19-VUOTIAS ÄITI??

[klk]

En tod ois ollu hyvä äiti silloin. Noin yleensä sen ikäisen kannattais vielä kasvaa

 

[ehlk]

Sain esikoiseni 19-vuotiaana...hyvin olen lapseni hoitanu ja vaikka olisin lapset tehny muutaman vuoden myöhemmin eiköhän asiat ois ollu sillonkin ihan mallillaan....
äitejä on hyviä on huonoja on nuoria ja on vanhoja ja elämäntilanteita monia erilaisia...
"kasvan" niin äitinä kuin ihmisenäkin koko ajan...,niin tekee myös viisikymppinen oma äitini...
oma äitini oli minut saadessaan 28-vuotias ja iästä huolimattaan(tai siitä johtuen.. miten vaan..) teki paljon virheitä...,virheitä tulen tekemään itsekkin..toivottavasti vain vältyn tekemästä samoja virheitä....
ei hyvä äitiys ole iästä kiinni!!!!
niin ja kuka on oikeutettu määrittelemään hyvän äitiyden/hyvän äidin..????
tää on näitä ikuisuus-kysymyksiä!!!!!

 

[memmu]

Olisin ollut kypsä ja vastuuntuntoinen, mutta en halunnut vielä äidiksi. Halusin opiskella, matkustella ja viettää miehen kanssa aikaa ennen lapsia. Näin teimmekin ja ratkaisu sopi meille. Tullesani 27 vuotiaana äidiksi oli todella valmis ja olin ihmisenäkin paljon kasvanut ja kehittynyt 19 vuotiaasta.

 

[Raivotar]

En olisi voinut kuvitella. Sen ikäisenä olin syönyt e-pillereitä jo pari vuotta - ja ihan tarkoituksella. Mielestäni sen ikäinen ON liian nuori äidiksi.

Voisitko perustella miksi sinun mielestäsi sen ikäinen on liian nuori äidiksi?
Haluaisin vain tietää... (en siis nyt ole vetänyt herneitä nenään tms... )

Itse olin 19-vuotiaana vasta mennyt lukion jälkeen opiskelemaan ja mielestäni siinä iässä oli tärkeintä saada opinnot suoritettua kunniallisesti. Sen jälkeen piti löytää hyvä, vakituinen työpaikka ja mikä tärkeintä: hyvä mies. Ellei mieleistä isäkandidaattia löydy heti ensi yrittämällä, miehen joutuu vielä vaihtamaan kuten minä tein. Ja sen jälkeen tähän uuteenkin mieheen täytyy rauhassa tutustua eikä sännätä suinpäin perhettä perustamaan. Näin välttyy ikäviltä yllätyksiltä miehenkin suhteen. Näin siis minä aikoinani ajattelin enkä ole valintojani katunut.

 

[Knicke Knackerton]

Olin just täyttänyt 19v. kun sain esikoisen. Ja voin sanoa, että hyvin olen pärjännyt..

 

[Talvicci]

Miksi te halusitte lapsia niin nuorena. Eikö teillä ole mitään muita haaveita elämässä; opiskella hyvään ammattiin, matkustella, tehdä töitä, mennä vaan ja nauttia nuoruudesta? Miksi pitää hommata pallo jalkaan heti kun on ns.omillaan.
Onko teillä oikeesti niin hirveä äitivietti? En ole ikinä ymmärtänyt moista.
Ei ne lapset nyt niin ihania ole, että niitä pitäs alkaa heti vääntää kun ajokortin saa, mun mielestä...

Mä valmistun kohta hyvään ammattiin,tykkään kyseisestä työstä ja työtä tulee aina riittämään.
Mitään matkustus ja "pakko joka perjantai mennä baariin" intoo mulla ei ole.
Tarpeeks nähny jo sielläki suunnalla.
Töitä kerkee kyllä tehä myöhemminki,ja kerkeen olla ennen esikoista töissäkin...
Mulla se että mä saan perustaa perheen mun miehen kans ja nähä miten lapset kasvaa,on se mistä mä haaveilen.

 

[KeljuK]

Sama minkä ikäinen(no kuitenkaan lapsi siis alle 15v) kunhan huolehtii lapsestaan,rakastaa lastaan ja koittaa antaa hyvän kodin.

 

[Raivotar]

Sen ikäisenä olin syönyt e-pillereitä jo pari vuotta - ja ihan tarkoituksella.

ja ajatella niinkin vanha kuin sinä oletkin et ole vielä 36-37vuotiaana huomannut että mikään ehkäisy ei ole 100% varma ja jos se nyt sattuu pettämään jotkut tahtovat kantaa vastuunsa, eivätkä ole haarat levällään abortti pöydällä.

Vahinkoja tietysti sattuu, jos unohtaa ottaa pillerit ajallaan. Mutta kyllä nykypäivänä pillerit ovat sen verran luotettavia, että harvoinpa sitä raskaaksi tulee niitä syömällä... Ja jos oikein varman päälle haluaa ottaa, ainahan ehkäisyvarmuutta voi lisätä esim. kortsulla. Ehkäisykeinoja kyllä löytyy, jos vain haluaa.

 

[Talvicci]

En olisi voinut kuvitella. Sen ikäisenä olin syönyt e-pillereitä jo pari vuotta - ja ihan tarkoituksella. Mielestäni sen ikäinen ON liian nuori äidiksi.

Voisitko perustella miksi sinun mielestäsi sen ikäinen on liian nuori äidiksi?
Haluaisin vain tietää... (en siis nyt ole vetänyt herneitä nenään tms... )

Itse olin 19-vuotiaana vasta mennyt lukion jälkeen opiskelemaan ja mielestäni siinä iässä oli tärkeintä saada opinnot suoritettua kunniallisesti. Sen jälkeen piti löytää hyvä, vakituinen työpaikka ja mikä tärkeintä: hyvä mies. Ellei mieleistä isäkandidaattia löydy heti ensi yrittämällä, miehen joutuu vielä vaihtamaan kuten minä tein. Ja sen jälkeen tähän uuteenkin mieheen täytyy rauhassa tutustua eikä sännätä suinpäin perhettä perustamaan. Näin välttyy ikäviltä yllätyksiltä miehenkin suhteen. Näin siis minä aikoinani ajattelin enkä ole valintojani katunut.

Kumminki moni 19v on jo löytäny sen miehen itelleen.
Ite kohta 20v ja ukon kanssa pidetty yhtä kohta 4v ja nähty yhtä sun toista.
Eli sen puolesta ei ainakaan tartte ootella...Töihin kumminki haluan ennen ku lapsi tulee...

 

[vieras]

Vahinkoja tietysti sattuu, jos unohtaa ottaa pillerit ajallaan. Mutta kyllä nykypäivänä pillerit ovat sen verran luotettavia, että harvoinpa sitä raskaaksi tulee niitä syömällä... Ja jos oikein varman päälle haluaa ottaa, ainahan ehkäisyvarmuutta voi lisätä esim. kortsulla. Ehkäisykeinoja kyllä löytyy, jos vain haluaa.

Aika mustavalkoinen ajatusmaailma sinulla, mutta enpä minä siinä mitään menetä.

 

[jenni87]

Mä tulin äidiksi TOISTA KERTAA 19-vuotiaana.

 

[Raivotar]

Vahinkoja tietysti sattuu, jos unohtaa ottaa pillerit ajallaan. Mutta kyllä nykypäivänä pillerit ovat sen verran luotettavia, että harvoinpa sitä raskaaksi tulee niitä syömällä... Ja jos oikein varman päälle haluaa ottaa, ainahan ehkäisyvarmuutta voi lisätä esim. kortsulla. Ehkäisykeinoja kyllä löytyy, jos vain haluaa.

Aika mustavalkoinen ajatusmaailma sinulla, mutta enpä minä siinä mitään menetä.

Hyvin sanottu!

 

[jenni87]

Sen ikäisenä olin syönyt e-pillereitä jo pari vuotta - ja ihan tarkoituksella.

ja ajatella niinkin vanha kuin sinä oletkin et ole vielä 36-37vuotiaana huomannut että mikään ehkäisy ei ole 100% varma ja jos se nyt sattuu pettämään jotkut tahtovat kantaa vastuunsa, eivätkä ole haarat levällään abortti pöydällä.

Vahinkoja tietysti sattuu, jos unohtaa ottaa pillerit ajallaan. Mutta kyllä nykypäivänä pillerit ovat sen verran luotettavia, että harvoinpa sitä raskaaksi tulee niitä syömällä... Ja jos oikein varman päälle haluaa ottaa, ainahan ehkäisyvarmuutta voi lisätä esim. kortsulla. Ehkäisykeinoja kyllä löytyy, jos vain haluaa.

Sori vaan, enpä siinä sinuna kehuskelisi kuinka sinun iässäsi oli taas parempi aika lapsille. Käsittääkseni sulla on aika pieni, 1-2v lapsi.

 

[Raivotar]

Sori vaan, enpä siinä sinuna kehuskelisi kuinka sinun iässäsi oli taas parempi aika lapsille. Käsittääkseni sulla on aika pieni, 1-2v lapsi.

Hyvin se vaan tuntuu tässä maailmassa äitinsä (ja isänsä ) kanssa porskuttavan... =)

 

[vicy]

Olin 19 kun tulin äidiksi enkä kyllä tuntenut olevani erityisen "nuori-äiti"

 

[d u m b o]

Itse tulin 19 vuotiaana raskaaksi. Naapurustossa, johon olemme muutama vuosi sitten muuttaneet, on suurin osa äitikavereistani saanut esikoisensa 20 vuoden kieppeillä (17-23). Nyt esikoiset on jo isoja ja useampiakin muksuja perheisiin tullut, miehetkin on pysyneet samoina ja ihan mukavaa perhe-elämää tuntuvat kaikki viettävän.

Jännä, että jossain päin nuoret 18-22 vuotiaat äidit ovat erikoisuuksia ja toisissa piireissä suurin osa saavat siinä iässä esikoisensa :/

 

[jenni87]

Itse tulin 19 vuotiaana raskaaksi. Naapurustossa, johon olemme muutama vuosi sitten muuttaneet, on suurin osa äitikavereistani saanut esikoisensa 20 vuoden kieppeillä (17-23). Nyt esikoiset on jo isoja ja useampiakin muksuja perheisiin tullut, miehetkin on pysyneet samoina ja ihan mukavaa perhe-elämää tuntuvat kaikki viettävän.

Jännä, että jossain päin nuoret 18-22 vuotiaat äidit ovat erikoisuuksia ja toisissa piireissä suurin osa saavat siinä iässä esikoisensa :/

Niin, olen myös huomannut, että ihmisillä on tietynlaisia ajatusmaailma eroja (=samoja) riippuen missä asuu. Ihan aiheesta poiketen.

 

[Knicke Knackerton]

Lisätään nyt, että en minä lasta suunnitellut. Mutta enpä toisaalta pitänyt huolta ehkäisystäkään, ettei voi esikoisen ajatelleen olleen mikään vahinko.

Ei ollut mitään äitiviettiä, mutta koska koin että eipä tuo maailma karkaa, vaikka lapsia onkin, niin mitäpä sitä turhaan stressaamaan, "elämättä" jäänyttä nuoruutta. Eikä ole muuten vieläkään tullut mitään kaipuuta sille nuoruudelle, joka jäi elämättä. Onhan tieten tuo 30-kriisi edessä

4,5v. yhteiselon jälkeen mieheni (huom. esikoinen on 3v 3kk, eli raskaaksi olen tullut melkeinpä heti suhteen alussa) kanssa on meillä yhteiselo edelleenkin hyvillä kantamilla, tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta eipä tuota koskaan voi varmasti sanoa, että yhdessä ollaan loppuelämä, teki missä vaiheessa suhdetta lapsensa tahansa.


Mitä koulutukseen tulee, niin tulen olemaan n. 4,5v. päästä, jos suunnitelmat toteutuu, niin 27v. ammattissaan oleva kahden lapsen äiti. Siinä vaiheessa en ole keskivertonaista kummempi, vaikka nyt olenkin. Ainoa, että joku voi tulla äitiyslomaltaan sitten töihin, kun minä taas sieltä koulun penkiltä, mutta sama tilanne kuitenkin molemmilla. Eli järjestys on elämässäni ollut vain hieman erilainen, noin niinkuin yleisen suurten linjojen kohdalla.

Hankalaa hieman lukea kuitenkin sellaisten ihmisten yleistyksiä, että 19v. ON liian nuori äidiksi. Miksi ei voi vain puhua itsestään. Jos itse ei ole ollut valmis, niin onhan se hieman naiivia ajatella, että muut on kaltaisiaan..

 

[jenni87]

Lisätään nyt, että en minä lasta suunnitellut. Mutta enpä toisaalta pitänyt huolta ehkäisystäkään, ettei voi esikoisen ajatelleen olleen mikään vahinko.

Ei ollut mitään äitiviettiä, mutta koska koin että eipä tuo maailma karkaa, vaikka lapsia onkin, niin mitäpä sitä turhaan stressaamaan, "elämättä" jäänyttä nuoruutta. Eikä ole muuten vieläkään tullut mitään kaipuuta sille nuoruudelle, joka jäi elämättä. Onhan tieten tuo 30-kriisi edessä

4,5v. yhteiselon jälkeen mieheni (huom. esikoinen on 3v 3kk, eli raskaaksi olen tullut melkeinpä heti suhteen alussa) kanssa on meillä yhteiselo edelleenkin hyvillä kantamilla, tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta eipä tuota koskaan voi varmasti sanoa, että yhdessä ollaan loppuelämä, teki missä vaiheessa suhdetta lapsensa tahansa.


Mitä koulutukseen tulee, niin tulen olemaan n. 4,5v. päästä, jos suunnitelmat toteutuu, niin 27v. ammattissaan oleva kahden lapsen äiti. Siinä vaiheessa en ole keskivertonaista kummempi, vaikka nyt olenkin. Ainoa, että joku voi tulla äitiyslomaltaan sitten töihin, kun minä taas sieltä koulun penkiltä, mutta sama tilanne kuitenkin molemmilla. Eli järjestys on elämässäni ollut vain hieman erilainen, noin niinkuin yleisen suurten linjojen kohdalla.

Hankalaa hieman lukea kuitenkin sellaisten ihmisten yleistyksiä, että 19v. ON liian nuori äidiksi. Miksi ei voi vain puhua itsestään. Jos itse ei ole ollut valmis, niin onhan se hieman naiivia ajatella, että muut on kaltaisiaan..

Niin tai jos ITSE ei löytänyt elämänsä miestä kuin vasta 3-kymppisenä niin naiivia on myös ajatella, että ei kukaan muukaan voi löytää.

 

[DevilishDream]

Tuossa iässä sain ensimmäisen lapseni. Olimme naimisissa jo tuolloin mieheni kanssa. Mutta...tuttavistani suurin osa hyvin nuorena lapsen saaneita. Suurimmalla osalla ongelmia ollut paljon. Monella lapsi oli vahinko, raskausaikana kului tupakkaa ja joillain alkoholia, lapsi oli paljon hoidossa kun vanhemmat menivät menojaan, talous oli huono ja parisuhde ongelmallinen. Kyllähän noita ongelmia on vanhemmillakin, mutta tosiasia on, että nuoremmilla äideillä enemmän ongelmia. Joillakin taas lapsi oli toivottu, hoitavat mahtavasti lapsiaan. =)

 

[DevilishDream]

Niin ja sanottakoon vielä omasta puolesta että hyvin ollaan pärjätty. Mutta se ei tarkoita sitä että kaikki 19v iässä lapsen saaneet pärjäisivät hyvin.

 

[vieras]

Mä olin 16 kun saman ikäinen kaverini alkoi odottaa vauvaa. Mielestäni mä itse olisin ollut kypsempi äidiksi, kuin kaverini. Mutta hyvä äiti kaveristanikin tuli ja mä pysyin loppuun asti periaatteessani, että seksiä vasta avioliitossa. Hyvin olen ehtinyt neljän lapsen äidiksi muutaman vuoden myöhemminkin.

 

[meah]

Miksi te halusitte lapsia niin nuorena. Eikö teillä ole mitään muita haaveita elämässä; opiskella hyvään ammattiin, matkustella, tehdä töitä, mennä vaan ja nauttia nuoruudesta? Miksi pitää hommata pallo jalkaan heti kun on ns.omillaan.
Onko teillä oikeesti niin hirveä äitivietti? En ole ikinä ymmärtänyt moista.
Ei ne lapset nyt niin ihania ole, että niitä pitäs alkaa heti vääntää kun ajokortin saa, mun mielestä...

Ei lapset mulle ole koskaan olleet pallo jalassa.
Olen opiskellut, matkustellut ja tehnyt töitäkin. Jo ennen lapsia ja niiden kanssa ja aikana.
Matkustelu tai baarien koluaminen ei ole muutenkaan se "mun juttu", enkä keksi syytä, miksi tuhlaisin sellaiseen vuositolkulla nyt.

Lapsillani on mummuja ja pappoja, jopa isomummuja ja isopappoja, hengissä ja hyvissä voimissa.
Toivon mukaan itsekin ehdin monta vuotta nauttia lapsenlapsistakin ilman omien kolotuksien pohtimista.

Ehdin vielä matkustaa ja tehdä töitäkin sitten päälle neljänkympin, kun lapset alkaa olla omillaan.

Kukin tyylillään, mutta mulle tää on ollut passelimpi järjestys tehdä asiat, jotka haluan tehdä.

 

[nöppönen]

riippuu ihmisestä. minä olin 20v kun sain esikoisen.

 

[Vieras]

Tuntuu aika moni nuorena lastenteon aloittanut olevan nuori edelleen... Mielestäni esim. 4 vuotta parisuhdetta lapsen saannin jälkeen ei vielä ole kuin hyvä alku... Odottakaas kun kolmen kympin kriisi iskee miehelle tai itsellenne! Voi ne teinisuhteetkin alkaa rapisemaan!

Enivei. Mä olin 19-vuotiaana melkein eri ihminen kuin nyt. Enkä olisi ollut silloin kypsä äidiksi, vaikka vauvakuumeesta jo kärsinkin. En silti sano, etteikö joku toinen voisi olla. Silti mua hymyilyttää "nuorison" besser wisser asenne tähän ikäkysymykseen... Ollaan niin vakuuttuneita, että kaikki tarvittava on koettu ja nähty ennen kuin elämä on kunnolla alkanutkaan.

19-vuotias, joka vakuuttaa olevansa valmis äidiksi herättää minussa lähinnä seuraavia ajatuksia:
- Henkilö on itsekäs. Äidin kuuluu ajatella lapsensa parasta. Jos ei ole ammattia eikä valmiuksia huolehtia itsestään ja elämän perusasioista, ei ole valmis huolehtimaan toisesta ihmisestä. Sosiaaliturvan varaan elämän rakentaminen on mielestäni järjestelmän hyväksikäyttöä. Eri asia ovat apua oikeasti tarvitsevat. Terveesti ajatteleva itsenäinen aikuinen haluaa pärjätä omillaan.
- Luotto parisuhteeseen on sokeaa ja naiivia. Vaikka oma kypsyysaste tuntuisi oikealta, ei mies ole välttämättä samalla viivalla. Luultavasti molempien persoonat muokkautuvat väistämättä seuraavien vuosien aikana niin mullistavasti, että voisi olla hyvä katsoa ilman lastenteon aloittamista rakastaako kumppaniaan vielä muuttumisen jälkeenkin. Tuntuu, että kiire perustaa perhe ajaa parisuhteen kehittymisen edelle.

Pelkästään biologisesti ajateltuna 19-vuotiaat ovat kieltämättä hyvässä lapsentekoiässä. Mutta maailma on muuttunut, enää ei lasten kanssa pärjää pelkällä nuoruudella. Täytyy olla sivistystä. Ihmissuhdetaitoja. Toimeentulo. Luotettavia ihmisiä lähellä. Sydämenviisautta. Epäitsekkyyttä. Sillä lapsia ei pelkästään tehdä. Heidät pitäisi myös kasvattaa.