Ymmärtääkö 1-vuotias että pureminen sattuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 56B
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
5

56B

Vieras
1 v 2 kk ikäisen pojulin hampaita väistellessä täällä googlasin "1-vuotias puree" ja tuli niin paljon vastauksia, että taitaa olla ihan normaali vaihe että hampaita ja toisten reaktioita pitää vähän kokeilla. Meilläkin poika saattaa leikeissä sisarusten kanssa innostuessaan puraista, tai sylissä jos siinä nenän edessä on sopivasti käsivarsi, pitää sitä vähän maistaa. Ymmärtäähän sen (vaikka voisihan tuon väliinkin jättää..), ja jos se menee ajastaan ohi, niin odotellaan... Ja innolla odotellaankin!!:)

Mutta välillä on semmoisia tilanteita, että kun vaikka yrittää ottaa pojalta jotain kiellettyä esinettä / toiselta napattua lelua kädestä, hän suorastaan raivostuu, jännittyy, pusertaa esinettä kädessään niin että tärisee - ja puree voimalla kättä, joka yrittää sen esineen viedä. Näyttää että se puree ihan tahallaan "puolustautuakseen". Tietääkö hän siis, että pureminen sattuu ja yrittää satuttaa, vai mitä tuo meinaa?

Joo ei tämä ole mikään kauhistuttava huolenaihe joka yöunet vie, vaan mietin tässä vain:)
 
Meilläkin 1,5 v puree. Kun suuttuu/ hermostuu niin puree, mutta saattaa kyllä purra myös "hellittelyjen aikana" eli ensin halitaan ja pussaillaan, sitten yht'äkkiä pureekin. Luulen että se on vaan tapa näyttää tunteitaan, niin hyvässä kuin pahassakin, kun ei ole sanoja muuten kertoa. Sitten kun ne hampaat koko ajan kutinallaan muistuttaa olemassa olostaan, niin niitä helppo käyttää?

Mutta kyllä meilläkin huomattavissa että enempi käytetään suuttuessa ja "negatiivisenä" asiana, eli tiedä sitten. Hampaita kovasti tekee, ja aina silloin tätä havaittavissa. Muuten puree paljon harvemmin jos ollenkaan.
 
Ei varmasti tietoisesti ajattele että toiseen sattuu, vaan käyttää hampaita vaistomaisesti aseena. Toki ehkä jonkinlainen käsitys alitajunnassa on että se myös sattuu. Tässä vaiheessa on tärkeää opettaa lapselle, että toiseen sattuu. Niin eläimetkin toimivat, pennut nujuavat ja purevat, enemmän ja vähemmän tosissaan, ja emä ärähtää kun käy liian kovasti.
 
1 v ei ymmärrä että pureminen sattuu. Se pitää opettaa sille, kun lapsi puree kielletään puremasta ja sanotaan että sattuu, ei saa purra. Se opetus ei kyllä välttämättä pysy kauaa yksivuotiaan päässä, pitää vaan toistaa sitä ja kieltää puremasta. Kiellon pitää olla napakka. Ei se auta yhtään, jos lässyttää lehmän äänellä: eisaaeisaa kulta et purisi äitieitykkää. .
Ottaa lapsesta leuan alta kiiinni, ottaa katsekontaktin ja kieltää kunnolla.
 
Joo, minäkin olisin taipuvainen ajattelemaan, että ei ymmärrä että sattuu. Ja sen lisäksi ei ymmärrä, ettei saisi satuttaa.

Kaek aekannaa. Oppii, kun riittävän monesti ja selvästi ja sopivalla äänensävyllä (ei tarvitse olla vihainen) kertoo, että ei saa purra, kun se sattuu. Katsekontakti auttaa perille menoa.

Empatiakyky kehittyy karkeasti heittäen (2-)3-7v iässä ja sitä ennen ollaan aika tuuliajolla. Ensin pitäisi ymmärtää omat ja toisen tunteet erillisiksi, puolitoistavuotias ei tätä vielä kovin hyvin tee.
 
Kiitos kaikille vastauksista, mutta en kyllä rupea puremaan takaisin. Kyllä tästä muutenkin selvitään:) Jos on raivo-taistelutilanne päällä niin tuskin on kovin hedelmällistä purra siinä tilanteessa... Ei varmasti oppisi mitään, eikä ainakaan tunteiden hallintaa...

Jos lapsi rupeaisi huvikseen ja naureskellen puremaan toisia, niin sitten voisi (viimeisenä keinona) joskus näyttääkin, miltä se tuntuu.
 

Yhteistyössä