Onpas kiva, että sain lukea muillakin olevan sellaisia vauhtivekaroita, jotka eivät potalla malta istua ja joiden äidit eivät hätäile potalle opettamisen suhteen. Meillä on tyttö 1 v 1 kk, ja aloitimme juuri pottaan tutustumisen. Tänä aamuna pisu tuli pottaan, mutta muuten tulee vaippaan silloin kun on tullakseen. Ei tyttö malta potalla istuskella, kun liikkuminen on niin mukavaa. Vaipan vaihtokin alkoi tuntua "painiottelulta" siinä vaiheessa, kun tyttö oppi konttaamaan ja nousemaan pystyyn.
Yleensäkin tuntuu, että vain sellaiset kirjoittavat, joilla lapsi on tavallista aikaisemmin oppinut jotakin. Ymmärtäähän sen, että sellaisesta on mukava kirjoittaa. Jos taas kirjoittaa, että meillä ei vielä... tai on jotain hankaluuksia ja kaipaa tukea, niin kohta löytyy syyllistäjiä. Mitähän iloa on loukata muita, ihmettelen. Pitäisi muistaa, että jokainen lapsi on yksilö ja jokaisessa perheessä on omat elämäntilanteensa ja hyväksi havaitut käytäntönsä. Asioita voi tehdä monella tavalla niin, että lapsi on tyytyväinen.
Olen esikoiseni kanssa huomannut, että hän tottuu ja oppii nopeasti, kun on siihen valmis. Pakottamalla ja tuputtamalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta kun tarjoaa tilaisuuksia ilman suorituspaineita, niin jossain vaiheessa lapsi huomaa, että hei, tämähän on kivaa. Samalla äiti säästyy turhalta stressiltä.