vierailija
Hei! Avasin aiheesta ketjun jo toiselle palstalle, mutta vastauksia ei liiemmin tullut. Eli, 15v poikani oli jo pitkään valitellut päänsärkyä ja outoa oloa. Vein hänet tutkimuksiin silmälääkärille, kun hän myöskin totesi, että silmät tuntuvat oudolta. Tutkimuksissa todettiin voimakas piilokarsastus, johon määrättiin prismahiotut silmälasit. Lisäksi hänellä oli likinäköä yllättävän paljon. Eli laseissa on sekä miinusta että prismaa. Lääkäri kehotti käyttämään laseja koko ajan.
Ongelma on se, että poikani otti asian todella raskaasti, ja on ollut mieli maassa siitä lähtien. Hän pelkää, miten muut suhtautuvat siihen, että yhtäkkiä hänellä on silmälasit. Hän on vielä siinä iässä, että tytöt ovat alkaneet kiinnostaa jne. Miten voisin rohkaista häntä ajatukseen, että silmälasit eivät ole maailmanloppu? Itselläni ei ole laseja, joten en voi itsekään toimia esimerkkinä niiden käytössä
Ongelma on se, että poikani otti asian todella raskaasti, ja on ollut mieli maassa siitä lähtien. Hän pelkää, miten muut suhtautuvat siihen, että yhtäkkiä hänellä on silmälasit. Hän on vielä siinä iässä, että tytöt ovat alkaneet kiinnostaa jne. Miten voisin rohkaista häntä ajatukseen, että silmälasit eivät ole maailmanloppu? Itselläni ei ole laseja, joten en voi itsekään toimia esimerkkinä niiden käytössä