Hei kaikille =)
Meille syntyi IHANA POIKA :heart: 9.9.2010 mitoin 4180g ja 53cm
eli ei ollut mikään ihan pikkuinen vauva niinkuin itse epäilinkin(ja pelkäsin) mutta synnytys meni hirmuisen hyvin vaikka isoin vauva tämä meille olikin.ja melkeempä taisin tämän synnytyksen jälkeen parhaimmassa kunnossakin olla kun ei tullut tikkejäkään alapäähän.
määhän heräsin ke-to yönä yhden aikaan siihen et oli vähän märkä olo(edellis päivänäkin tuntu kokoajan et jotain valuis mut ei silti valunut)ja kun menin vessaan niin huomasin pikkusen tulevan limatulppaa.petyin vähän ku sitä tuli yhtä vähän kuin aijemminki ja menin takas nukkuun.supistukset kuitenki alko ja jossain välissä yötä meinasin lähtee suihkuunki mut päätinki kuitenki koittaa nukkua.nukahtelin mut heräilin vähän väliä supistuksiin.aamulla olin pahalla tuulella ku olin yön valvonu ja tuntu et supistukset lieveni ku nousin ylös.olin varma et oon valvonu ihan turhaan ja itketti se väsymys ja se kun vauva ei synny ja tulee aina turhia toiveita kun supistaa.no mies lähti töihin ja minä lähdin viemään esikoista autolla kouluun.päivän mittaan supistukset jatku ja aloin jo joskus seittemän aikaan kellottaan niitä ja ne tuli jo sillon aika tasasin väliajoin.päivällä päätin et autolla ei enää uskalla ajaa mut sinnillä päätin kärryjen kans kävellä hakeen tytön 2kilsan päästä koululta(vaikka aijemmin koiran kävelytys lenkillä tuli muutama suppari jopa 3minuutin välein!)ettei supistukset ainakaan lopu.no en kerenny ihan koululle asti ku aloin olla niin kipeä ja supistuksia tuli aina 5minuutin välein jolloin jouduin aina pysähtyyn,mut tyttö käveli sit meitä vastaan.Kun päästiin kotia niin panin vilmin pyöriin ja käskin tyttöjen samalla vahtia 2vuotiasta ja menin sit suihkuun istumaan.No ei sielläkään ollu kivaa ku alko lämmin vesi loppua ku olin käyny aamullakin suihkussa kun olin vieny esikoisen kouluun.joskus neljää ennen taisin soitella miestä töistä kotia ja viiden aikaan ku mies lähti viemään lapsia hoitoon supparit alko olla jo tosi inhottavia.automatkalla käskin miestä laittaan mankkaa isommalle..se muka helpotti
mut supistukset oli kyllä aika kamalia kestää siinä auton penkillä.oyssissa meltä kysyttiin että pystynkö ootteleen kun kätilö on pesemässä vauvaa.ilmotin että pystyn ja näytin varmaan sille et en oo ees synnyttämässä ja itestäkin tuntu et supistukset alko tulla harvemmin eikä tuntuneetkaan enään niin kipeille.ooteltiinki siinä penkeillä tosi pitkään ja ilmotin miehelle et taispa tulla turha reissu ku supistusten välit olin aivan kivuton ja ne välit tuntu pitkille.no välillä kuitenki tuli kipeitä suppareita mut autto kun mies hieroi.tutkimushuoneessa sit selviskin että kohdunsuu on noin 4-5senttiä auki
ja samalla hetkellä iski paniikki ja jalat alko vapisemaan vaikka olinki onnellinen ettei jouduttu takas kotia.hätäilin sit vaan sitä että kerkeisin saada kipulääkettä ku mulla loppu mennnyt aina super vauhdilla.sairaalassa oltiin siis joskus kuuden aikaan ja saliin kun menin ja kävin vessassa siellä niin sen jälkeen kätilö katsoi et kohdunsuu 7senttiä jo auki.ilmottivat et anestesia lääkäri ei pääse tulemaan ja sillon aloin olla ihan kauhuissani ja valmistauduin samaan "maailman kamalimpaan kipuun" kuin toista lastani synnyttäessä jollon en kerenny saada kipunlievitystä.Kätilö oli ihana ja suositteli sit mulle jotain ehkä kohdunkaulanpuudutetta ja sitä kammoksuin kun mulle joku puudute laitettiin toisessa synnytyksessä alapäähän ja se laitto sattui aivan tajuttomasti eikä se mun mielestä kyllä auttanu tippaakaan.No puudute laitettiin silti ja laittajan piti olla hyvä mut eipä se meinannu saada millään laitettua ja pisteli moneen kertaan ja kyllä sattu:'( Ehkä se saatto hiukkasen lievittää kipua mut ens kerralla jättäsin ottamatta ku laittaminen sattu ja oli vaikea maata pylly alhaalla ku koko ajan supisti niin kipeesti.Sen jälkeen sain taas nousta istuun sängylle niinku olin tehny koko salissa olo ajan.niin tuntu helpommalta kestää supistukset ja kätilö laitto lämmitetyt peitteet mun selkään ja alamahalle ja ne todella auttoi jonkin verran.Eniten oli kuitenkin apua omasta miehestä joka hieroi joka supistuksen ajan mun alaselkää :heart: yhessä vaiheessa tosin tuntu et muserrun kokonaan ja kyyneleet alko virrata valtoimenaan.Sillon ois haluttanu kyllä et mies pelastas mut niistä kivuista.Se hieronta oli paras kivunlievitys koska juuri muuta en kerenny saada.... paitsi sitten kun itestä jo tuntu et kohdunsuu jo varmaan täysin auki niin kätilö ilmotti et nyt joku "hätäpäivystäjä" vois heti tulla laittaan spinaalin.No minä tietenki suostuin ja olin hiljaa siitä että tuntu jo ehkä hiukan ponnistamisen tarvetta.pidättelin
ja asetuin valmiiksi sängyn reunalle selkä kaarella vaik supisti ja sattui se makaaminen :| Piti olla valmiina koska sillä päivystäjällä oli kova kiire ja se kuulemma tulisi vain nopeaa ja pistäis sen heti.No pistäminen oli aivan kamalaa ja sillon huusin eka kertaa synnytyksessäni koska supisti ihan jatkuvana mutta piti vaan maata paikoillaan ja samaan aikaan joku työntää piikkiä selkään.Eka pistos ei onnistunu ku säpsähdin mut seuraava onnistui kun pystyin olemaan paikallaan ihme läähätys hengityksen ansiosta. Melkein samantien katos kaikki kivut ja pystyin jopa juttelemaan.Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja totesi että heti voit alkaa ponnistelemaan kun sille tuntuu :saint: No tiesinhän minä sen,mut kauheena ei enään ponnistamisen tarvetta tutunu ku ei tuntunu yhtään mitään.Summassa sitten vaan ponnistelin ja kovasti kätilö ja harjottelia poika kehuivat että pää jo näkyy.Minä sitten vaan epäuskoisena kyselin että onko tukkaa =) Kätilö kertoi että vaalleelle näyttää ja minä sitä ihmettelin kun mulla ja miehellä tummat tukat
ja samoin lapsilla ollu vauvana lähes musta tukka.Oli kyllä hassua kun en tuntenu ollenkaan sillonkaan kipua kun vauvan pää tuli ulos.oli ihanaa kun kaiken kivun jälkeen sai sen ponnistusvaiheen olla kivuttomana.ponnistusvaihe oli nopea (5min).Kun pää oli ulkona niin käskettiin olla hetki ponnistamatta kun napanuora oli kaulan ympärillä.Sitten sai taas ponnistaa ja ihana vauvamme pullahti mailmaan:heart: Sieltä se nostettiin pylly edellä nähtäväksi ja niinkuin tiesimmekin niin poika hän on.Sain vauvan rinnan päälle ja eka säikähdin kun poika oli niin sininien eiikä inahtanutkaan,mutta kun kätilö häntä siinä hieroskeli pyyhkeellä niin hetken päästä kuului jo itkuakin.Tunteikas hetki oli tämänkin vauvan syntymä ja voi tätä onnen tunnetta ei edelleenkään voita mikään:heart: tämä vauva on niin ihana!! rauhallinen poika.ei itke juuri ollenkaan.
Poika on nyt siis jo tasan 3viikkoa.on pitänyt kirjottaa aijemminkin mutta neljän lapsen kanssa ei juuri kerkeä vaikka mieskin on ollut apuna.Aivan huippua kun mies on pystynyt pitään isyysloman.En ois kyllä muuten selvinnyt kun vauva heräilee vielä öisin niin tiheään ja aamulla pitäs herätä jo 6aikaan että kerkee tän konkkaronkan kans esikoista viemään kouluun.no ensi viikolla tämä luksus loppuu ku isyysloma loppuu ja joudun pärjään yksin.hui mitenköhän sitä sitten selviää.
Nyt täytyy lähtä vauvalle vaippaa vaihtelemaan mutta koitan keretä kirjotella nyt vähän useammin.Varmaan kerkeekin nyt kun sai ton synnytys kertomuksen kirjotettua..on tuntunu et se vie niin paljo aikaa etten oo kerenny sitä alkaa aijemmin näpyttelemään.
Niin ja poika syntyi rv.41+2 ja synnytyksen kestoksi tuli 4tuntia 57minuuttia vaikka ei tainnutkaan olla ihan varmaa että missä vaiheessa varsinainen synnytys alkoi
Rakkaudesta äiti ja Aarre-Viljami:heart:
