2 kk naimisissa, mies riisui sormuksen js käveli juuri ovesta ulos

  • Viestiketjun aloittaja "Epäonnistuja"
  • Ensimmäinen viesti
Minäkin ehdottaisin käyntiä lääkärissä. Väsyneisyys ja lisääntynyt unentarve voivat johtua monesta asiasta (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, uniapnea, jne), ja väsynyt ihminen on helposti ärtyisä ja jaksamaton.

Krooniseen ajanpuutteeseen voi auttaa myös suunnitelmallisuus, eli esim. ruoan laittaminen viikonloppuna pakastimeen koko viikoksi, jolloin arkeen jää vain ruoan lämmitys mikrossa.

Urheiluakaan ei tarvitse suorittaa joka päivä, vaan esim UKK-instituutti suosittelee 2,5 tuntia arkiliikuntaa viikossa (hissin korvaaminen portailla., pyöräily tai kävely autoilun sijaan, reipas siivoaminen, reipas seksi, jne.), ja sen lisäksi 2 kertaa viikossa jumppaa tai tanssia tai vastaavaa. Ihan turhaan joka ikinen päivä varaat urheiluun noin paljon aikaa.

Toinen asia mistä on syytä keskustella, on vastuunjakaminen. Kenellä on vastuu ruoanlaitosta, pyykeistä, siisteydestä, jne. Vastuu stressaa. Jos vastuu näistä kaikista on sinulla, ja mies vain suorittaa yksittäisiä tehtäviä pyynnöstä, ei mikään ihme jos olet stressaantunut. Ainakin yhden osa-alueen vastuu tulee olla miehellä, jolloin hän huolehtii asiasta kokonaisuudessaan ja sinä vain suoritat tuolla osa-alueella yksittäisiä tehtäviä pyynnöstä.

Suihkussa vietät myös paljon aikaa. Jos syynä ovat pitkät hiukset, leikkaa ne lyhyiksi, jolloin peseytyminen on huomattavasti nopeampaa - tai älä pese hiuksia joka päivä. Tällöin suihku kestää vain 10 min.

Tuo miehen työnteko illalla voi olla ongelma, jos hän kuvittelee, että olet hereillä valmiina seksiin sitten kun hän lopettaa työnteon. Voisitte kokeilla sopia, että seksiä harrastetaan alkuillasta, ja hän voi tehdä töitä sitten kun sinä olet nukkumassa, tuskinpa siihen työntekoon sinua tarvitaan.
 
Aapee...
Tulin kolme varttia sitten kotiin. Matkalla kävin kaupassa ja ostin kaikkea, mitä me ei usein syödä; bataattia, halloumia, punaisia chilejä, rucolaa... Ajattelin tehdä näistä tänään hyvää ruokaa. Teen nyt ryhtiliikkeen ja alan joka ilta syödä kunnon ruokaa. Meillä sitä ruokaa kyllä menee paljon, kun mies on niin kova syömään. Ihan pari hassua kertaa kahden vuoden aikana on käynyt niin että ruokaa olisi ollut liikaa tai siis jäänyt seuraavalle päivälle.

Mies ei ole kotona. En tiedä, missä on. Pelottaa avioliiton puolesta niin paljon.
 
Aapee...
Täällä tulee tosi paljon hyviä ihan käytännön ohjeita. Kiitos. Saan niistä energiaa.

Imurointi on miehen vastuulla, samoin roskien vienti ja sängyn petaus. Joten ei ole siitä kyse, ettei mies tekisi mitään.

Tuntui tosi surulliselta tulla tyhjään kotiin, jossa sänky oli petaamatta. Miehen sormus on edelleen ikkunalaudalla... :(

Mä oon kamala ihminen.
 
Aapee...
Tämä väsyneisyysasia... En muista, oonko aina ollut näin väsynyt. Lukioikäisenä taisin pärjätä 8 h unilla ihan hyvin. Ruokavaliossa ainakin on parannettavaa, kun tosiaan tulee syötyä enemmän leipää, jugurttia, hedelmiä... Eli aika yksipuolista loppujen lopuksi, kun en edes töissä syö kunnon lämmintä lounasta. Monivitamiinia ja e-epaa syön ja erikseen vielä d-vitamiinia.

Voisi kai sinne lääkärille mennä... En sitten tiedä saako terv.asemalla noi kaikki kilpirauhas- yms. kokeet? Muistan, että ne on joskus useampia vuosia sitten otettu ja olivat normaalit.

Mä en tiedä, onko mulla enää aviomiestä...
 
vierass
9h yöunet on kyllä paljon aikuiselle. Siis jos aina sen tarvii. Mä tarviin myös enemmän unta kuin mieheni mutta ennen lapsia otin univelat takaisin viikonloppuna nukkumalla toisena aamuna pidempään. Arkena heräsin klo 6 kun halusin ajoissa töihin jotta ehdin iltapäivällä vielä hyvin jumppaan. Yks päivä just ajattelin että miten paljon aikaa sillon olikaan kun ei ollut vielä lapsia, ehti vaikka mitä iltaisin!
Mun sisko on samanlainen kuin sinä, ei voi tehdä mitään jos on työpäivä ja viikonloppuisin toisena päivänä pitää siivota ja toisena käydä kaupassa niin ei koskaan voi tehdä mitään kivaa eikä spontaania. Eikä hänelläkään ole lapsia. Ja tunnustan että ärsyttää se että lomallakin menee puolet ajasta siihen että valmistautuu ensin lomailuun ja sitten taas loppuloman siihen että työt alkaa. Käsittämätöntä!

Mutta joo, ryhdistäydy ja koita ajatella nukkumista vähemmän. Toki nuku jos nukuttaa mutta liikaa nukkuminenkin voi tehdä nuutuneen olon. Äläkä niin sitä kellloa tuijota, pari voileipää tekee tosi äkkiä eikä aikuisen ihmisen nukkumaanmeno voi olla minuuteista kiinni. Eikö oo ihan sama meetkö nukkumaan 21 vai 21.20.
 
Vier
[QUOTE="WTF";30847116]Kuvauksesi perusteella sinun kannattaa unohtaa ajatukset minkäänlaisesta parisuhteesta, hankkia kissa ja antaa toosan kasvaa horsmaa. Eipähän tarvitse rääkyä sitä, että joudut antamaan omalle puolisollesi ja yhteiselle kodillesi omaa aikaasi.

Sääliksi käy miestä, luulisi että olisi havainnut kykenemättömyytesi yhteiselämään jo ennen naimisiin menoa. Vai loppuiko yrittäminen papin aameneen?
Mutta tällä palstalla tässäkin saadaan varmaan miehestä tehtyä syyllinen, yritys on kova. Jos nyt sitten ei ole provo, sen verran astronomisen typerä on taas tarina.[/QUOTE]

Käsittämättömän ilkeä vastaus ja tahallaan asioita vääristelty...Ap:n vaan pitäs muuttua ja miehen ei joustaa yhtään. Kaksi erilaista ihmistä yhdessä, molempien joustettava. Ei kyllä kuulosta hyvältä koko suhde. Ja miksi kissa? Kissa tarttee hoitoa ja huolenpitoa niinkun muutkin lemmikit.
Et ole tainnut olla raskaas työs ikinä?
 
haistakoon
Jospa hän tulee takaisin!
PUHUKAA!
Ei tuolla tavalla riidellä, että sitä riisutaan sormus ja läiskitään pois paikalta.
Joko tilanne on tosi paha tai sitten siippasi on tosi pöljä, kasvatusta vailla.
 
Aapee...
Ei mies ravintoloista oo kiinnostunut. Vaan monenlaisesta muusta tekemisestä: ihan vaan ulkona kalliolla istuskelusta, retkeilystä ja vaeltamisesta, uimisesta, pyöräilystä, tapahtumista.

Nyt mies tuli kotiin. Laitoin ruoan.

Oon puun ja kuoren välissä. Mies haluaa puhua siskoni kanssa. Sanoi, että lähettää siskolleni kohta viestin ja kysyy koska sopisi tavata ja jutella. Haluaa puhua jonkun mun perheenjäsenen kanssa. Musta siinä ei oo mitään järkeä. Siskolla olis varmaan vaivautunu olo ja mua hävettäisi meidän tilanne. Joku ulkopuolinen terapeuttiani sen pitäisi olla?!
 
"mimmi"
Ei mies ravintoloista oo kiinnostunut. Vaan monenlaisesta muusta tekemisestä: ihan vaan ulkona kalliolla istuskelusta, retkeilystä ja vaeltamisesta, uimisesta, pyöräilystä, tapahtumista.

Nyt mies tuli kotiin. Laitoin ruoan.

Oon puun ja kuoren välissä. Mies haluaa puhua siskoni kanssa. Sanoi, että lähettää siskolleni kohta viestin ja kysyy koska sopisi tavata ja jutella. Haluaa puhua jonkun mun perheenjäsenen kanssa. Musta siinä ei oo mitään järkeä. Siskolla olis varmaan vaivautunu olo ja mua hävettäisi meidän tilanne. Joku ulkopuolinen terapeuttiani sen pitäisi olla?!
Puhukaa nyt ensin KAHDEN KESKEN enne kuin puratte nettiin/sukulaisille/terapeuteille. Herran jestas sentään, onko kommunikaatiotaidot näin hakusessa ihmisiltä?
 
sinussaeivikaa
Just tämmöistä herätystä mä kaipaankin, että ihmiset sais mut tajuumaan, että mun täytyy muuttua ja tää ei oo normaalia!

Kyllä me välillä käydäänkin jossakin yhdessä, yleensä kerran tai kaksi viikonloppuisin. Arki-iltaisin musta tuntuu, ettei ehdi :(

Toivottavasti vielä ei oo liian myöhäistä muuttua. Pelottaa mennä kotiin.
Höpöhöpö. Ihan normaali ihminen olet. Itsekin olen kotona viihtyvä introvertti, joka tarvitsee paljon unta. Onneksi mieheni ei ole samanlainen idiootti kuin sinulla on.
 
niimpä
Jospa hän tulee takaisin!
PUHUKAA!
Ei tuolla tavalla riidellä, että sitä riisutaan sormus ja läiskitään pois paikalta.
Joko tilanne on tosi paha tai sitten siippasi on tosi pöljä, kasvatusta vailla.

Samaa mieltä!!
Mieheni käyttäytyi seurusteluaikoina noin, että häipyi paikalta, kun tuli riitaa, eikä vastannut puhelimeen. Vihasin sitä käytöstä. Olimme toki nuoria vielä.
Hän teki sitä myös aluksi, kun olimme muuttaneet yhteen, mutta onneksi opimme keskustelemaan asioista ja hän lopetti katoilun. Nykyään riidan tullen, hän painuu ulos tupakalle tai koiran kanssa lenkille. Sen jälkeen voidaan puhua, kun molemmat ovat hengähtäneet, ilman pelkoa, että toinen hylkää.


Aloittajalta kysyisin, että miten kauan olette olleet yhdessä? Vaikuttaa kummalliselta, että ollaan naimisissa, mutta sormus otetaan pois kun tulee vaikeaa. Käykö niin sitten aina jatkossakin? Vaikeita aikoja kuitenkin tulee, sillä emme elä sadussa, jossa häiden jälkeen "eletään onnellisina elämänsä loppuun asti".
 
Ei pidemmässä parisuhteessa tarvitse seksiä harrastaa joka päivä, ja mä ärsyyntyisin semmoiselle miehelle joka sitä vaatisi päivittäin. Seksille ei saa mitään tiettyjä, kahlitsevia tiheyksiä laittaa, vaan fiiliksen mukaan: joskus joku viikko tiheesti ja sit voi olla vaikka kuukausi väliä, ja silti pariskunnalla voi olla hyvät ja lämpimät välit.

Mutta ap voisi puolestaan opetella pärjäämään vähemmällä kuin 9 h:lla. Kahvia aamulla kitusiin vaan. :)
 
myös joustaen toiseen suuntaan
Seksille ei saa mitään tiettyjä, kahlitsevia tiheyksiä laittaa, vaan fiiliksen mukaan: joskus joku viikko tiheesti ja sit voi olla vaikka kuukausi väliä, ja silti pariskunnalla voi olla hyvät ja lämpimät välit.
Osittain olen samaa mieltä, mutta onko se TOISEN fiiliksen mukaan nyt niin tasaveroinen ratkaisu, eihän sille nyt vain voi mitään jos on voimakas libido, ne himot oikeasti voivat olla niin kova, että tuntuu aivan kamalalta olla ilman kun haluaa sitä omaa ihanaa rakasta siinä vierellä.. Kyllä joustaa pitää ja ymmärtää ja kunnioittaa sitä, että toinen haluaa ja rakastaa niin paljon. Minä oikeasti en kestäisi ihmisen kanssa, jolle viikko ilman olisi jotenkin ok, ei ikimaailmassa. Ja kuukausi.. Hyvä jumala, erohan siinä jo tulisi jos ei muuten vaan pitäisi toisen itsekkyyden ja laiskuuden takia kärsiä niin jumalaton aika puutteessa, en ole oikeasti koskaan ollut parisuhteessa vajaata viikkoa pidempään ilman ja siinäkin välissä tulisi harrastettua omaa kivaa jo monta kertaa. Mutta toisaalta, siksipä minä olenkin huolella valinnut itselleni puolison, joka on aivan samanlainen tässä asiassa ja jolle minun tyydyttämiseni on ihan itsestäänselvyys jos itse ei halua.
 
Pää pystyyn
Olet stressaantunut parisuhteessa, koska sinun ja miehesi tarpeet eivät kohtaa. Et ole onnellinen, vaan yrität elää miehesi tArpeiden mukaan ja sopeutua, vaikka siitä tulee sinulle stressiä. Ihmetelen kovasti, oletteko menneet ensin naimisiin ja sitten vasta muuttaneet yhteen. Onneksi teillä ei ole lapsia. Suhde ei nyt toimi eikä se ole sinun syyni. Sun tarpeet ei vain ole samat kuin miehelläsi. Mieti suhteen jatkoa, koska eroakaan ei kuvauksesi perusteella ole huono vaihtoehto. Yhteiselämän ei pidä stressata kuvaamallasi tavalla, ellei ole lapsia. Ei aikuisen tarvitse syödä kahta lämmintä ateriaa, jos syö töissä. Kaupasta saa ruokaa js lounasravintolasta voi ostaa mukaan. Ainoastaan lapsiperheessä ruoanlaitto voi olla stressi. Jossain maalaistalossa piti ennen emännän laittaa 5 x päivässä ruokaa ja pestä pyykit navettatöiden ohella ja synnyttää siinä samalla ja hoitaa 10 lasta. Se ei tosiaan olisi sun juttu. Älkää ihmeessä tehkö lapsia, siitä tulee stressi ehtivimmillekin....
 

Yhteistyössä