Huomenta! Yritin tuossa hiukkasen lukea juttuja, mutta olihan tuota tekstiä kertynyt, kun on aika livahtanut niin, ettei koneelle ole ehtinyt.
Mummun hautajaisia järjestellessä ja miettiessä on mennyt aika, tiukkaa tekee käydä mummun kodissa, yksin ei sinne ainakaan pitäisi mennä, sen olen oppinut huomaamaan :'(
Nyt minua on alkanut vaivata pahat unetkin, tai toisinaan ei ole niinkään pahoja, haikeita ja surullisia kyllä. Toissa yönäkin näin unta, jossa mummu soitti minulle, ja minä onnellisena ihmettelin hänelle, että sinähän oletkin elossa, että me luultiin, että olet kuollut. Siis oli niin todellinen uni, katsoin puhelinta, ja siinä luki mummun nimi ja vastasin hämmentyneenä..sitten menin muka mummun luona käymään, juteltiin ja olin tosi onnellinen kun mummu olikin hyvässä kunnossa. Kuinka kurja herätä tuosta unesta :'(
Viime yönä näin ihan kauheaa painajaista, joku kauhea vene onnettomuus, johon minun mies ja lapset joutui, ja meidän poika muka kuoli, samoin mies..Hyi kamala, heräsin ihan hysteerisesti itkien kun mies herätti, kylläpä on pitänyt lapsia halia :'( Miksi sitä pitää tuollaisia nähdä, ihan kuin ei muutenkin päivät pyörisi mielessä vaikka mitä surullista :headwall:
Niin, ja jaksamisiahan minun piti lähettää ja :hug: kaikille joilla on rankkaa, murheita tai muutenvaan paha mieli.
Niin ja onnittelut MaMalle, ihanaa, lisää vauvoja :flower: :heart: Minulla on niin haikeus, kun tämä meidän tyttönen on mitä suurimmalla todennäköisyydellä meidän viimeinen vauva.
Tyttö menee nykyään joka paikkaan, ryömii hirveää vauhtia, ja kaikki kielletty kiinnostaa tietysti kaikkein eniten. Omat lelut ei ole mitenkään erikoisen kivoja, mutta isoveljien pikku-autot on sitten sitäkin jännittävämpiä, jo on saanut renkaitakin irti..ja tyttö löytää niitä joka paikasta, vaikka kuinka muka vahtaan..Samoin paperi, se on meidän neitin mielestä niin jännittävää, eilen viimeksi oli ehtinyt löytää pahvin palan ja siitä mussuttaa irti palan jota sitten imeksi suussaan :/ Sähköjohdon on myös jänniä, jos vaan esim. imuri on esillä, niin heti pitää olla johtoa pureksimassa *huoh*
Soseet minä olen isommommille tehnyt aika pitkälti itse, ja nytkin aloitin omilla, mutta nyt ihan hävettää, kun olen lipsunut välillä valmiisiin, tosin aika vähän meillä edelleenkään kiinteitä menee..Meidän kirppunen on niin pieni syöntinen. Tuntuu, ettei voimat riitä soseiden tekoon ja pakastamiseen, hyvä että isommille saa ruoan pöytään :ashamed: Kaipa se on kohta pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Välillä on aina parempi olo, mutta toisinaan tuntuu, etten saa mitään aikaan. :ashamed:
:'(
Parisuhteen ongelmista on ollut puhetta myös, meillä ollaan viimein opittu puhumaan ja selvittämään välit ennenkuin menee ihan mahdottomaksi riidat, mutta kyllä meillä on tapeltukin ja koettu jos jonkin näköistä kriisiä, kyllä tässä jo olisi aikakin vähän rauhallisemmalle jaksolle. Mutta tosiaan, raskaus, vauva-aika, pienten lasten kanssa arjessa eläminen, ja siihen vielä parisuhteesta huolehtiminen ottaa joskus aika tiukille, ja sanomista tulee herkästi. Puhuminenhan se olisi tärkeää, pitäisi vaan saada sanottua se mikä mieltä painaa. Minä tarvitsisin jo hiukan myös omaa aikaa, tai jotain oman pään tuulettamista, tekisi ihan hyvää viettää ilta kaverin kanssa, ilman lapsia. Mutta ehkä joskus..Eipä minulla noita kavereitakaan juuri ole.
Huh, anteeksi, johan oli taas valitusvirsi :ashamed: :x
Jotain positiivista jos pitää etsiä, niin ilma näyttää nyt vihdoin lämmenneen, ja eilen illalla oli jo tosi lämmin, nyt näyttää myös tulevan ihana päivä, ihana kun voi vaan kävellä pihalle, ilman pukemisia ja tarkenee olla vaikka koko päivän