Heipsun taas!
Mä olen hoitovapaalla ainakin tämän vuoden loppuun,jos raskaaksi tuun niin joudun heti pois töistä,siellä kun joutuu sellaisiin hommiin joita ei saa/pysty tekemään.Mutta saas nyt nähdä sitten..
Toivoliini,meillä siis se terkka oikeasti aika kamala,esim: Verikokeita ottaessa joutui pistämään JOKA kerta ainakin kolmesti kun suonet ei muka näy ja karkaavat alta,saattoi "kaivella" piikillä suonta,meni kerran jopa läpi siitä ja aika komea patti oli pitkän aikaa kädessä..Joskus vaihdettiin kättä kun ei saanut tulemaan verta.. ( mulla - merkkinen veriryhmä joten joudutiin ottamaan 4 krt raskauden aikana ) en ole millään tavalla piikki kammoinen mutta eihän se kivaakaan ole.. Ja yleensä jos olen joutunut johonkin verikokeisiin on aina kehuttu kuinka näkyy suonet hyvin ja saa helposti otettua.Ja olen itsekin ottanut paljon verinäytteitä hevosilta ja tiedän että se neula pitää "napsauttaa" nopeasti sinne suoneen tai se tosissaan karkaa,jos kovin hitaasti työntää niin ei tule mitään,välillä teki mieli sanoa että anna se neula tänne!!
Sitten kun todettiin raskausmyrkytys todettiin ja piti paineita käydä mittauttamassa niin otti sen verenpaineen heti kun tulin ( siinä on muutamat portaat joten ei ihan "lepo"paineita vastannut varmasti.. ) ja sitten päivitteli kuinkakamalat paineet on ja heti lähetettä synnärille,ravasinkin siellä viikoittain..Tosin hyvähän se oli seurata mutta olisi varmasti riittänyt vähempikin..
Pyysin lähetettä pelkopolille,sain sen rv 38+5 ( muksuhan olisi jo voinut syntyä hyvällä tuurilla ) perusteena se että piti ensin käydä tutustumassa sairaalaan ja JOS vielä sen jälkeen synnytys pelotta niin sitten...En sitten koskaan päässyt sinne pelkopolille asti.Ja kaikkihan meni vähän niinkuin pieleen siinä synnytyksessä joten olisi ehkä kiva ollut puhua ennen synnytytstä peloistani jonkun kanssa..
Synnytyksen jälkeen kun sanoin että meillä on koliikki vauva hän oli sitä mieltä että olen vain liian herkkä äiti ja otan lapsen liian pian vaunuista/sängystä,koska kuulemma kaikki lapset itkee paljon. (Pahinpina päivinä kannoin poikaa 18 h pv,itki yleensä 3-6 h,ihan sama mitä tein) Vein vauvan erikoislääkärille ja sain koliikki diagnoosin välittömästi,ja numeron vyöhyketerapeutille,tilanne helpotti n 4 kk jälkeen,jumppapallosta ja vyöhyketerapeutista oli suuri apu!
Soitin neuvolaan kun poika ( 3 vko:a ) oli ollut kakkaamatta 7 päivää ja oli kovin tuskaisen oloinen (olin jo yrittänyt kuumemittari temppua ja masun hierontaa ja vaikka mitä.. ) ,käski hän odotella vielä ainakin 3-4 päivää.Soitin heti sitten päivystykseen jossa käskettiin antamaan heti Laxoberonia ja jos ei toimi niin sitten sinne..
Ja tietysti olen saanut kuulla siitä kun lopetin imetyksen pojan ollessa 8 kk ( söi enää aamu ja ilta tissin,ihan muutaman minuutin vellin ja puuron jälkeen joten ajattelin että pääsen "lempeästi" eroon imetyksestä ) ja siitä että poikani syö tuttia..Ja siitä että on jo 1 v1 kk ja edelleen annan velliä pullosta aamuisin aj iltaisin..Sitäkin poika enää harvemmin juo joten varmasti lähiaikoina loppuu sekin..
Välillä siellä käydessä tuntuu että oon maailman paskin äiti!!!!!Ja muutenkin siellä on sanottu niin omituisia asioita että en koe käyntejä miellyttäväksi enkä todellakaan halua koskaan kysyä mitään asioita sieltä,ettei vaan taas tule itselle huono äiti fiilis.
No joo,anteeksi paasaus,v*tuttaa vaan!!!
Taffo
