19-VUOTIAS ÄITI??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
minusta ei oliis olut 19 vuotiaana äidiksi,mutta joku saattaa olla valmis.
yritän tytärtäni ohjata että tuisi äidiksi vasta yli 20 vuotiaana, ettei jää nuoruus elämättä ja olis hankkinut ammatin ennen lasten saamista
 
olin 20 ku sain esikoisen ja ihan pentu sillon..lapsi kylla aika nopeesti kasvatti aikuiseksi..mut en suosittele kenellekään..eläkää ensin se nuoruus pois ni ei jälkkäteen kaduta.. ja toki on niitäkin jotka haluavat sen lapsen sen ikäisenä..mut mun syyt saada se lapsi oli kyl kaikkee muuta kuin vauvakuumetta ja perheenperustamista..ja jälkikäteen sen tajusin..ja en kadu..rakastan esikoistani mut oisin toivonut et oisin ollu yhtä eheä kuin nyt olen ja oisin myös ollut jaksavampi äiti.mut ainahan elämä ei mene niin
 
Minä olin myös 19v. kun sain ensimmäisen lapsen. Vaikka tavallaan jo aikaisemmin, miehellä kun oli "poika valmiina" ja hän vietti paljon aikaa meillä ja minun kanssani. Eli "äitipuoli" olin jo 16v:nä....

 
19 vuotiaana odotin esikoista ja ehdin juuri täyttää 20 kun syntyi ja kakkonen syntyi kun olin 22.Omasta mielestä olin valmis äidiksi,enkä liian nuori,koulut oli käyty ja töissäkin kerkesin olemaan.Nyt oon melkein 40 ja kuopus kohta vuoden,eroa kyllä olla äiti 20 kuin 40 vuotiaana :)
 
19-vuotiaana tulin suunnitellusti raskaaksi, mutta en todellakaan ollut valmis äidiksi. Tuskin kukaan on sitä vielä raskaaksi tullessaan. Raskausajan tarkoitus on kasvattaa äitiyteen ja totuttaa uuteen identiteettiin. Enää en ole pelkkä vaimo tai pelkkä pippa, vaan äiti. Nyt olen 20 ja pikkuhiljaa valmis äidiksi. Tämä perhe alkaa olla valmis lapsen syntyä.

En oikein ymmärrä, miksi aiheesta pitää vääntää kättä. Joku aikaisemmin kyseli, että miltä tuntui olla nuoren äidin lapsi. Oma äitini sai meidät nuorena ja oli melkoinen huithapeli. Puhtaat vaatteet ja ruokaa meillä aina oli, mutta ympäristö oli monesti tasapainoton. No, nyt kun äitini on päälle neljänkymmenen ja kasvattaa kolmevuotiasta siskoani, en voi sanoa tilanteen paljon muuttuneen. Ikä ei siis ole äitini vikoja korjannut.

Yksi tosi hyvä puoli tässä nuorena lasten saamisessa on: meidän pienellä on elossa neljä isovanhempaa ja sama määrä isoisovanhempia. Nämä isoisovanhemmat kun tuskin elävät enää vuosikymmeniä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Tuntuu aika moni nuorena lastenteon aloittanut olevan nuori edelleen... Mielestäni esim. 4 vuotta parisuhdetta lapsen saannin jälkeen ei vielä ole kuin hyvä alku... Odottakaas kun kolmen kympin kriisi iskee miehelle tai itsellenne! Voi ne teinisuhteetkin alkaa rapisemaan!

Enivei. Mä olin 19-vuotiaana melkein eri ihminen kuin nyt. Enkä olisi ollut silloin kypsä äidiksi, vaikka vauvakuumeesta jo kärsinkin. En silti sano, etteikö joku toinen voisi olla. Silti mua hymyilyttää "nuorison" besser wisser asenne tähän ikäkysymykseen... Ollaan niin vakuuttuneita, että kaikki tarvittava on koettu ja nähty ennen kuin elämä on kunnolla alkanutkaan.

19-vuotias, joka vakuuttaa olevansa valmis äidiksi herättää minussa lähinnä seuraavia ajatuksia:
- Henkilö on itsekäs. Äidin kuuluu ajatella lapsensa parasta. Jos ei ole ammattia eikä valmiuksia huolehtia itsestään ja elämän perusasioista, ei ole valmis huolehtimaan toisesta ihmisestä. Sosiaaliturvan varaan elämän rakentaminen on mielestäni järjestelmän hyväksikäyttöä. Eri asia ovat apua oikeasti tarvitsevat. Terveesti ajatteleva itsenäinen aikuinen haluaa pärjätä omillaan.
- Luotto parisuhteeseen on sokeaa ja naiivia. Vaikka oma kypsyysaste tuntuisi oikealta, ei mies ole välttämättä samalla viivalla. Luultavasti molempien persoonat muokkautuvat väistämättä seuraavien vuosien aikana niin mullistavasti, että voisi olla hyvä katsoa ilman lastenteon aloittamista rakastaako kumppaniaan vielä muuttumisen jälkeenkin. Tuntuu, että kiire perustaa perhe ajaa parisuhteen kehittymisen edelle.

Pelkästään biologisesti ajateltuna 19-vuotiaat ovat kieltämättä hyvässä lapsentekoiässä. Mutta maailma on muuttunut, enää ei lasten kanssa pärjää pelkällä nuoruudella. Täytyy olla sivistystä. Ihmissuhdetaitoja. Toimeentulo. Luotettavia ihmisiä lähellä. Sydämenviisautta. Epäitsekkyyttä. Sillä lapsia ei pelkästään tehdä. Heidät pitäisi myös kasvattaa.



Aivan samaa mieltä. Sitä paitsi varmasti nämä nyt 19 vuotiaat miettivät 30 vuotiaina kuinka lapsellisia he olivatkaan nuorempana. Ihan varmasti. En sano tätä piruillakseni, vaan se on ihan faktaa. Kaikillehan niin käy, kun tulee ikää, viisastuu. Muistakaa tämä sitten 10 vuoden päästä...!

No eiköhän tuo ole ihan YLEISTÄ että 30-40vuotiaana ajatellaan kuinka nuori ja kokematon sitä oli? Onko KUKAAN sitä kieltänytkään???? KUKAAN ei ole sanonut että ei viisastuisi mitä enemmän ikää tulee, vai onko??

Eli sinun mukaasi lapset tehdään vasta sen 30kympin kriisin jälkeen? Sillä parisuhde kuin parisuhde voi murtua silloin tai olla murtumatta! Siihen ei kuule vaikuta se missä iässä ollaan seurustelemaan alettu. Ja saatko sä jotenkin hyvän mielen tästä "odottakaahan kyllä se viimeistään 30:senä elämä vaikeutuu jne ja kyllä te viimeistään silloin eroatte " Oman egon nostamista vai mitä haet tällä?

Ja ei millään pahalla mutta oli ikämikä tahansa suurella osalla jotka ovat olleet 4vuotta yhdessä, on heillä jo lapsia.

Hmm.. Miksi 19-vuotiaalla ei voi olla ammattia? :o Tuntemani imiset (jotka eivät ole lukiota käyneet) Ovat saaneet ammatin 18-19vuotiaana.
Jos lapsen isä käy töissä ja sinä jäät äitinä hoitamaan _yhdessä päättäneenä_ lasta, rakennat siis elämäsi yhteiskunnan varaan?

Tuosta persoonan muokkautumisesta sen verran että jos tätä jäätäisiin odottamaan lapsia ei voitais KOSKAAN tehdä, ei koskaan olisi se oikea aika.
 
Olisin ja raskaaksi tulikin,mutta kerkesin täyttää pyöreitä 1,5kk ennen esikon syntymää..

Ja mikä ettei 19v. olisi äidiksi tai sitä nuorempi..

Oma äitini sai minut 16v. mutta täytti pian 17v. Ja hyvä äiti oli ja on edelleen.
Joten itse olin suhteellisen vanha kun esikon sain :saint: :D :D
 
Ja mie en ymmärrä tätä sanontaa mitä joku tuolla laittoi: " Ollaan niin vakuuttuneita, että kaikki tarvittava on koettu ja nähty ennen kuin elämä on kunnolla alkanutkaan. "

Kukaan ei aivan varmasti ajattele näin, minun elämäni ei aikoinaan lapseen loppunut, tuskin nyt sinunkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja mie en ymmärrä tätä sanontaa mitä joku tuolla laittoi: " Ollaan niin vakuuttuneita, että kaikki tarvittava on koettu ja nähty ennen kuin elämä on kunnolla alkanutkaan. "

Kukaan ei aivan varmasti ajattele näin, minun elämäni ei aikoinaan lapseen loppunut, tuskin nyt sinunkaan?

Ei minunkaan elämä vaan jotenkin tuntuu,että "elämä" alkoi pian 6v. sitten ;)

Matkustella voi myös lasten kanssa,"sivistää"itseensä ja jatko opiskella perheellisenä,ystäviä tavata,baari illatkin ovat mahdollisia... Miten niin elämä loppuu? :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Odottakaas kun kolmen kympin kriisi iskee miehelle tai itsellenne! Voi ne teinisuhteetkin alkaa rapisemaan!

Kuin myös ne suhteet joissa ollaan juuri tavattu ja ollaan niin rakastuneita niin rakastuneita alkuhuumassa ja arki kun nakkaa päälle kriisin kanssa yhtäaikaa, niin ei hyvältä näytä..Voi ne suhteet alkaa rapisemaan!! :whistle:
 
olin 18v kun tulin raskaaksi mutta 4kk ennen tytön syntymää täytin 19v
mies oli 17v ja kun tyttö oli 1kk mies täytti 18v =)
nyt 2w kolme lasta.

mulla on mieletön vauva kuume ollu 15 kesäsestä asti. ja taaskin mutta nämä lapset on nyt tehty
 
En missään tapauksessa olisi ollut valmis äidiksi 19 vuotiaana!Mies oli jo(sama kuin edelleen) mutta lapsia harkittiin vasta kolmekymppisinä.Ja saimme kolme :)
Mutta toki 19v on jo "aikuinen" ja saa lapsia hankkia siinä kuin minkä ikäinen tahansa.
 

Similar threads

Yhteistyössä