Sone, minäkin ensin ajattelin että pienillä ikäeroilla kaikki kolme. Eka oli niin helppo vauva (ja helppo tapaus on edelleen), mutta tuo puolitoista vuotta myöhemmin syntynyt nuorimmainen olikin sitten kaikkea muuta kuin helppo... Vauvahaaveet unohtuivat kun yritettiin vain selvitä ja jaksaa päivästä toiseen.
Nuorin on nyt neljä, viimeisen vuoden olen jo saanut nukkua öisin, joten vauvakuume on alkanut nostella päätään molemmilla pikkuhiljaa. Ihan niin täysillä tähän ei heti uskaltanut heittäytyä, koska takaraivossa oli ajatus että entä jos kolmaskin on niin vaativa, että olemme taas ihan tillin tallin ja elämä on yhtä sumua seuraavat kolme vuotta... Toisaalta, nyt tiedämme mihin varautua, ne ruusunpunaiset ajatukset ovat realistisemmat, meillä on jo selviytymiskeinoja ja tukiverkostoa, osaamme jo tunnistaa milloin tarvitsemme apua. Äitini on ollut korvaamaton apu näinä vuosina, hän on ottanut lapset välillä pariksikin yöksi peräkkäin luokseen, että olemme saaneet vähän levätä, ym.
Kyllä ne olivat rankkoja aikoja, mutta nyt kun nuo lapset ovat jo niin isoja (4v ja 5,5v) niin helpollahan me päästään kun he ovat jo niin omatoimisia ja reippaita kaikin puolin.
Jos joku olisi kysynyt minulta pari vuotta sitten, aiommeko yrittää vielä kolmatta lasta, olisin sanonut ettei koskaan enää. Mutta niin se mieli muuttuu ja väsymys unohtuu. Nyt tuntuu että helpostihan sitä jaksaa. Minulla ei siis ollut mitään masennusta tms. mutta kuopus on vain ollut erittäin temperamenttinen, sairastanut paljon, nukkunut huonosti, itkenyt paljon öisin, jne. että emme miehen kanssa saaneet kunnolla nukutuksi noiden kolmen vuoden aikana. Sairaalan odotusaulakin tuli tutuksi, välillä lääkärit varmaan epäilivät että minä kuvittelen jo kaiken, mutta tutkittaessa löytyi aina kuitenkin korvatulehdus (niitä ehti olla melkein 20kpl ennen kuin lopulta tajusivat että jotain muutakin voisi tehdä kuin määrätä lääkekuuria toisensa perään) ja lopulta korvat putkitettiin, risat poistettiin ja alettiin vaatimuksestani tutkia muutenkin - selvisi että lapsella on astma eikä pärjää ilman päivittäistä lääkitystä. Tuon diagnoosin ja lääkityksen myötä meillä on avautunut ihan uusi elämä, lapsi alkoi nukkua öisin ja sairastelu loppui. Ja niinpä tässä nyt taas ollaan unohdettu tuo kivinen tie ja kuumeillaan kolmatta.
Jos kolmas olisi taas helppo, niin menisihän se neljäskin sitten samalla siihen putkeen... ;D
-Elmaleena-