15v ja elämä sotkussa ..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuori...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nuori...

Vieras
elikkä olen 15 vuotias ja elämä vähän sotkussa.. Minulta löyty joulun aikaan kasvain selkärangasta . .heti toisten kuvien jälkeen löytyi uusi yllätys . muunnoksia pikkuaivoissa . ja nyt jännitän että mitähän yllätyksiä seuraavaksi . suvussa on vielä paljon syöpää niin mietityttää sekin . Ja sen jälkeen ei ole koulu maistunut kun tämän tiedon sain . vaikken tietosesti asioita vatvonut mielessä . nyt vasta on alkanut miettimään että onkohan tää vakavaa .. ja kun koulu ei oikein luistanut niin koululla sovittiin että jään kahdeksannelle luokalle että voin nostaa numeroita enemmän .. Olen joskus sairastanut masennusta , ja juuri kun elämä on alkanut luistaa niin pukkaa tämmöstä . nyt tuntuu että masennus uusii . tuntuu ettei tässä koko elämässä ole yhtään järkee . synnytään vain työtä tekemään , ja kun työelämästä pääsee pois kuolee kohta . enkä äidille halua puhua sillä äidillä on paljon muutakin ajateltavaa .. asiaa ei myös paranna se että olen sairastanut 3 vuotiaasta asti nivelreumaa .. josta varmaan jossain vaiheessa olin katkerakin kun en voinut liikkua ja juoksennella ta tehdä täysin samoja asioita .. nyt ottaa vain päähän että kaikki tuli tähän rakoon , olisi tullut vaikka ylä-asteen jälkeen ... oli pakko johonkin purkautua ...
 
Onko tosiaan niin että vanhempasi eivät tiedä, heidän pitäisi tietää. Jos olisin äitisi haluaisin että puhuisit minulle, auttaisin sinua. Pyydä apua lääkäriltäsi, olen varma että saat tukea.
 
Voimia sinulle ja koko perheellesi. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Suosittelen, että kuitenkin puhuisit tuntemuksistasi äidillesi. Minä ainakin äitinä toivoisin että lapseni pystyisi avautumaan minulle tunteistaan - mistä tunteista vain. Koska sillä tavalla vasta tiedän miten voin parhaiten lastani auttaa. Olisin myös kiitollinen siitä että lapseni uskoutuisi minulle. Ja äitini lapsena tiedän kuinka helpottaa oloa, kun saa puhuttua asioista äidilleen.

Tai voitko puhua jollekin lääkärille tai esim. koulun terveydenhoitajalle tai muulle läheiselle aikuiselle?
 
Mäkin suosittelen, että puhut äidillesi. Hänestä tuntuu varmasti hyvältä, että saa tietää mitä sun päässä liikkuu ja äiti saisi kokea voivansa auttaa kuuntelemalla.

Mä en tietenkään tiedä, miten sun sairauksien kanssa käy, mutta jos yhtään rohkaisee, haluaisin kertoa, että eräs läheiseni käy parhaillaan läpi syöpähoitoja ja ennuste on hyvä, ja kahdella lähisulaisellani on ollut syöpä kahteen kertaan eri puolilla kehoa, ja molemmat ovat olleet kymmeniä vuosia terveinä hoitojen jälkeen.
 
suomea asustelet? Otahan yhteys lähimpään nuorisotiedotus/neuvonta pisteesen niin sieltä saat tietoa matalankynnyksen pakoista, johon voit mennä juttelemaan. jos asut Helsingissä katso täältä:

http://www.kompassi.info/page.asp?_item_id=368

Esim. Nuorten kriisipiste on hyvä paikka, johon voi mennä ilman ajanvarausta.

Espoossa tieto ja neuvontapiste, YesBox / Nupoli
Vantaalla Jeesi
->googleta nuo, niin saat yhteystiedot

Tässä linkki, mistä löydät kaikkien tieto-ja neuvontapisteiden tiedot Suomessa:
http://ballot.alli.fi/sivu.php?artikkeli_id=4748

Voimia, älä jää yksin!
 
Olen pahoillani puolestasi. Itselläni oli eräs sukulainen joka sai 15-vuotiaana tyttönä tietää sairastavansa luusyöpää ja elinaikaa annettiin reilu pari kuukautta. Hän kuitenkin eli vielä kuusi vuotta, teki töitä peruskoulun päätettyään ja käytti aikansa matkustelemalla ja olemalla rakkaidensa kanssa. Vain pari viimeistä kk joutui olemaan sairaalassa. (Tämä oli 70-luvulla, hoidot varmasti kehittyneemoiä nykyisin.) Toivottavasti paranet.
 

Yhteistyössä