lapsi tulee, elämä loppuu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Esikoinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Esikoinen

Vieras
Odotan esikoista ja ihmettelen sitä, kuinka negatiivisia asioita ihmiset muistuttelee jatkuvasti. Jos vaikka nukun pitkään, kaveri kommentoi, että kannattaa nyt nukkua, kun vielä ehtii. Tai kun kerron käyneeni miehen kanssa elokuvissa, kommentoidaan samaan tyyliin, et kohta ei tarvi sit enää käydä ollenkaan elokuvissa.

Nyt miehen ystävä oli kommentoinut miehelle, että kannattaa harrastaa nyt koska kohtahan siitä tulee loppu. Tiedostan sen, että lapsi muuttaa paljon elämää ja tuo uusia asioita (päällimmäisenä itselle tulee mieleen hyvät asiat). Miksi muut vanhemmat ottavat tehtäväkseen lannistaa jo valmiiksi kauheaan lapsiarkeen? Eikö voisi mieluummin kertoa hyvistä asioista Pitäiskö mun alkaa nyt sääliä niitä, kun ovat saaneet lapsia ja elämä on yhtä kärsimystä..
 
No, siis lapsethan on lahja ja niin poispäin ja itsekin olen ikionnellinen omistani. Mutta olisin kyllä toivonut, että olisin ollut paremmin valmistautunut siihen vauva-arkeen. Mulla ei ollut mitään käsitystä, miten sitovalta vauvan kanssa olo alussa tuntui ja miten väsynyt sitä oli. Sitä kai ne ihmiset yrittää kertoa. Toisaalta, jokainen kokee asiat erilailla, ja voihan se olla, että sulla on vaan onnenhetkiä, mutta kyllä mun mielestä olis hyvä varautua siihen, että raskastakin välillä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Esikoinen:
Odotan esikoista ja ihmettelen sitä, kuinka negatiivisia asioita ihmiset muistuttelee jatkuvasti. Jos vaikka nukun pitkään, kaveri kommentoi, että kannattaa nyt nukkua, kun vielä ehtii. Tai kun kerron käyneeni miehen kanssa elokuvissa, kommentoidaan samaan tyyliin, et kohta ei tarvi sit enää käydä ollenkaan elokuvissa.

Nyt miehen ystävä oli kommentoinut miehelle, että kannattaa harrastaa nyt koska kohtahan siitä tulee loppu. Tiedostan sen, että lapsi muuttaa paljon elämää ja tuo uusia asioita (päällimmäisenä itselle tulee mieleen hyvät asiat). Miksi muut vanhemmat ottavat tehtäväkseen lannistaa jo valmiiksi kauheaan lapsiarkeen? Eikö voisi mieluummin kertoa hyvistä asioista Pitäiskö mun alkaa nyt sääliä niitä, kun ovat saaneet lapsia ja elämä on yhtä kärsimystä..

Mä luulen, että tuollaisen keskustelunavauksen tarkoituksena on heittää ilmaan ajatus siitä, kuinka iso mullistus monelle (ei kaikille) ensimmäisen lapsen syntymä on. Ja että ei sitä osaa etukäteen ajatella, kuinka elämää muuttuu. Myös hyvässä mielessä.
 
Sit valitettas, kun kukaan ei kertonu, mitä tää arki lapsen kanssa voi pahimmillaan olla ;)

Onhan se iso muutos, kun lapsi syntyy ja aikataulut muuttaa muotoaan, eikä sitä ehkä etukäteen sit oikein ymmärrä, mitä se todella voi olla. Paljonhan on kuitenki kiinni siitä omasta asenteesta. Anna toisten puhua; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
 
Niin tuttua :laugh: Tosin meillä tosta on aikaa ja kaksi lasta myöhemmin ei pelotteluja enää tule. Ehkä sitten uskotaan, että kyllä noi jo tietää lapsiperhe-elämän kaikki puolet - ne huonot ja ne niiin ihanat.

Pidä lippu korkealla! Lapsen saaminen ja esikoisen syntymä ovat ihania asioita! Kaikki muu, jos valvomista ym tulee, menee siinä painollaan. Melkein kaikkea pystyy tekemään vauvan syntymän jälkeenkin. Ehkä vähän harvemmin mutta kuitenkin. Ei se elämä siihen lopu, olet ihan oikeassa!
 
Olen paljon eläissäni hoitanut lapsia ja varaudun kyllä vauva-arkeen parhaani mukaan. Mutta musta tuntuu, että niillä kommenteilla ei tarkoiteta mitään hyvää.

Just miehelle puhuin, että miks ihmeessä se lopettais sen harrastuksen. Me voidaan vaik sit mennä koko perheen voimin. Tekee kyllä mieli näyttää, et elämää voi olla senkin jälkeen kun on saanut lapsia. Ja elämällä tarkoitan sitä, että voidaan käydä elokuvissa, vaikka babybiossa, voidaan harrastaa yms. Ei elämän tarvi olla pelkkää valvomista, kakkaa, pissaa ja kotona olemista.
 
kun joskus se vaan on niin et muu elämä ja riennot loppu siihen. ainakin mulla. mies tekee päivävuoroa ja minä vuorotyötä, harvoin on samaan aikaan vapaapäivät. ja kun ei ole hoitoapua ei mummeja, ei mannerheimin hoitopalvelua tai ketään muuta kuka hoitas lasta niin etpä käy yhdessä missään ja harvemmin yksinkään kun toinen on töissä ite olet lasten kans kotona. elämä on niiden lasten kanssa. jos harvoin kerren kuussa on yhteinen vapaa niin kyl sitä haluaa olla sen puolison kanssa. joskus ne on vaan elämän reaaliteetteja että se oma elämä hiukan syrjäytyy kun saa lapsia.
enne lasten saantia sisko ja pari ystävää hehkutti et he sitten auttaa ja hoitaa meidän tulevia lapsia kun sen aika on. eipä ole aikaa tai haluja kun pyytää et pääsisi vaikka vain elokuviin yhdes tai yksin nin hoitamaan lapsia. sellsta meillä.
 
vai silleen se menee ;)

Meillä on vielä neljän lapsen jälkeenkin varsin aktiivinen avioelämä ja elokuvissakin käytiin eilen.. ;)
Enemminkin se aiheuttaa muutosta ettei enää itse halua osallistua jokaisiin rientoihin joita järjestetään, ja tietysti lapsiperheen rutiinit ovat omanlaisensa. Mut rutiinia tarvitsee aikuinenkin ihminen joten en mitään huonoa niissäkään näe =)
 
Onhan se niin ettei samalla tavalla pysty puuhastelemaan, kun vauva syntyy. Toki vauvan voi ottaa aina mukaan, muta ei sitä itse silloin samalla tavalla pysty rentoutumaan. Mutta niin ihanaa aikaa se on, minkä vaan voi viettää lasten kanssa. Nauti siitä!!!
 
Jos teillä on hyvä tukiverkosto, niin pääsettehän te varmaan miehen kanssa elokuviin ja harrastamaan.
Minulle sanottiin useaan otteeseen lasta odottaessa, että tehkää nyt niitä ihan tavallisia asioita yhdessä miehen kanssa, kun ne on sitten täysin erilaisia lapsen kanssa.
Ja kyllähän minä ennen lapsen syntymää puhuin miehelle, että voihan sitä lapsen syntymän jälkeenkin pitää petipäiviä sunnuntaisin...(joo varmaan se lapsi viihtyy siellä pedissä koko päivän)

Ja lapsien myötä olen tosiaan huomannut, että moni asia on erilainen ja täytyy mennä lapsen mukaan.

En minä kyllä koskaan ottanut pahalla niitä sanomisia, mutta hieman ihmettelin, että mitä tarkoittavat. Mutta lapsistani olen kyllä nauttinut täysillä ja en vaihtaisi entiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen paljon eläissäni hoitanut lapsia ja varaudun kyllä vauva-arkeen parhaani mukaan. Mutta musta tuntuu, että niillä kommenteilla ei tarkoiteta mitään hyvää.

Just miehelle puhuin, että miks ihmeessä se lopettais sen harrastuksen. Me voidaan vaik sit mennä koko perheen voimin. Tekee kyllä mieli näyttää, et elämää voi olla senkin jälkeen kun on saanut lapsia. Ja elämällä tarkoitan sitä, että voidaan käydä elokuvissa, vaikka babybiossa, voidaan harrastaa yms. Ei elämän tarvi olla pelkkää valvomista, kakkaa, pissaa ja kotona olemista.

niin-in. minäkin hoidin työkseni lapsia mutta hei on ihan eri asia hoitaa 8t lapsia työkseen kuin kun hoitaa omaa lasta tai lapsia. tulet huomaamaan.
ja kyl ne ei ole tarkoitettu synkistelyiksi nuo ystäviesi kommentit vaaan sanoa rehellisesti mitä se voi olla kun on pieniä lapsia. sun teksteistä näkee vielä ton - niin vähän tietoa, niin paljon luuloa.- näin se vaan menee.
tulet huomaamaan. ja niin sekuuluu ollakkin. kaikkea hyvää sinulle =)
 
niin eri asia jos teillä on sitä verkostoa joka auttaa mummit ja vaarit ja ystävät antaa hoitoapu ajne niin tottakai elämä voikin jatkua ihan samnlaiseen tapaan kuin ennekin noiden omien menojen ja oman ajan käytön suhteen. mutta monella niin ei ole .
 
Moitin samaa kuin ap. Ei kyllä lapsi sido mitään :-D ! Kyläillään ja takuulla reissataan kuten ennenkin.. ja äsken joulushoppailua ruuhkassa ilman ressiä 2 tuntia lapsen kanssa. Toisaalta lapsetkin on erilaisia ja nukkuu HYVIN erilailla.

Jos elokuviin haluaa tai syömään pitkän kaavan mukaan niin odottaa pari kk. että lapsen voi jättää mummin hoivaan äidinmaitotuttipullon kanssa pariksi tunniksi. En näe parin kuukauden odotuksessa mitään vaikeaa kun on ihanaa olla tuon vauvan kanssa koko ajan.

Sitten kun täällä aletaan sairastella niin sillon juuri ei mennä mihinkään. Harva lapsi on koko ajan vakavasti sairas.

Enkä halua tuomita niitä joille vauva-arki ei ole niin kivaa. Kerroin vain miten ITSE koen. En siis puhu muiden mielipiteitä. *oppinut tarkentamaan palstalla tämän asian kun muuten luetaan väärin* :flower:
 
eli aletaan fiilistelemään kuinka sinisilmäinen olen ja kyllä se arki vielä kasvoille lyö. Uskon sen kyllä, sitähän kaikki vaan toitottaa. Eli siis minä tyhmä lapseton alan nyt sitten asennoitumaan sillai oikein, eli lapsi tulee elämä loppuu meiltä tyhmiltä tietämättömiltäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olen paljon eläissäni hoitanut lapsia ja varaudun kyllä vauva-arkeen parhaani mukaan. Mutta musta tuntuu, että niillä kommenteilla ei tarkoiteta mitään hyvää.

Joo hei mä tiedän tunteen. Meille esikoinen syntyi vjaa vuosi sitten ja varsinkin kaverit, joilla on lapsia, varoittelivat juuri tuollai pahansuovasti, tosi ärsyttävää!!!!!

Sitten nämä samaiset kaverit ovat ottaneet asiakseen infota koko vuoden ajan, että koska tulee ekat hamoaat, koska kävelee ym. Ihan niin kuin lapset olis jotain koneita, eikä yksilöitä.

Ei elämä siihen lopu, kun vauva syntyy, vaikka muuttaa kyllä muotoaan. Mun mielestä suurin kysymys onkin se, että onko itse valmistautunut siihen muutokseen vai tuleeko se ihan shokkina. Sitovuuden tajuaa varmaan jokainen vasta sitten kun vauva on syntynyt, mutta jos ewi ole yhtään osannut sitä aiemmin kuvitella, mitä se voi olla niin voi tosiaan olla aika vaikeeta.


Mutta siis koitahan ap jaksaa idiootteja kommentteja ja nauti raskaudesta. Aivan ihana vuosi ollut kaiken kaikkiaan, vaikka vauvallamme olikin itkusuutta pienempänä ja masuvaivat jatkuvat edelleen, mutta silti niin ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!

 
Meillä loppui elämä pariksi vuodeksi elämä kun esikoinen oli vaikeasti allerginen, valvoi kaikki yöt eikä viihtynyt sekuntiakaan missään huutamatta. Ei siinä oikeasti käyty yhtään missään. Samaa on käynyt monissa tuttavaperheissä.

Mutta ei se kokonaan loppunut vaan vaikean vaihen jälkeen mentiin taas eteenpäin. Kai kommentoijille itselleen on ollut tosi vaikeaa muuttaa elämää lapsen vuoksi....silloin ei lapsia tulisi hankkiakaan jos se on vaan negatiivista ja omasta luopumista.
 
Se on kummallinen ajatusmalli, että minä luulisin elämän jatkuvan samanlaisena kuin ennen lasta. Asiat nähdään niin mustavalkoisena. Joko olet vain kotona lapsen kanssa tai sitten huitelet päivät pitkät ties missä, niin kuin ennen lasta. Ja lapsi on koko ajan hoidossa. Kai sitä nyt voi välimuotokin olla.

Itse ajattelen niin, että varsinkin ensimmäiset kuukaudet ollaan enimmäkseen kotona perheen kera ja tutustutaan ja opetellaan olemaan se perhe. Sitten voidaan mennä seuraamaan, kun mies harrastaa (lennättää lennokkia). Sitten kun lapsen voi viedä hoitoon, mennään miehen kanssa käymään vaikka siellä elokuvissa

Meillä on hyvä tukiverkosto ja harmi on kyllä niiden puolesta, joilla ei juurikaan tukiverkostoa löydy. Toivon, että lapseni elämään kuuluu paljon ihmisiä oman perheen lisäksi ja toivon, että pääsemme kyläilemään paljon sitten kun voidaan.
 
Joo mä muistan kanssa tuon raskausajalta :laugh:!!! Eikä se edes lopu siihen...sitten kun se raskausaika onkin sujunut ihan mallikkaasti eikä siihen synnytykseenkään kuollut eikä peffa revinnyt lopullisesti, alkaa "kauhea vauva-arki" ja jos se sujuukin - herranjestas sentään - niin "odotas uhmaikää..." ja stten murrosikää ja sitten alkaakin jo hautakuoppa häämöttää :laugh: :laugh:!!!

Hei sun elämääsi se elämä on lapsen tultuakin, itse on pakko myöntää että kyllähän se muutti asioita mutta ihan omia valintoja ne oli senkin jälkeen. Kun se lapsi on siinä, niin ylläri kyllä se aika usein tuntuu olean sitä "laatuaikaa" ja "parempaa tekemistä". Plus se aika menee niin nopeasti, ei sitä tajuakaan. Eikä sitä pysty tietämään minkälaiseksi sinun elämäsi lapsen jälkeen muodostuu, ainakaan kukaan ulkopuolinen. Kyllä se varmaan muuttuu jotenkin mutta ainahan elämä muuttuu, muutenhan sitä voisi istahtaa kivelle ja muuttua mättääksi saman tien.
 

Yhteistyössä