1-vuotiaan pureminen.

[mutsi]

Poikani on 1v 2kk ja on nyt tässä kuukauden verran ollut tosi kova puremaan! Ei oikeastaan pure muita kuin minua, ja joskus isäänsä. Saattaa purra ihan kesken kivankin leikin, tai sitten kun suuttuu tai jos esim halaillaan tai jopa jos normaalisti kävelen ohi, niin saattaa tarrata jalkaan ja purra.. Joten selvää syy-seuraus-suhdetta en puremiseen ole keksinyt.

Onko muilla ollut tällaista? Mikä avuksi? Onko jokin vaihe, joka menee ohi?

Minulla on olkapäät aivan pikkusilla mustelmilla tämän seurauksena Pari kertaa on nyt käynyt niin, että kun hän puree niin ensimmäinen vaistomainen reaktio minulla on ollut saada ne hampaat irti itsestäni, ja olen vahingossa ottanut niskatukasta kiinni ja vetänyt päätä taaksepäin.
En siis mitenkään lujaa, eikä tämä ole lapseen sattunut, se on vain ollut reaktio joka tulee kun sattuu.

Siksipä tässä nyt kyselenkin neuvoa, kun en halua että tuo tukasta vahingossa vetäminen toistuu, tulee kuitenkin huono omatunto, vaikkei lapsi siitä ole ollut moksiskaan. En TODELLAKAAN kannata MINKÄÄNLAISTA fyysistä kuritusta ja siksi tämä nyt kalvaakin :/

 

[leijona76]

Aina tiukka komento että EI purra ja se on tuhmaa. Nappaan käsistä kiinni ja estän jos huomaan ajoissa aikomuksen. Meillä kesti se pahin vaihe 6kk, mutta se kaksimiljoonaa toistoa+ikä on auttaneet ja nykyään puree harvoin enää. Takasin en oo purru tai muuten käyttäny fyysistä rankasua. 1v ei osaa sanallisesti ilmasta kiukkua ja saattaa innostuessaankin purasta.

 

[vieras]

Meillä kanssa 1v. poika puree. Kun sanon "au!" ja kiellän sanomalla "ei" niin poika vaan nauraa päälle :/

 

[palma]

Meidän samanikäinen puree myös. Ei hyökkää kimppuun mutta jos sopivasti osuu äidin tai isän nahka suun eteen niin saattaa purra. Väsyneenä ja kiukkuisena iskee herkästi kiinni. Sen verran paljon se sattuu, että oon vaan ihan reippaasti huutanut tai kiljaissut. Lapsi vähän säikähtää, mutta oppiipa sen ettei äitikään kestä mitä tahansa. Toki torun myös ja sanon että äitiä sattuu, mutta yleensä lapsi vain virnuilee. Eiköhän tää joskus ohi mene.

 

[leijona76]

Meillä kanssa 1v. poika puree. Kun sanon "au!" ja kiellän sanomalla "ei" niin poika vaan nauraa päälle :/

Niin nauro munkin jollen kyllin vakuuttavasti ärjässy ja ollu naamamutrulla että nyt äitiin sattu. Nykyään se tulee hyvittelemään jos on purru ja toinen on naama nurinpäin.

 

[Matamimimmi68]

Meillä sama ongelma, tyttö kohta 1v ja 2kk...puree ja nipistelee isoveikkaa ja minua :/ . Olen yrittänyt komentaa, mutta turhaa...nämä teot tulevat yht`äkkiä ja ovat kyllä tosi ikäviä . En muista, että muut lapsista olisivat käyttäytyneet näin...olenkin alkanut epäillä, et onko tytössä joku vikana ??

 

[ap]

No minulla kans normaali reaktio on tuo "ai!" ja sitten kielto päälle, mutta ei tuota minkäänlaista tulosta... Mutta poika nauraa minulle muutenkin aina jos kiellän häntä... Alkaa epäilyttää tämä oma uskottavuus äitinä

 

[leijona76]

Meillä sama ongelma, tyttö kohta 1v ja 2kk...puree ja nipistelee isoveikkaa ja minua :/ . Olen yrittänyt komentaa, mutta turhaa...nämä teot tulevat yht`äkkiä ja ovat kyllä tosi ikäviä . En muista, että muut lapsista olisivat käyttäytyneet näin...olenkin alkanut epäillä, et onko tytössä joku vikana ??

normi lapsi. Se komennus vaatii aikaa ja niitä toistoja sen kaksimiljoonaa, mutta tehoaa ajanmittaan. Elä yritä vaan komenna ja lujaa aina kun puree/ nipistää. Tää on pitkäpinnasta hommaa.

 

[vieras]

No minulla kans normaali reaktio on tuo "ai!" ja sitten kielto päälle, mutta ei tuota minkäänlaista tulosta... Mutta poika nauraa minulle muutenkin aina jos kiellän häntä... Alkaa epäilyttää tämä oma uskottavuus äitinä

Niinpä se meilläkin menee. Ja kun poika (1v.) tietää mitä ei saa tehdä niin menee silti tekemään pahojaan ja oikein katsoo muhun virne naamalla. Sitten kun komennan, että "ei!" niin nauraa vaan tai virnistää leveästi ja jatkaa pahantekoa... Kaipa tämä ajan kanssa tai jotain. Hitsi ku ei mitään usko.

 

[ap]

No minulla kans normaali reaktio on tuo "ai!" ja sitten kielto päälle, mutta ei tuota minkäänlaista tulosta... Mutta poika nauraa minulle muutenkin aina jos kiellän häntä... Alkaa epäilyttää tämä oma uskottavuus äitinä

Niinpä se meilläkin menee. Ja kun poika (1v.) tietää mitä ei saa tehdä niin menee silti tekemään pahojaan ja oikein katsoo muhun virne naamalla. Sitten kun komennan, että "ei!" niin nauraa vaan tai virnistää leveästi ja jatkaa pahantekoa... Kaipa tämä ajan kanssa tai jotain. Hitsi ku ei mitään usko.

Juuri näin! Huh, onneksi en ole ainut, jonka lapsi on näin tottelematon On se tavallaan söpöä'kin ku toinen on niin riiviö, mutta väsyneinä päivinä sitä on niin epätoivoinen olo ku ei mitään uskota