[QUOTE="joo";23103936]kyllä mielenkiintoisia kokemuksia seuroista teillä. Minun vanhin poika pelaa jalkapalloa, seura jossa aloitti on nimenomaan harrasteseura, ei kovia kilpailullisia tavoitteita, toiminta ihan mukavaa ja valmentajatkin ihan hyvät harrastetasolle. Tällä samalla seuralla on useampia lajeja, joita voi harrastaa ja kyllä on aina kysytty, haluaako siirtyä seuraavalle tasolle vai jatkaa harrastusporukassa. Vajaat kaksi vuotta sitten poika siirtyi kilpajoukkueeseen (on muuten ensimmäinen ja tähän mennessä viimeinen joka on seuraa vaihtanut pois siitä missä aloitti, pari on lopettanut), tässä uudessa seurassa on sekä kilpajoukkueita että harrastusjoukkueita, kilpajoukkueeseen luonnollisesti pyritään ja harrastejoukkueisiin otetaan kaikki halukkaat. Ihan toimiva systeemi mielestäni.[/QUOTE]
Minulla on tuo huono uimaseurakokemus 7-v tytön kanssa. Meidän 5-v on innolla sielä mukana. Hänelle uinti on vielä leikkiä, iloa ja siinä sivussa oppimista. Hän saa olla mukana niin kauan, kuin into säilyy.=)
Meidän vanhin pelaa salibandyä seurassa. Mitään kisavelvotteita ei ole, saa olla mukana ja pelata ilolla. Kaikki pelaa, kaikki saa tehdä, kukaan ei ole huono. Loistava seuratoimintaa. Samoin menee jalkapallossa... Sekin toimii hienosti. Edustusporukoihin valikoituu oikeasti lahjakkaat ja motivoituneet, se ei kuitenkaan estä tai hidasta harrastajien intoa. Niin sen pitäisi mennä, mutta aina se ei mene niin.
Ymmärrän seurojen paineen menestyä. Silti liikunnan iloa ei sais viedä lapsilta. Lajit, joissa menestys tulee jo nuorena, on varmaan ne haastavimmat lajit.