2-vuotiaan imetys

["vieras"]

Onkos täällä muita, jotka imettää vielä 2-vuotiasta tai vanhempaa? Onko tullut ympäristön taholta viestiä, että kantsis jo lopetella vai mitkä on lähipiirin ajatukset asiasta?

Meillä lapsi täyttää kohta 2v. ja edelleen imetän.

 

[vrs]

Imetän 1.5v:tä. Omat vanhempani valistivat minua, että vuoden jälkeen tisseistä tulee vain sokerivettä. Esikoiseni kummitäti oli tukehtua kahviinsa, kun sivulauseessa mainitsin (yö-)imetyksestä.

Minulla ei ole kiirettä kasvattaa pienestä väkisin isoa. Lopettaa, kun haluaa ja on valmis.

 

["minä"]

Meillä imetys kesti 4v synttäreihin asti, lopetettiin molempien yhteisestä päätöksestä

Kaikki ympärilläni olevat ihmiset olivat ainakin minun seurassani kannustavia ja ihailivat pitkää imetystäni. Työkavereille ja muille ei niin läheisille en kertonut, koska tiedän miten kapeakatseisia jotkut asiasta ovat.

Mutta tosiaan imetä niin kauan kun kummastakin tuntuu hyvältä ja muista olla ylpeä saavutuksestasi!

 

["alkup."]

Minä en viitsi enää mainita kenellekään yöimetyksestä (juu, imetän vielä öisinkin, jos poika on sitä vailla, kun vieressä nukkuu) koska siitä saa niin paljon p**kaa niskaansa. Ja ihan samaa mieltä tuossa, että ei ole kiire kasvattaa väkisin isoa. Toinen on kuitenkin vielä niin pieni.

 

[asenneongelmia]

Itse olisin onnellinen, jos imetys onnistuisi nyt saatikka sitten kahden vuoden päästä, välttyisi monelta taudilta varmasti. Eikä tarvitsisi lämmittää korviketta ja kuunnella lähipiirin kommentteja "eikö tissimaito ole tarpeeksi lämmintä" tai että "miksi sitä pitää pumpata, eikö olis helpompaa työntää tissi suuhun" tai jopa "sun TÄYTYY oppia imettämään julkisella paikalla (samalla kun minä istun perseelläni.)"
Ja välttyy kokonaan siltä ajatukselta, että sata vuotta sitten mun vauva ei olis selviny, koska mä en ois pystyny ruokkimaan sitä.

Olkaa ylpeitä ja onnellisia, että teillä menee noin hyvin ja jättäkää muiden kommentit omaan arvoonsa.

 

["terhi"]

imetin noin 2-vuotiaaksi. tuntui juuri sopivalta iältä. en todellakaan huudellut asiaa kylillä, vaikka itse olenkin siitä ollut onnellinen, niin tiedän että toisille taaperon imetys on punainen vaate. mutta tärkeintä on ajatella itse, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä!

 

[Tandem-äiti]

Itse imetin esikoista aika tasan 2-vuotiaaksi. Minulla tosin tilanne oli se, että siitä viimeiset 5kk olivat tandem-imetystä. Tämä imetystaival sujui muuten ihan mukavasti, mutta jostain syystä viimeisen kuukauden aikana alkoi aivan yhtäkkiä tuntua että nyt oma mitta alkaa olla täynnä. Siinä vaiheessa esikoinen kävi rinnalla enää kerran päivässä, mutta luultavasti oma reaktioni tuli hieman "jälkijunassa" aiempaan tilanteeseen nähden.

Tätä siis edelsi parin kuukauden takertumiskausi, joka tietysti oli aivan luonnollinen reaktio esikoiselta vauvan syntymään. Isompi tajusi, että se vauva on tosiaankin tullut jäädäkseen. Hän kärtti huomiotani jatkuvasti kaikin mahdollisin tavoin, ja olisi yhtäkkiä halunnut tissille monta kertaa päivässä, ja roikkunut siellä loputtomiin. (Ennen vauvan syntymää, ja ensimmäisinä viikkoina syntymän jälkeen, esikoinen siis oli käynyt rinnalla enää kaksi kertaa päivässä.)

Kun tämä takertumiskausi oli ohi, ja esikoinen alkoi jo irrottautua rinnasta, minulle kuitenkin iski tämä totaalinen väsymys, ja tietynlainen malttamattomuus. Vaikka tiesin, että isompi varmasti lopettaa jo kohta, en olisi millään enää jaksanut odottaa, vaan olisi tehnyt mieli välillä älähtää: "Nyt riittää!" Onneksi kuitenkin jaksoin kärsivällisesti odottaa sen muutaman viikon, koska sitten esikoinen jo lopettikin.

Sitä on tietysti mahdotonta sanoa millainen tilanne olisi ollut ilman nuorempaa sisarusta. Tuo nuorempi on tällä hetkellä vähän yli vuoden, ja häntäkin imetän edelleen. Isompi kyselee aina välillä: "Äiti, otinko minäkin pienenä tisua?" Eli eipä taida oikein enää edes muistaa käyneensä joskus rinnalla.

 

[minun ongelmani]

Itse olisin onnellinen, jos imetys onnistuisi nyt saatikka sitten kahden vuoden päästä, välttyisi monelta taudilta varmasti. Eikä tarvitsisi lämmittää korviketta ja kuunnella lähipiirin kommentteja "eikö tissimaito ole tarpeeksi lämmintä" tai että "miksi sitä pitää pumpata, eikö olis helpompaa työntää tissi suuhun" tai jopa "sun TÄYTYY oppia imettämään julkisella paikalla (samalla kun minä istun perseelläni.)"
Ja välttyy kokonaan siltä ajatukselta, että sata vuotta sitten mun vauva ei olis selviny, koska mä en ois pystyny ruokkimaan sitä.

Olkaa ylpeitä ja onnellisia, että teillä menee noin hyvin ja jättäkää muiden kommentit omaan arvoonsa.

Minä en saanut imetystä käynnistymään sitkeistä yrityksistä huolimatta. En kuitenkaan törmännyt missään ikävään asenteeseen, ainoa ongelma oli minun korvieni välissä. Minulla itselläni oli tarve selittää jokaiselle tuntemattomallekin äidille vauvakahvilassa, miksi annan vauvalle pullomaitoa enkä imetä, vaikka kukaan ei sanonut siitä mitään eikä katsonut pahalla silmällä. Jotkut varmaan saavat pulottamisesta ikäviä kommentteja, mutta osalla ongelma voi olla ihan omassa päässä (kuten minulla). Kannattaa miettiä asiaa, että kuinka suuri osa ongelmaa on siinä, että itseä harmittaa kun imetys ei onnistu, vaikka pitäisi sitä parempana vauvalle.

Meidän poika on nyt 1,5-vuotias ja on sairastanut tasan yhden flunssan, mikä ei vaatinut lääkehoitoja. Poika pyörähti pienen kierroksen serkkupojan päiväkodissa ja flunssa puhkesi siitä 4 päivän päästä, ei siinä olisi varmaan auttanut rintaruokintakaan... Poika on muutenkin kasvanut ja kehittynyt tosi hyvin ja minun on vaikea uskoa että hänelle olisi kehittynyt jokin puutos vasta-ainetuotannossa tms. Minua ja minun miestäni on pulloruokittu pariviikkoisesta lähtien ja sairastamme kumpikin yhden flunssan vuodessa ja mahataudin kerran kahdessa vuodessa. Kyllä ne geenit vaikuttavat varmasti enemmän tuon sairastelun suhteen, mutta ehkä joku jolla on sairastelutaipumus, säästyy jokuselta taudilta rintaruokinnan avulla, tiedä häntä...

 

["Vieras"]

Meilläkin lähes 2 v. syö vielä tissistä. Yks lysti, mitä joku random tyyppii on mieltä. Lapset on niin erilaisia, että osa kaipaa tissiä pidempää.

 

["HuhHuh"]

Ihan turhaa selittelyä, että ei pidä isoksi pientä kasvattaa liian nopeasti. Miksi pitää tehdä jotain noin sairasta ja imettää isoo lasta. Miksi ei voi keksiä jotain muuta läheistä puuhaa? Outoja.

 

[......]

4 VUOTIAAKSI ASTI??? Mitä vittua.... En voisi ikinä kuvitella että oma 4v imisi enää tissiä!

 

[asenneongelmia]

Minä en saanut imetystä käynnistymään sitkeistä yrityksistä huolimatta. En kuitenkaan törmännyt missään ikävään asenteeseen, ainoa ongelma oli minun korvieni välissä. Minulla itselläni oli tarve selittää jokaiselle tuntemattomallekin äidille vauvakahvilassa, miksi annan vauvalle pullomaitoa enkä imetä, vaikka kukaan ei sanonut siitä mitään eikä katsonut pahalla silmällä. Jotkut varmaan saavat pulottamisesta ikäviä kommentteja, mutta osalla ongelma voi olla ihan omassa päässä (kuten minulla). Kannattaa miettiä asiaa, että kuinka suuri osa ongelmaa on siinä, että itseä harmittaa kun imetys ei onnistu, vaikka pitäisi sitä parempana vauvalle.

Meidän poika on nyt 1,5-vuotias ja on sairastanut tasan yhden flunssan, mikä ei vaatinut lääkehoitoja. Poika pyörähti pienen kierroksen serkkupojan päiväkodissa ja flunssa puhkesi siitä 4 päivän päästä, ei siinä olisi varmaan auttanut rintaruokintakaan... Poika on muutenkin kasvanut ja kehittynyt tosi hyvin ja minun on vaikea uskoa että hänelle olisi kehittynyt jokin puutos vasta-ainetuotannossa tms. Minua ja minun miestäni on pulloruokittu pariviikkoisesta lähtien ja sairastamme kumpikin yhden flunssan vuodessa ja mahataudin kerran kahdessa vuodessa. Kyllä ne geenit vaikuttavat varmasti enemmän tuon sairastelun suhteen, mutta ehkä joku jolla on sairastelutaipumus, säästyy jokuselta taudilta rintaruokinnan avulla, tiedä häntä...

Korvien välissä taitaa minullakin olla vika, mutta asia on varmaan jokaiselle herkkä paikka. Ja lähipiirissä ei tietenkään kukaan ymmärrä, miten kommentit loukkaavat. Mieluusti imettäisin vaikka koko päivän, vaan kun poika ei saa maitoa niin jostainhan se on sitten saatava. Ei okein hentoisi jättää pientä vauvaa parkumaan nälkäänsä ja kuitata itku sanomalla, että se on tissi tai ei mitään. Jotenkin kummallista, että aikaisemmin kukaan ei kommentoinu mun tissejä millään tavalla, mutta nyt ne tuntuu olevan jokaisen vastaantulijan suurin murhe. Eikä yleensä ole tapana kommentoida kenenkään tissejä päin näköä, mutta nyt se sitten onkin sallittua.
Itse sairastan joka ainoian liikkellä olevan flunssan ja vatsataudin, joten olisi mukava suojata poika siltä. Vaikka ei tainnut auttaa rintamaitokaan, kun Pariviikkoa sitten sairastin flunssan joka tietysti tarttui poikaankin.

 

[Piparnakkeli]

1v11k imetin esikoista. Sitten piti lopettaa kun rinnat meni niin aroiksi raskauden vuoksi että olin itse mahdottoman pahalla tuulella jokaisesta imetyksestä. Nyt kun toinen syntyy ja jos maitoa tulee yhtä hyvin kuin aiemmin, en estä esikoista tulemasta rinnalle, jos hän kokee sen vielä tärkeäksi.

Appeni ällisteli alusta asti "miten noista voi tulla vieläkin maitoa", anoppi taas alkoi vuoden ikäisestä puhumaan "kun se imetys loppuu" ja suuntasi keskustelun lähitulevaisuuteen. Neuvolassa kehoitettiin siirtymään korvikkeisiin reilusti alle vuoden ikäisen kanssa ja viimeinen kauhistunut saarna tuli kun nlatäti sai tietää että imetän raskauden aikana... ja lopulta kun juttelimme, syynä lopetuskehoituksiin oli koska niin on tapana eivätkä muutkaan tee niin :/
Julkisilla paikoilla olen saanut kummallisia tuijotuksia, mutta ei ole kukaan sentään kehdannut päin kasvoja sanoa mitään, silloin en olisi ollut kykenevä vastaamaan mitään aloittamatta kunnon tappelua, mutta nyt koen olevani maltillisempi jos jollain olisi jotain asiaa

Oma mies on onneksi kannustanut ja ollut samoilla linjoilla, sekä ne ystäväni joiden kanssa aiheesta olen puhunut. En tiedä olisinko jaksanut taaperoimetystä ilman kenenkään tukea, jopa vieraiden tuomitsevat (ymmärtämättömät/suvaitsemattomat) kommentit ja oudot syytökset ties mistä pedofiliasta kyllä kirpaisee vaikka järkeiltynä heillä harvemmin on sitä kokemusta mitä sättivät suu vaahdossa.

 

[samuelinäiti]

Itse olisin onnellinen, jos imetys onnistuisi nyt saatikka sitten kahden vuoden päästä, välttyisi monelta taudilta varmasti. Eikä tarvitsisi lämmittää korviketta ja kuunnella lähipiirin kommentteja "eikö tissimaito ole tarpeeksi lämmintä" tai että "miksi sitä pitää pumpata, eikö olis helpompaa työntää tissi suuhun" tai jopa "sun TÄYTYY oppia imettämään julkisella paikalla (samalla kun minä istun perseelläni.)"
Ja välttyy kokonaan siltä ajatukselta, että sata vuotta sitten mun vauva ei olis selviny, koska mä en ois pystyny ruokkimaan sitä.

Olkaa ylpeitä ja onnellisia, että teillä menee noin hyvin ja jättäkää muiden kommentit omaan arvoonsa.

poika ei ikinä hiffannut tissi juttuja joten pumppasin&pullotin. neuvolasta ei mitään pahaa sanaa, synnytys sairaalassakin vatvottiin ja "opeteltiiN" monen eri kätilön/hoitajan kanssa. ei vaan osannu poika tarttua oikein. pahat kommentit tulevat nimen omaan ihmisiltä joille lapsen syönti ei kuulu sitten pätkääkään. rasittavaa oli selittää joka hemmetin hyvän päivän mummelille miksi alle kuukauden ikänen tenava syö pullosta eikä roiku tississä kiinni .. olen vielä sen tyypin ihminen että kun tarpeeksi udellaan urkitaan ja kysellään niin hermostun enkä jaksa enää leikkiä kohteliasta naapurintyttöä poika on nyt 8kk ja sai omaa maitoani n kuukauden ikäiseksi ja sen jälkeen korvikkeilla ollaan menty, kipeenä ollu ollenkaan

tuli heti samaistumis fiilikset tekstistä, oli pakko kommentoida