa opiskelija mukana niin en tod. ala mitään vatvomaan siinä.
Haha, kiero mieleni väänsi heti oman merkityksen tuolle saden "kassit kuntoon" suppareita varten -kommentille. X) Juu vika on täällä päässä..
Sanokaapas mitä ihanaa leipois. Jotain terveellistä mielellään, ei kiloa sokeria ja rasvaa Mitä pannariin tulee? Ajatuksenlentoa taas..
Mul on Sade kans oikealla alhaalla joku ihme pisto. Tulee rasituksen yhteydessä, esim lenkillä. En tiiä venyykö siellä joku ligamentti vaiko mitä, mutta kuitennii.
Mä oon kans kuullu tuon saman fraasin, että kyllä sen sitte tietää ku supistukset on "the suppareita". Mut silti tosi moni on passitettu vielä sairaalasta takas kotiin. Musta kauhein ajatus on, että supistukset ois mun mielestä tosi kovia ja mut otettas sairaalaan, mutta ei kuitenkaan vielä niin kovia, että synnytys etenis ja mies lähetettäs kotiin ja mun pitäs jäädä sinne. Mä haluan sen olemaan mun vieressä ja pitämään kädestä kiinni vaikka mitään ei tapahtuiskaan. Siis ku joskus yöksi laittaa miehen kotiin. Ne mun kivut kasvais varmaan potenssiin tuhat jos mies lähtis. Synnärikierroksella muuten hoitaja sanoi, että "ilokaasu on sitten vaan äideille". Että joskus on käyny niin, että isät on ollu ihan pöllyssä ja sitte ne on poistettu salista. Mä kai olin ajatellu, että ihan ehdottomasti miehen pitää saada kerran koittaa miltä se kaasu tuntuu! Helekutti jos ne poistas sen sieltä sitte niin jäis ikuiset traumat. Ei kai se voi niin kamalaa olla jos se siitä kerran hönkäsee? Sehän poistuuki niin äkkiä elimistöstä. Eri asia, jos alkas vuorotahtiin mun kans sitä imuttaan.
Sitäki oon miettiny, että jos mä jotenki yliarvioin sen synnytyskivun. Oon tosi kipuherkkä ja otan pienimpiinkin kuukautiskipuihin buranaa. Niin mitä jos ne supistukset on mun mielestä oikeita eikä sitten olekaan? Ja miten mä kestän sitte ne kunnon kivut? Pitäsköhän ottaa asia puheeksi neuvolassa tai siellä äitipolikäynnillä. Viimeksi oli taas neuvolassa opiskelija mukana niin en tod. ala mitään vatvomaan siinä.
Haha, kiero mieleni väänsi heti oman merkityksen tuolle saden "kassit kuntoon" suppareita varten -kommentille. X) Juu vika on täällä päässä..
Sanokaapas mitä ihanaa leipois. Jotain terveellistä mielellään, ei kiloa sokeria ja rasvaa Mitä pannariin tulee? Ajatuksenlentoa taas..