Huomenta!
Piinapäivä 12 menossa ja stressi vain kasvaa. Hyvin on tähän asti mennyt, mutta nyt tuntuu aika rankalta. Testiä en kuitenkaa ole tehnyt ja yritän olla tekemättä. Testauspäivä olisi sitten torstaina ja siihen asti yritän malttaa mieleni.
Mulla on ollut tuntemuksia jos jonkinlaisia - mutta mikä johtuu mistäkin, niin siihen en osaa vastata. Punkion jälkeen alkoi "myllerrys" vatsassa ja yhtenä yönä heräsin alavatsakipuun, joka onneksi meni nopeasti ohi. Mutta koko ajan on vatsassa jotain tapahtumaa ollut. Rinnat olivat punktion jälkeen arat, mutta nyt ei ole rinnoissa mitään normaalista poikkavaa tuntemusta. Vielä perjantaina oli arkuutta havaittavissa. Viikonlopun vietin palelleen - ihan järkyn kylmä oli koko ajan ja oli sellainen vähän "piikikäs" olotila noin muutenkin. Saunassa oli hyvä olla. Nyt on pari päivää särkenyt päätä ja väsymys on aika ajoin melkoinen - ja toisaalta, hetken päästä olen täynnä virtaa.
Perinteisistä menkkatuntemuksia ei ole ollut mitään, vielä.
Viimeksi mulla oli sama aikataulu, eli ma punktio ja to siirto. Silloin alkoi menkat sitten testipäivää edeltävänä päivänä. Nyt se oli sitten huominen.. Voitte arvata, että jännittää!!! Yöunet ovat jääneet vähille jo useana yönä - ja se on harvinaista mulle (yleensä nukun kuin tukki).
Satunnainen kulkija, mulla on nyt takana kaksi punktiota ja molemmat ovat menneet hyvin (toinen kyllä kesti melkoisen kauan). Jännitin sitä ekaa ihan mielettömästi, alavatsakipujen kanssa mulla ei taida olla kipukynnystä ollenkaan - taju lähtee tosi nopeesti. Lääkärini on ollut tosi mahtava ja mieheni tuki toimenpiteessä myös iso apu. Lääkäri sanoi, että ei kannata pelätä - kipulääkettä on kyllä varattu. Eli yritä mennä hyvin mielin, ja muista, että sitä kipulääkettä saa lisää jos sattuu. Olin lähes "onnellisessa" tilassa molemmissa punktioissa - tarkkaa mielikuvaa ei ole edes kaikista asioista eli siitä voit päätellä, että lääkitys on tosiaan ollut kohdillaa...
Mulla on lähelläni kolme ihmistä ja kaikki odottavat esikoisiaan. Heidän lasketut ajatkin ovat suunnilleen samat. Yhdelle on tulossa kaksoset. Yritän iloita heidän odotuksesta ja siitä, että he ovat raskaana, mutta onhan se kysymys pakostakin mielessä "miksi meille ei voi tulla vauvaa?" Nyt jos tämä ivf-hoito taas epäonnistuu, niin katkeruus kyllä elämää kohtaan nousee joksikin aikaa pinnalle - toivottavasti sen asian saa sitten märehdittyä pian pois ja siitä ei jää pitkäksi aikaa mitään katkeruutta.
No, enää yksi herätys ja sitten seuraavalla herätyksellä on jo testi! Jollei sitten menkat ala aiemmin...
elina67-piinailija