2011 kevään ja kesän lapsettomuushoidoista plussanneet

Tervetuloa uusille. Mihin tää aika katoaa..oon viikko sitten kirjoittanut viimeksi. :ashamed:

Mulla muuten myöskin neuvola laski lasketun ajan menkkojen mukaan. Ekassa ultrassa rv7 oli pikkuinen n.4päivää isompi,mutta lasketuksi laitettiin se 10.12. Viime viikolla np-ultrassa sitten pikkuinen oli taas isompi just sen 4 päivää eli laskettu olisi ollut 6.12,mutta ainakin naistenklinikalla eivät lähde muuttamaan laskettuja aikoja jos vauva saatu alulle hoidoilla.

toivelintu :hug::hug:

DQ Mulla on kotidoppleri. Ostin sen kun odotin tyttöä. Tuntui,että oli pakko saada varmistuksia np ja rakenneultran välissä. Siinä,kun ei kaiketi kun yksi neuvola välissä. Nyt en oo vielä kokeillutkaan saanko sykkeitä kuulumaan.

Kävin viime viikolla sokerirasituksessa. Arvot oli hyvät. Huh.

Millis ja Vertti rv 12+3

 

Voihan hurja täällä on ollut tapahtumia! Kun lueskelin paria sivullista viestejä, sai vuorotellen nauraa ukkeleihin turhautumisen vuoksi, itkeä menetettyä pikkuista ja jännittää vuotoja...
Toivelinnulle hurjasti voimia...

ON: päätin, että odotan klinikan ultraan joka on 10.6, tuolloin kasassa 7+3. Nyt on parina päivänä ollut ilmassa aivan järjetöntä väsymystä ja lievää kuvotusta, muutoin oireet ovat poissa. Suorastaan kaipaan menkkamaisia kipuja!! Nyt kun taas lueskelin teidän kirjoituksia ultrista, ajattelin soittaa yksityiselle ja kysäistä aikaa... Mies on sen ns. "kieltänyt" mutta jos kävisinkin salaa... Voisinkohan olla niin kurja? Aargh, tässä tulee kyllä ihan hulluksi, ellen ole jo...
Kaiken muun hermoilun lisäksi olen lueskellut aivan liikaa juttuja niskapussiultrista, ylimääräisistä turvotuksista, istukkabiobsioista jne... Nekin ovat alkaneet pelottaa entistä enemmän... JOtenkin mulla on takaraivossa sairas ajatus, että kun tätä lasta on tehty niin kauan niin jos siinä on sitten jokin vika... samaan aikaan ajattelen, että koska tätä on tehty niin pitkään ja hartaasti, on lopputuloksen oltava terve ja loistava... Ei varmaan pitäisi miettiä näitä ollenkaan... Mutta aivan upeaa että olette olemassa... olen itse maailman huonoin kirjoittaja ja kommentoija, mutta olen hengessä mukana ja luen juttuja suurella innolla

Ai niin, ikää tuli vuosi lisää perjantaina, joten listaan saa merkitä 36v...

 

Hei uttinen, kaipailinkin sinua tänään kun katselin listaa, ja nostit kirjoituksellasi hymyn huulilleni! Mäkin aion tänään mennä mieheltä salaa ultraan koska se piru meni ja kielsi menemästä ennen klinikan antamaa virallista 6.6. tapahtuvaa ultraa!! En vaan kertakaikkiaan enää kestä tätä epätietoisuutta. Ja minähän sitä pientä ihmettämme mahdollisesti kannankin. Luotan siihen että raskauspussi löytyy oikeasta paikasta mutta..yksikin päivä on liikaa...Ja saanpahan nämä pitkät pyhät sitten toipumisaikaa, oli tuomio sitten mikä hyvänsä. Ihan kuin koko loppuelämä olisi yhdestä ultrasta kiinni.

...Niin kuin onkin

 

Näkyykö hymy ruudun sille puolelle?

Onkohan pieni ihmeemme matkalla kotiin ja juuri meille? :snotty:

Tänään 6+0 ultrassa 5,0mm sintti lepatteli sykettään. Paperien mukaan nähty siis kauniin muotoinen raskauspussi, alkiokaiku, syke ja ruskuaispussi sekä kauniisti pyöristynyt kohtu. Vastasi viikkoja 6+1. Ompas kaunista :heart: Sain mukaan myös 5 kuvaa joista ymmärtää tasan vaan pari pilkkua ja mustaa ja numeroita...niitä voisi kyllä tuijotella ikuisuuden. Miehenkin sydän suli...

Siis kirjoitinks mä juuri itsestäni? Ihan kuin lääkärin huoneessa olis jonkun muun pikkuista esitelty ruudulta. En ehkä oo tajunnut tätä vielä. Olen lamaantunut. Ei pieni mieli tällaista käsitä. Tulisiko minusta jo äiti?

Olette tärkeitä :heart:

 

mollis: :heart:. ihanaa.

 

Oi miten ihania ultrauutisia täällä olikaan... Onnea hurjasti engeli:flower:ja Mollis:flower:! Ihanaa että sykkeet näkyi!

Minä täällä listan hännänhuippuna yritän pitää mielen tyynenä odotellessa ultraa, joka on viikon päästä. Enimmäkseen on ihan rauhallinen ja hyvä olo. Niinä hetkinä oon varma että oon raskaana. Toisina hetkinä (usein öisin) oon ihan hermona ja masentunut, kun niin pelkään pienen menetystä. Pelkään että käy samoin kuin edellisellä kerralla varhaisultrassa, kun sykettä ei näkynytkään. Sillon tosin tuli tiputteluvuotoa koko alkuraskauden ajan, ja nyt ei oo tullut mitään. Ei kyllä oo juuri mitään oireitakaan. Rinnat vähän kipeät ja välillä vähän närästää. Eipä muuta.
Haluaisin jo antaa itseni iloita raskaudesta, mutta jotenkin sitä kai suojelee itseään kaikkien näiden pettymysten jälkeen. Vaikka suht ehjähän mä niidenkin jäljiltä vielä oon

 

Kaarne uskotaan yhdessä siihen että ensi viikolla näet että sinunkin sydämesi alla lepattelee pikku liekki :heart:

 

Mollis. Äidinalku Elämän lepattava liekki on myksityttävä. Kaarnen vuoroko se on seuraavana sitä lepatusta hämmentyneenä tuijottaa?

Voi meitä onnellisia. Ei voi kuin huokailla. Ja aurinkokin paistaa.

 

Onpas hiljaista.... Tarkoittanee kuitenkin että kaikilla kaikki hyvin joten mikä siinä. Mulla on muuten ultra maanantaina, joten ehdin kolmatta kertaa :saint: ennen kuin Kaarne ekan kerran.
Mulla pahoinvointi nostaa päätään silloin tällöin, en ole vielä kuitenkaan oksentanut. Loistavaa pitkää viikonloppua kaikille, me lähdetään tänään mökille :wave:.

 

Ihanaa mollis!
Toivikselle aurinkoista viikonloppua mökille! Me ollaan kaupungissa, kun on parit valmistujaiset ja muuta menoa. Huomenna kyllä kummallakin vapaata. Sitten alkaakin loma ensi viikolla, töihin seuraavan kerran elokuun puolivälissä (tämän jälkeen ei ole vaikea arvata mun ammattia) toivon mukaan vain muutamaksi kuukaudeksi! Miehellä lomaa vain juhannukseen asti, mutta onneksi heinäkuussakin pystyy muutaman pidemmän viikonlopun pitämään.
Kaarnelle tsemppiä ultran odotteluun!

 

toivis täällä todellakin on nyt vähän hiljaista. itsekin tulkitsin merkiksi siitä että kaikki on hyvin täytyy kyllä myöntää että välillä tulee ikävä teidän kirjoituksia kun tuntuu että palloilee ihan yksin täällä ajatuksineen ja omanapaisuuksineen

Mullakin on jo maanantaina seuraava ultra. Ihanaa päästä kurkkimaan. Elämäni varmasti ensimmäinen raskautettu pitkä vapaa/pidennetty viikonloppu alkaa, WUHUU!!!

Heräsin tänään klo 03.00 ja oli pakko sytyttää yövalo jotta pystyi tarkastelemaan yöpöydällä olleita ultrakuvia. Onneksi mies oli yövuorossa niin ei tullut sanomista :|

AdAstra voi luoja kuinka onnekas olet juuri tällä hetkellä pitkän lomasi kanssa. Mieti kuinka ihanaa vaan rentoutua ja kasvattaa pientä ihmettä keskellä maailman parasta kesää!!

Muistin muuten juuri että lääkäri mainitsi että mulla on vieläkin kohtuu kookas munasarja oikealla. Sinne onkin vihloillut ikävästi aina välillä. Vatsaontelossa oli myös ihan tilkkanen nestettä. Ei kuulemma hälyyttävää mutta täytyy kysellä vielä maanantaina omalta lääkäriltä. Tänään on poikkeuksellisen voimakkaasti viillellyt vasemmalle tuohon alavatsaan. Sellaista jännää 5-10 kertaa tuikkasevaa (ei voi sanoa että puukolla viillettäisiin, mutta lievää sellaista) ja sitten helpottaa. Onko se nyt jotain normikipua sitten vai häh?!?

Kuvotuksesta: välillä on tosiaan alkanut tulla etomista. Kohtaus kestää muutaman minuutin ja parhaiten helpottaa kun käy makuulle. Yrjö ei ole lähellä mutta selkeä paha olo. Kuola nousee poskiin ja puistattaa. Näin kävi kun tein kauppalistaa...

Aurinkoa helatorstaille ja viikonlopulle

ps. Voisikohan raskaudella nyt jo olla vaikutusta seesteisyyteen? Se on nyt kai sitä engeli seesteisyyttä. Mikään ongelma ei ole tänään napannut. Lähinnä olen naureskellut elämän haasteille. Niistähän selviää aina, eiks jeh? Mehän ollaan eläviä todisteita siitä.

 

Aika monella tässä ketjussa tuntuu olleen vuotoja, jotka saa sydämen syrjälleen. Kurjaa toivelinnun kannalta, että lopputulos oli pahin mahdollinen. Itselläkin on tuhruja ollut ja alussa isompikin loraus. Nyt on kuitenkin jo pari kertaa tarkastettu, että pieni on edelleen hengissä. Nt-ultra olisi 13.6. ja sen jälkeen uskaltaa varmaan jo uutista kertoa muillekin. On nämä raskaudet niin kummallisia: kerran olen kokenut keskenmenon ja vuotoa ei silloin tullut tippaakaan, todettiin vasta nt-ultrassa. Nyt sitten tuhruttelee ilman kunnon syytä...

 

Sori, nyt vaan omaa napaa :ashamed:
Olen nyt ihan varma, ettei tästäkään tuu meille lasta. Eilen illalla tuli sellainen varma olo, että pieni ei ole enää hengissä, ja se tunne on jatkunut siitä lähtien. Sitten yöllä huomasin, että rintojen pingotus ja särky on yllättäen loppunut, nännejäkään ei enää arista yhtään. Pariin päivään ei oo juilinut mahaakaan. Ja vielä: tänään seksin jälkeen tuli vaaleanpunaista vuotoa. Juu, tiedän että monella on ollut vaarattomia vuotoja, mutta yhdistettynä tähän varmaan tunteeseen ja oireiden häviämiseen...? :'( Ei tässä kai auta kuin odotella tiistain ultraa.
Mikähän ihme meidän alkioissa on vialla, kun ei hyvälaatuisista blastoistakaan tule onnistumista? Kaikki tarraa kyllä kiinni, mutta menee aina kesken jo alkumetreillä.

Sori vielä kun oon tällainen ilonpilaaja täällä onnellisten ketjussa :ashamed:

 

Älä vielä masennu, Kaarne. Mulla myös edellisessä raskaudessa rintojen aristus loppui aika aikaisessa vaiheessa, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä raskauden jatkumisen kanssa. Koita tsempata ultraan asti!:hug:

 

Kaarne nosta lippu takaisin korkealle! Raskausoireethan tulevat ja menevät ja voimistuvat ja laantuvat!! Ja tuhru yhdynnän jälkeen lienee normaalia. Odota rauhassa vaan sitä ultraa. Siellä saat varmuuden mikä tilanne on. Tiedän tunteesi, pelottaa pirusti! Mullakin välillä nuo oireet katoaa kuin tuhkana tuuleen ja masukivut on tipotiessään. Sitten taas joku päivä jotain tuntuu. Tsemppiä!!
Sähän olet raskaana kunnes toisin todistetaan?! :heart:

 

Kaarne, nyt lippu takaisin salkoon! Oireet tulee ja menee ja niihin ei voi luottaa. Ja oman mielen kaikenlaisiin kiemuroihin vielä vähemmän!! Turha surra etukäteen sellaista, jota ei ole välttämättä edes tapahtunut. Kuten yllä sanottu, raskaana kunnes toisin todistetaan. Ja jos hermo ei kestä tiistaihin, niin huomenna on arkipäivä ja jokainen arkipäivä on mahdollisuus päästä ultraan....?

Eilen oli ihan oireeton päivä. Ruoka maistui ja ei ollut väsy. Ajattelin, jotta jokos nyt 10+ viikolla alkupöhöt katoaa. Mutta. Tänään taas kuvottaa ja liikkuminen on kuin vetäisi kivirekeä perässään. Nt-ultra olisi viikon päästä, mutta voin ehkä käydä neuvolassa kurkkaamassa tässä välissäkin....Kun kerran lääkkeetkin loppuu huomenna, niin olisi mukava nähdä tilanne.

Mollamaija, hihittelin täällä sinun öisille ultrakuvan katseluhetkillesi! Nauti tilanteestasi!!!

 

mapunen, Mollis ja plastex Kiitos teille kultaisille tsemppauksesta, se rauhoittaa mieltä ainakin vähän. :heart: Mitenköhän käy, jos musta joskus oikeasti tulee äiti, kun oon näin kova stressaamaan jo tässä vaiheessa

 

Kaarne pieni, jos susta tulee stressimami, ollaan sitten yhdessä sellaisia

Plastex, mulla on ihan samanlainen olo välillä! Kuin kivirekeä vetäisi. Jalat on hapoilla jo pelkästä yläkertaan kipuamisesta ja pelkkä käden liikuttaminen kaukosäätimelle on saavutus. Ainoa jatkuva oire on pirun arat nännit ja joka yö kun vaihtaa asentoa herään (nukun mahallani, vielä). Pohdin jo eräänä päivänä onko tämä ihan normaalia voimattomuutta ja uupumusta. Tänään taas olen jaksanut touhuta. Olen pelännyt liikkumista ja kotiaskareita viimeiset 4 vkoa (eli käytännössä koko raskausaikani ). Nukuin yöunia 12h ja sain kitkettyä rikkaruohoja pihamaalla ja tehtyä perus viikkosiivouksen. JOTEN: nyt aloinkin taas salakavalasti pelkäämään että olen tämän päivän touhuamisellani saanut aikaan keskenmenon!! Vaikkakin lääkäri aika hyvin sanoi tiistaina "normaalin raskauden tulee kestää normaalia elämää". Taas otin ultrakuvan käteen, ihan kuin se olisi varmistus että olen vielä raskaana. Muistan myös lääkärin sanat "raskauden ei tule sattua" tarkoittaen sitä että suuret kivut pitää tutkia. Silti heti kun on ns normiolo, tulee se normifiilis että epäonnistuminenhan tästä taas tuli.


Yllätin muuten mieheni eräänä iltana googlettamasta lastenvaunuja. Ovatko muut jo haaveilleet siitä turhamaisuudesta, millaisia vaunuja talvella lykitte? Mä ihastuin Brion Go:hon ja sellaiseen Stokken avaruuskärryyn. Mies on järkilinjalla että pitää olla jotkut susitylsät suuripyöräiset Brion Happy Harmonyt yms talven paskakelejä ajatellen. Että näin. Kerrankin ei sapeta että nämä vapaapäivät kuluu nopeaan ja ensiviikon maanantai ja työviikko taas koittaa. Silloin koittaa myös toka ultrakurkkaus. Mieskin saa tulla mukaan jotta konkretisoituu se ihanuus hänellekin, once in a lifetime.

Sain ekan neuvola-ajan 20.6. ja neuvolatätini on tiddidii: vanhempieni naapurin hassutäti. Kysyi samantein olenko heidän naapuriensa tyttö kun näkyi vanha sukunimi järjestelmässä. Toisaalta olisin halunnut neuvolatädin silmissä olla anonyymi niin ei olis tarttenu hävetä omaa hölmöyttä ja blondeja ajatuksia joihin hän varmaan törmää joka kerta kun isken leveän ahterini vastaanoton tuoliin...:O

Nyt grillaamaan kana-punasipuli-kirsikkatomaatti-paprika vartaita. Ja vaavi tykkää.

Pus* kaikki :heart:

ps. sori nää pitkät tekstit, mä en ole nähnyt ystäviäni omasta halustani kuukauteen ja ajatukset pyörii oman navan ympärillä eikä ole päässyt törisemään ja juoruamaan muiden kanssa. Kaverit pitää mua varmaan outona erakkona kun aikaisemmin viimeiset 5 vuotta olemme touhunneet jotain lähes joka viikonloppu. Nyt on vaan niin sairaan hyvä fiilis olla kotona, rentoutua ja haaveilla.

 

...sen verran vielä tämän päivän puolella täällä ihmettelen että kävin kurkkimassa edellisellä palstallamme ja järkytykseksi huomasin että plussajuna on valitettavasti puksuttanut siellä eteenpäin jättäen negaajat rannalle. Mikä kumman enkelijoukkio meitä siellä siunasi kun meistä niin harvinaisen moni samaan aikaan piinailija sitten plussasi ja pääsi siirtymään tänne? Mikä kumman enkelijoukkio? En käsitä edes kuinka kiitollinen olen. Huh! :O

 

Mollamaija: Onneksi sentään oli se onnenhetki että moni sai plussan! :heart: Toivotaan että sama aalto löytää hoitoketjulaiset uudelleen ja että kaikki lopulta saisivat kokea äitiyden!

Plastex: Mulla on myös nt-ultra tasan viikon päästä. Vielä ei jännitä mutta varmaan sitten lähempänä. Voi kun kaikki olis hyvin ja pikkuinen vielä hyvissä voimissa!

Kaarne: Tsemppiä! Oikeasti ne oireet tulee ja menee. Mulla on ollut ihan oireettomia päiviä ja sitten niitä toisenlaisia.

AdAstra: Ollaan sit kollegoita! Lomaa odotellessa!

Engeli: Onneksi kaikki oli hyvin!

Uttinen: Myöhäiset synttärionnittelut! Ja rauhallista mieltä!

ON: Ihan tavallista, aika lailla väsyttää. Odotan kovasti ensi viikkoa että näkisi pikkuisen taas...

Neela 10+1

 

On tääkin kyllä jännä, miten niin erilaisia odottajia oireiltamme ollaan. Toisilla oireet tulee ja menee, toisilla ei edes tule ja sitten olen minä, jolle kyllä tullut on, mutta mihinkään ne ei mene. Haaveilen hetkistä, jolloin ei oksettaisi. Jolloin ei tarvitsisi hengittää syvään ja puhallella ilmoja. Oireet alkoivat päivää ennen raskaustestiä ja tuntuvat tulee jäädäkseen. Ehkä vähän muuttuvat, tosin huonompaan suuntaan... Ja tämä väsymys. Päiväunet joudun nukkumaan päivittäin, ja silti väsymys on jatkuvaa. Silti tavallaan oireet tekevät kaikessa kaameudessaan onnelliseksikin. Ei tarvitse hetkeäkään epäillä raskauttaan. Kyllä oireet kertovat, että jotain suurta kropassa tapahtuu.

Ja kaiken tämän päälle olen lähdössä viikoksi kuntoutukseen :O Naurattais, jos ei omalle kohdalle sattuis. Notkuvien pitopöytien ääreen ja liikuntaa harrastamaan. Ei ihan vastaa sitä, mistä tällä hetkellä unelmoin... Mutta sinne mennään, totuttelemaan liikuntaan (jota en siis harrasta lainkaan) ja luomaan vauvoille parempia kasvumahdollisuuksia. Jos pääsisi alkuun treenauksessaan, jotta edes jossakin kunnossa olisi, kun vauvat saapuvat. Mutta nappaako kuntoutus juuri tällä hetkellä, niin hyvä ajatus kuin se onkin. Juu, ei todellakaan nappaa.

 

Mollamaija kiitoksia! Kyllä niitä lapsettomia kesiä onkin jo ihan tarpeeksi takana, varsinkin viime kesänä ahdisti kovaa, kun tuli negoja hoidoista.
Kaarne oireet tosiaan tulee ja menee eikä vuotokaan vielä mitään merkkaa. Tsemppiä ultran odotteluun!
Neela kollegalle hyvää lomaa!
engelille antoisaa kuntoutusta!
ON: meillä alkaa nyt sitten lomatouhut, reissataan juhannukseen asti kotomaassa ja ulkomailla eli en kauheasti varmaan ehdi täällä käymään. Ultra on 15.6 ja silloin toki tullaan kotiin pariksi yöksi.
Terveisin juhlista juhliin rientävä Adastra

 

engeli, kuntoutus voi olla kyllä tuossa olotilassa haastavaa. miten nauttia organisoiduista jumpista minuuttiaikataululla ja notkuvista pöydistä , jos pää hamuaa tyynyä ja posket pullahtaa joka kerta kun vilautetaan ruokaa.... teet vaan minkä jaksat ja poimit parhaat hetket ja vinkit tulevaa varten!

mollamaija: nimenomaan! joskus tuntuu kuin se kaukosäätimelle hapuilukin olisi liian rankkaa. saati sitten alakertaan siirtyminen, tiskikoneen tyhjennys jne. ja ruuanlaitto se vasta viekin voimat, vielä kun suu ei yleensä hamua sitä ruokaa....

eilen touhusin puutarhassa ja mahaa nippaili vähän sen jälkeen. tuli hetkellinen hätä, jotta teinkö nyt liikoja ja aiheutinko harmia? on tämä mielenkiintoista aikaa: toisaalta ei ole ikinä ollut näin onnellinen. ja toisaalta ei ole ollut näin jännittynyt ja välillä hermostunutkin tulevasta. parasta olisi vain nauttia jokaisesta pahoinvoivasta, raskaudentäyteisestä hetkestä ja toivoa, että tämä onni kestää 9 kk. ja sitten se onni vasta alkaakin!

eilen kirpputorilla sovituskopissa oli joltakin jäänyt mammapöksyt..... kääntelin niitä ja päätin kokeilla. muutoin sopivat, mutta mahassa nyt tietysti vähän uupuu. päätin sulloa taikauskoiset ajatukseni taka-alalle ja ostin pöksyt... pullistumista odotellessa, siis!

ihanaa lauantaita kaikille!

 

Morjens morjens kaikille tasapuolisesti! engelille mukavaa kuntoutusta, koita nauttia kaikesta huolimatta :x ! Adastralle mahtavaa lomaa, olen kade! Ja Neelalla samat kuviot, jei! Mollis on jo käynyt neuvolassa, itse ajatettelin tänään soitella aikaa. Kaarnelle kovasti tsemppiä. Ja tähän väliin voin taas kertoa oman tarinani. Multa loppui siis KAIKKI oireet tuossa viikonlopun aikana. Ei närästänyt, tissit lösähti ja kutistui, ei kuvotusta, ei MITÄÄN nippailuja kohdun seutuvilla. Olin siis taas aivan varma että öttis on menehtynyt. Äsken oli sitten se varhaisultra naikkarilla ja kas kummaa, öttiksen syke näkyi selvästi ja oli kasvanut ihan normisti ja vastasi viikkoja. Ja voi jeesus minkä stressin itelleni taas sain aikaan. Sain neuvolakortinkin johon tämä lääkäri merkkasi viikoiksi 7+2 ja LA:ksi 21.1. eli vähän eri kuin mitä ite olin laskenut. No, ei sillä väliä kunhan vauva vaan tulee. Mitenköhän se sen laski? öttiksellä pituutta oli nyt 11,3 mm. Ja Kaarne, olin siis ihan varma keskenmenosta. Eli mihinkään tuntemuksiin tai niiden puutteisiin ei ole kovin paljoa katsomista, oireet vaihtelevat henkilöstä toiseen ja vielä samalla henkilöllä ihan miten sattuu. Tsemppiä sulle ja toivotaan loistavia ultrakuulumisia. Mitenköhän molliksen ultra, oletko jo ollut???? Meillä on muuten tänään 2-v hääpäivä, ei olis parempaa lahjaa voinut saada kuin sen sykkeen :heart:.
t. Toivis ja öttis 7+2

 

Heipsan kaikille! Olipa huojentavaa Toivorikas lukea kirjoituksesi... Onnea hurjasti hienoista sykkeistä ja hääpäivästä!
Monien itkujen ja hammastenkiristysten jälkeen peruin ylimääräisen ultran yksityisellä ja päätin odottaa perjantaita. Tosin meinasin saada la yönä sätkyn kun nousin vessaan, eikä rinnoissa tuntunutkaan sitä normaalia "nyt ne repeää ja tippuu" tunnetta... Samoin minulla ei oikeastaan mitään kuvotuksia su eikä tänään. (tosin väsymys on aivan järkky) Itse olen luonnollisesti ollut sitä mieltä että nyt se alkio on sinne kuollut ja perjantaina saadaan vain aivan musertavia uutisia. Mietin jopa jo valmiiksi, miten saan lapset pois mummolasta jos joudun kaavintaan. Voi apua tätä järkyttävää pelkotilaa... Kyllä kun perjantaihin selviän niin huh... Sorry pelkkä oma napa... Sanoin miehellenikin että minut kannattaa tällä viikolla jättää vaan ihan omiin oloihini murjottamaan, järkevää lausetta ei tästä naisesta saa irti tällä viikolla. Mitäköhän mogia tulee töissä tehtyä, onneksi en ole hoitoalalla Mutta aurinkoista ja positiivista viikkoa kaikille!!