Tyttiliini
Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, että lapsi "jumittaisi" jotain tiettyä leikkiä/toimintoa? Siis niin, että toistaa samaa pitkiä aikoja.
Olen hiukan huolissani meidän kohta 2,5 -vuotiaasta pojasta ja mietin, onkohan hänellä kenties jotain autistisia piirteitä. Poika on kovasti sosiaalinen ja pärjää hyvin lasten ja aikuisten kanssa. Puheen kehitys on ollut vähän viivästynyttä, mutta lähtenyt nyt kivasti vauhtiin päiväkodin aloittamisen jälkeen. Poika leikkii mielellään yksin ja muiden kanssa, ottaa katsekontaktia, on muutenkin hyvin kontaktissa. Keskittymiskyky on hyvä, tosin uhmaikä nyt aiheuttaa sen, että heti menee hermot jos ei onnistu.
Muttamutta. Pojalla on oikeastaan aina ollut sellainen tapa, että se rakastaa esimerkiksi ovia. Se voi viettää pitkän ajan avaamalla ja sulkemalla jotain himputin ovea. Tai ikkunaa. Tai esimerkiksi ottamalla kyniä pois laatikosta ja laittamalla takaisin, monta kertaa uudestaan. Nuo toistelut minua jotenkin häiritsevät.
Muutakin leikkiä toki on, poika kyllä piirtää ja katselee kirjoja ja leikkii hiekkalaatikolla ja ajaa leikkiautoilla ja hoitelee leikkieläimiään ja juoksee kilpaa tarhakaverien kanssa ym. Eli siis periaatteessa kaikki on tosi "normaalia" paitsi noi ihme jumitusleikit...
Onko siis kenelläkään vastaavia kokemuksia? Meillä tätä ohimennen käsiteltiin lääkärissä tuossa keväällä muussa yhteydessä, jolloin neurologi vain totesi, että koska lapsi on näistä toimista irrotettavissa, ei tilanne vaikuta epänormaalilta. Silti jäi kalvamaan...
Olen hiukan huolissani meidän kohta 2,5 -vuotiaasta pojasta ja mietin, onkohan hänellä kenties jotain autistisia piirteitä. Poika on kovasti sosiaalinen ja pärjää hyvin lasten ja aikuisten kanssa. Puheen kehitys on ollut vähän viivästynyttä, mutta lähtenyt nyt kivasti vauhtiin päiväkodin aloittamisen jälkeen. Poika leikkii mielellään yksin ja muiden kanssa, ottaa katsekontaktia, on muutenkin hyvin kontaktissa. Keskittymiskyky on hyvä, tosin uhmaikä nyt aiheuttaa sen, että heti menee hermot jos ei onnistu.
Muttamutta. Pojalla on oikeastaan aina ollut sellainen tapa, että se rakastaa esimerkiksi ovia. Se voi viettää pitkän ajan avaamalla ja sulkemalla jotain himputin ovea. Tai ikkunaa. Tai esimerkiksi ottamalla kyniä pois laatikosta ja laittamalla takaisin, monta kertaa uudestaan. Nuo toistelut minua jotenkin häiritsevät.
Muutakin leikkiä toki on, poika kyllä piirtää ja katselee kirjoja ja leikkii hiekkalaatikolla ja ajaa leikkiautoilla ja hoitelee leikkieläimiään ja juoksee kilpaa tarhakaverien kanssa ym. Eli siis periaatteessa kaikki on tosi "normaalia" paitsi noi ihme jumitusleikit...
Onko siis kenelläkään vastaavia kokemuksia? Meillä tätä ohimennen käsiteltiin lääkärissä tuossa keväällä muussa yhteydessä, jolloin neurologi vain totesi, että koska lapsi on näistä toimista irrotettavissa, ei tilanne vaikuta epänormaalilta. Silti jäi kalvamaan...
) , mutta esim. ikkunakaihtimilla tekee samoin: nostaa, laskee jne. Itse olen vain ajatellut, että he tutkivat miten ovet, kaihtimet jne. toimivat. Keskittyneistä ilmeistä oikein näkee, että jotain siellä pikku aivoissa tapahtuu