1,5-vuotiaan "iltahuudatus" ja äidin huono omatunto

[kesätuuli80]

Meidän 1 1/2-vuotias poika on tähän saakka mennyt todella hienosti nukkumaan. Iltarutiinien jälkeen on vain kannettu omaan huoneeseen pinnasänkyyn ja sinne on jäänyt. Sama toimii edelleen, jos mieheni käy poitsun viemässä, mutta minultapa ei enää rauhoitukaan nukkumaan, vaikken ole muuttanut mitään tavoissani. Tätä on kestänyt nyt n. kuukauden. Olen päätynyt nukuttamaan poikaa viereen, mutta sekin siis kestää ja kestää ja kestää.

Mies luonnollisesti nukuttaa aina kun on kotona, koska nukahtaminen tapahtuu välittömästi, mutta olen aika paljon kaksin pojan kanssa iltaisin, joten minun on pakko nukuttaa usein. Nyt olen noin viikon kaksin pojan kanssa ja nukutettuani pikkumiestä sunnuntaina kaksi tuntia (!!!) päätin, ettei näin voi jatkua. Niinpä olen eilen ja tänään jättänyt ressukan perinteiseen tyyliin sänkyyn, vaikka alkaa välittömästi siellä huutaa. 10-15 minuuttia huudettuaan on nyt kahtena iltana nukahtanut. Homma siis toimii, mutta...

Huudattaminen tuntuu todella kurjalta!!! Olenko laiska ja huono äiti, kun en jaksa 1-2 tunnin nukuttamissessiota? "Huudattamallahan" saan itselleni illasta melkoisesti omaa aikaa verrattuna nukuttamiseen. Kommentteja ja kokemuksia kiitos!

 

[möömi]

Lapsella on varmaan uusi eroahdistusvaihe. Itse en huudattaisi. Meillä kanssa ennen poika (nyt 2v) nukahti aivan itsekseen, kun vaan sänkyyn kippasi. Sitten tuli se vaihe, ettei enää pois päässytkään. Minä nukutan. Miksen nukuttaisi? Lapsuusaika on lyhyt. Kohta voi taas jo lähteä huoneesta pois ja jättää yksin nukkumaan. Itse olen ratkaissut asian siten, että laitan MP3 soimaan ja kuuntelen hyvää musiikkia samalla kun nukutan poikaa. Ihan rentouttavaa. Tai jos olen väsynyt, laitan patjan huoneen lattialle ja otan torkut. Kas poika on nukahtanut, kun herään torkuilta. Kun poika on huomannut, että jäänkin huoneeseen, nukahtamisaika on lyhentynyt, ei enää kyttää äitiä, koska lähtee. Pääsen yleensä vartissa pois huoneesta ellen vedä itse liian sikeitä patjalla. Sinuna en siis huudattaisi vaan olisin reilusti huoneessa; käytä aika jotenkin hyösyksesi rentoutumiseen ja lapsikin alkaa varmasti nukahtaa nopeammin kuin kahdessa tunnissa!

 

[Nalkuttava Talonmies]

10 minuuttia "huudattamista" ei ole yhtään mitään. Kyllähän mukula osaa hereilläollessaankin kiukutella kevyesti tuon ajan. Ja lopputulos on täydellinen, koska kuitenkin nukahtaa hyvin ja erittäin nopeasti. Huutamistakin on erilaista: protestointia, kiukuttelua, karjumista, pulinaa jne. ¨Lapsi voi hakea huomiota ja ilmeisesti nauttii siitä, jos kerran pari tuntia vierähtää kevyesti. Tuskin lapsi parkui pakokauhulla...

Ei ole minusta mitään järkeä istua 2 tuntia lasta nukuttamassa!Lapsi tarvitsee minusta unta, eikä seuraa... Varsinkin jos nukahtaa nopeammin ilman seuraa.

 

[Elinan äiti]

Hei,
en minäkään enää tuossa vaiheessa ryhtyisi mihinkään 2h nukutussessioon - siitä tulee vaan opittu tapa ja tuskinpa pian enää isäkään saa lasta nukkumaan jos tottuu siihen että joku on vieressä. Ei varmaan yksinkertaisesti osaa enää nukahtaa yksin.

Mutta jos huudattaminen tuntuu kurjalta niin olisiko mahdollisuutta, että laitat lapsen sänkyyn, annat huutaa hetken ja käyt huoneessa toivottamassa uudestaan hyvät yöt ja ehkä silittämässä pikaisesti tms. Meillä on tämä tapa käytössä silloin kun tyttö ei nukahda itsekseen. No, opittu tapahan sekin on, mutta viikosta n. 3-4 yötä jää ihan kiltisti itse sänkyyn ja n. 3-4 iltana siellä pitää käydä 1-x kertaa. En itse koe sitä pahana mutta tuohon ei tuhraannu kuin max vartti. Joitain satunnaisia poikkeuksia toki on jolloin esim. kiukuttelee ja raivoaa puolikin tuntia mutta koska ne ovat harvassa olen silloin itse laittanut "sääntöni" romukoppaan ja mennyt siitä mistä aita on matalin -> siis ottanut tytön vaikka sängystä kokonaan pois sohvalle/syliin hetkeksi istumaan. Mutta toki jos nuokin alkaisivat yleistyä, kokeilisin varmaan välimuotoa huudattamisen ja huoneessa käymisen välillä.

En sinänsä kyllä tuomitse kumpaakaan tapaa koska eri perheille sopii erilaiset tavat. Teidän kohdalla vaan ajattelisin, että 2h nukutussessio on paluuta taaksepäin jos/kun kerran on jo opittu nukahtamaan yksin. Vartin huudatus ei myöskään kuulosta mitenkään erityisen pahalta vaikka itse en annakaan niin pitkään huutaa putkeen käymättä välillä huoneessa.

Tsemppiä tilanteen jaksamiseen joka tapauksessa!

 

[kirsuli]

kun vie sänkyyn mutta välillä alkaa itkeä(poika 1v 1kk).Yleensä kun isä vie niin jää ja kun minä niin itkee :x Ollaan tehty niin että käydään kattoo huonees kerran -2 ja laitettu peittoa päälle jne.että hän tietää että ollaan paikalla..yleensä rauhottuu.

 

[katjanna]

Minä olen myös huono huudattamaan ja meillä on myös niin että poika temppuilee mulle huomattavasti enemmän kuin isälleen. En osaa oikein mitään järkevää sanoa, mutta minusta kymmenen minuuttia on lyhyt aika huudattaa ja ehkä siihen pystyisin itsekin jos tosiaan toinen vaihtoehto on kahden tunnin nukuttaminen. Se vaan on niin että äiti on ihan eri asia kuin isä. Minkäs teet ja kun ei sydän kestä huudattaa ja nuo kun huomaa nopeastikin, että äiti on helppo kietoa pikku rillin ymrärille. Ei minustakaan ole järkevää lähteä siihen pompotukseen mukaan, mutta minkäs sitä tunteilleen tekee kun ei halua pienen itkevänkään. :'( :hug:

 

[Kirsikka83]

Tarvitsisin neuvoja vähän samantapaiseen tilanteeseen.

Meillä on tyttö 1 v 9 kk. Hän on nyt nukkunut muutaman kuukauden jatkettavassa sängyssä. Alku sujui hyvin, hän ei tullut itse pois sängystä, jätimme tytön sinne itsekseen nukahtamaan, hetken pulisi omiaan, saattoi pyytää vettä tms, mutta pääasiassa nukahtaminen sujui hyvässä hengessä ja alle tunnissa.

Meille syntyi uusi vauva vajaat 8 viikkoa sitten. Vielä pari viikkoa sitten tytön nukkumaanmeno sujui samalla tavalla kuin aiemminkin, joskus saattoi säikähtää vauvan itkua, mutta tyyntyi kuitenkin nopeasti.

Nyt viimeiset 1-2 viikkoa on mennyt ilta illalta vaikeammaksi. Tyttö haluaisi, että olen huoneessa, mutta hän vain leikkii sängyssään, eikä näytä mitään nukahtamisen merkkejä. Jos lähden pois huoneesta (vaikka isi olisi siellä ), alkaa kauhea huuto ja parku, eikä tyttö pysy sängyssään.

Kun tämä ruljanssi alkoi, riitti, että istun huoneen ulkopuolella, ja nukahtamiseen meni ehkä 1-1,5 h. Sitten sekään ei riittänyt, vaan piti olla huoneessa istumassa. Ja sitten ei sekään, vaan sängyn vieressä jne...

Nyt tyttö nukahti lopulta 3 tunnin jälkeen (klo 23.35, aiemmin n. klo 20.30), kun isi oli huoneessa (vaihtelimme vuoroja ettei hermo mene).

Epäilisin, että tämä johtuu siitä, että tyttö ymmärtää, että vauva saa nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, ja hänen täytyy nukkua omassa huoneessaan (on nukkunut omassa huoneessa nyt n. 9-10 kk).

Onko muilla kokemusta? Mitähän tässä nyt oikein tulisi tehdä? Otan asian puheeksi myös neuvolassa...

 

[muumimamma77]

minusta 10 minuuttia on PITKÄ aika lapsen huutaa yksin. Tietysti itkuja on erilaisia, mutta jos itkee ihan kunnolla niin minä en jättäisi yksin. Meilläkin 1.5v on äidin tai isän seurassa nukahtamiseen asti koska ei todellakaan tykkää jäädä yksin. Ei noin pientä lasta pidä itsenäistää liikaa jos se ei ihan suosiolla onnistu. Tämä on varmasti jokin vaihe ja menee ohi. Meillä on nyt juuri vaikeat ajat ja iltaa kuluu tunti nukuttamiseen, lapsi ei suostu sylistä pois vaan takertuu ja huutaa hysteerisesti. Silloin kun nukahtaa itse tyytyväisenä sänkyyn, niin silloinkin aikaa menee vaihtelevasti ehkä 20min. ja koko aika ollaan vierellä.

 

[Viuvauvou]

Kirsikka83: Vaikuttaa siltä, että esikoinen haluaa teiltä enemmän omaa aikaa ja on keksinyt tuollaisen konstin millä sitä saa. Ei kai tuohon auta muu kuin se, että on kunnon iltarutiinit, joihin sisältyy myös olemista vanhemman/vanhempien kanssa ilman vauvaa. Just näitä mitä kaikissa kirjoissa neuvotaan... Ja itse olen kokeillut hyödylliseksi sen, että jos jotain iltarutiineja muuttaa, niin aluksi sen tekee niin myöhään, että lapsi on todella väsynyt (eli myöhäistää nukkumaanmenoa) ja sitten kun rutiinit tulevat tutuksi, lapsen on helpompi nukahtaa jo aiemmin tuttujen rutiinien kanssa.

Kesätuuli80: Kuulostaa tosiaan eroahdistuskaudelta. Itsekään en lähtisi huudattamaan, vaihe menee todennäköisesti ohi.

 

[AngelinaJolie]

Itse en ymmärrä huudatusta lainkaan ja sitähän ei edes voida suositella, koska se ensinnäkin tylsistyttää vanhempien vaistoja ja voi aiheuttaa säröjä kiintymyssuhteen kehittymiseen. Tuleehan nukahtamishetken olla rauhallinen ja turvallinen hetki.

Jos lapsi ei nukahda kahdessa tunnissa hän ei ilmiselvästikään ole tarpeeksi väsynyt nukahtaakseen ja ehkä on syytä tarkistaa päiväunien ajankohta versus iltaunille käynti.

Yksi tunti on sellainen aika, minkä jotkut lapset tarvitsevat saadakseen unen päästä kiinni. Ja meillä on sellainen puolitoista vuotias, joka nukutetaan aina (maataan vieressä ja lauletaan muutamat unilaulut), no matter what. Nukkumaanmeno sujuu aina ilman itkuja.

 

[Martza]

en kans huudattas.. meil on vähän samaa alkanut oleen aina välillä, välillä nukahtaa ihan ok. tyttö on keskimmäinen, 1v9kk. sit käyn huoneessa uusiks,oon hetken,hän näprää hiuksiani ja sanon uusiks hyvät yöt ja pois. jos jatkuu ja jatkuu,oon hetken kauemmin siellä,ehkä pidän hetken sylissä. yleensä sitten rauhottuu kun uusiks laitan sänkyyn ja sanon reippaasti taas hyvät yöt.. mut se huuto on kyllä raastavaa.. etenkin kun ei oikein tiä mitä huutaa!!! meillä heräilee siinä 4h sisällä monta kertaa huutaan ja usein rauhottuukin itekseen,aina ei. se ei musta oo normaalia. hampaita toki tulolla on, mut kauan ne kestää????? puhjeta.. entä kasvukivut? voisko niitäkin olla? meillä kun ei puhutakaan viä ni ei tiä.. korvatulehduksia myös ollu tjonkiverran. jos meillä jatkuis huudot niin et tosiaan täytys tunteja olla, ottasin todnäk meidän makkariin nukkuun..yleensä se kumminkin on väliaikaista.. taasen,tuntuu ettei hän osaa enää siellä nukkuakaan!!! tottunut kuitenkin omaan huoneeseen! vaikeaa. jaksamista todella ap!!!! :hug:

 

[Katja87]

Itse teen 1veen kanssa ihan samoin, paitsi käyn kyllä rauhoittelemassa 10,15,ja 20min välein jos on tarve. Yleensä eka käynti riittää. En tunne morkkista moisesta, on lapsellekin parempi että nukahtaa nopeasti ja saa kunnon yöunet, meillä kun poika on semmoinen että herää aamulla sitä aikaisemmin, mitä myöhempään on mennyt illalla nukkumaan. Jos ryhdyn monen tunnin nukutussessioihin, niin lapsi siitä vaan itse kärsii kun yöunet jäävät liaan lyhyeksi.

Angelina Jolie+ muut jotka eivät ole huudattamisen kannalla se on helppoa olla tuota mieltä, jos oma lapsi on semmoinen joka nukahtaa ilman huudattamista. Minäkin olisin varmasti samaa mieltä jos oma muksu nukahtais nopeasti vieressä olemalla

 

[Elinan äiti]

Hei,
itselläni tuli se mieleen nyt kun odotan toista että miten te useamman lapsen äidit voitte kokonaan välttää huudattamista? Eihän taaperon vieressä voi esim. maata tuntia jos on vauva ja/tai toisia lapsia hoidettavana? Meillä esim. isä tekee sellaista työtä ettei välttämättä ole joka ilta kotona nukuttamassa lapsia niin eihän äiti yksinään voi "palvella" kaikkia lapsia makaamalla vieressä... vai onko edellisen lapsen nukuttamisesta päästy aina siinä vaiheessa kun uusi lapsi tulee taloon?

Meillä reilu 1,5v tyttö siis nukahtaa pääsääntöisesti yksinään mutta välillä huoneessa pitää käydä. Ei tulisi meillä kuitenkaan mitään siitä jos viereen pitäisi jäädä 1-2 tunniksi... siis ainakaan siinä vaiheessa kun seuraava vauva syntyy taloon. Itse katson niin, etten mielelläni huudata lasta, en odota kauan ennen kuin menen huoneeseen mutta fakta on se, että tulevaisuudessa huutoa pitänee kestää tarvittaessa jonkin verran enemmän - joko taaperon tai sitten vauvan. Toki ihannemaailmassa vauva on hiljaa vain sylissä silloin kun taapero kaipaa huomiota iltanukutuksen aikana

 

[AngelinaJolie]

Itse teen 1veen kanssa ihan samoin, paitsi käyn kyllä rauhoittelemassa 10,15,ja 20min välein jos on tarve. Yleensä eka käynti riittää. En tunne morkkista moisesta, on lapsellekin parempi että nukahtaa nopeasti ja saa kunnon yöunet, meillä kun poika on semmoinen että herää aamulla sitä aikaisemmin, mitä myöhempään on mennyt illalla nukkumaan. Jos ryhdyn monen tunnin nukutussessioihin, niin lapsi siitä vaan itse kärsii kun yöunet jäävät liaan lyhyeksi.

Angelina Jolie+ muut jotka eivät ole huudattamisen kannalla se on helppoa olla tuota mieltä, jos oma lapsi on semmoinen joka nukahtaa ilman huudattamista. Minäkin olisin varmasti samaa mieltä jos oma muksu nukahtais nopeasti vieressä olemalla

Meidän 1,5 v lapsi nukahtaa ilman huudattamista. Mutta se ei tarkoita, etteikö meillä nukuttamiseen menisi aikaa Lapsi nukkuu perhepedissä ja itse voin levätä siinä samalla. Illalla nukahtamiseen menee yleisimmin 45min-1h. Lapsi makaa hiljaa vieressä, syö tuttia, vaihtelee asentoja yms. Hakee unta. Mutta ei ole nopeasti nukahtavaa sorttia. On niin kova tempperamentti, että ei tulisi mieleenkään, että jättäisi yksin nukahtamaan, siitä seuraisi välittömästi huuto (joskus kun hain vettä kun vauva oli jo sängyssä hän heti hätääntyneenä huusi perään ja on ollut kova eroahdistusvaihekin). Ja huudattamisen kannalla en ole koskaan ollutkaan. Olen sen verran lukenut siitä psykologien ja lastenpsykiatrien kirjoituksia, että huudattaminen on ehdoton ei meidän perheessä. Sen on oikeasti todettu vahingoittavan vauvan henkistä kehitystä, varsinkin kiintymyssuhteen kehitystä. Jos kiintymyssuhteen kehitys on epäonnistunut edes osittain, heijastuu se myöhempiin ihmissuhteisiin aikuisiässä.

Yöt alkoi nukkua heräämättä 1 v tienoolla. Siihen asti heräili yöimetykselle noin 2-3 h välein. Mutta lopetti itse tuon tavan, yhtäkkiä vain alkoi nukkua yöt läpeensä. Tiedän, mitä on jatkuva heräily ja väsymys, enkä siltikään ole halunnut koulia lapsestamme itsenäistä nukahtajaa, joka saattaa tapahtua hänen kehityksensä kustannuksella. Olen ottanut asenteen, että lapsi tarvitsee nukuttajan, riippuu lapsesta, mutta useimmat tarvitsevat. Siitä on muodostunut ihan mukava rutiini, kun yhdessä köllötellään sängyssä illalla ilman mitään hysteeristä itkua tai ravaamista. Kyllä minulta sen verran liikenee aikaa omalle lapselleni. =)

 

[suhmura-81]

Meillä on herraa huudatettu ja loppujen lopuksi, huomasi et eipä auta huuto ja kävi nätisti nukkumaan, oli kyllä silloin pienempi. Nyt herra on 2v 4 kk ja on jonkin aikaa nukkunut jatkettavassa sängyssä ja siitä alko uusi rulianssi. Eli ei jää sänkyyn nukkuu, tulee pois, vaikka 50x.... Nyt istutaan sängyn vieressä, luetaan satu tai kaksi, laitetaan unilaulut soimaan.. Tähän menee 10min- 1h, kunnes poika nukahtaa... Yleensä voi jättää yksin jos on juuri nukahtamssa, ni ei jaksa enää kammeta itteensä ylös..

 

[AngelinaJolie]

Nyt olen noin viikon kaksin pojan kanssa ja nukutettuani pikkumiestä sunnuntaina kaksi tuntia (!!!) päätin, ettei näin voi jatkua. Niinpä olen eilen ja tänään jättänyt ressukan perinteiseen tyyliin sänkyyn, vaikka alkaa välittömästi siellä huutaa. 10-15 minuuttia huudettuaan on nyt kahtena iltana nukahtanut. Homma siis toimii, mutta...

Huudattaminen tuntuu todella kurjalta!!! Olenko laiska ja huono äiti, kun en jaksa 1-2 tunnin nukuttamissessiota? "Huudattamallahan" saan itselleni illasta melkoisesti omaa aikaa verrattuna nukuttamiseen. Kommentteja ja kokemuksia kiitos!

Varmaan olet tutustunut tähän: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Siellä sanotaan mm. näin:

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Ja HUS unikoulu sivuilla sanotaan huudattamisesta näin:

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.
Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen eli vanhemman läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

 

[AngelinaJolie]

Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.

Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.

http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

 

[AngelinaJolie]

HUS unikoulussa sanotaan näin:

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen "vaatimuksia" vanhemmat "näyttävät hänelle kaapin paikan" eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

 

[winhis]

Oonkohan mä ainoa, joka on vielä näin julma, vai eikö muut vaan viitsi sanoa sitä ääneen? Meillä tyttö nukahti monta kuukautta itseksiin (nyt tyttö on 1v. 9kk). Sitten piti istua vieressä. Sitten piti pitää kiinni kädestä. Sitten piti pitää molemmilla käsillä kiinni. Sitten mukaan tuli kuviot veden tuomisesta ja potalla ramppaaminen. Kun olin viikon ajan mennyt nukkumaan samaan aikaan kuin alle kaksivuotias lapsi (koska enää ei riittänyt kädet vaan jumalton huuto alkoi jos ei viereen päässyt) ja heräillyt koko yön, kun lapsen mielestä asentoni ei ollut oikea, päätin että nyt loppui leikki. Lisäksi tieto siitä, että isänsä luona nukahtaa iloisin mielin kertalaakista siivitti tätä päätöstä. Nyt olen antanut tytön huutaa sekä päivä-että yöunille niin kauan kun nukahtaa. Olen itse viereisessä huoneessa, ovi puoliauki, puuhastelen niin että tyttö kuulee, että olen lähellä. Kauhuksenne voin kertoa, että pahimmillaan huutoa on kestänyt kaksi tuntia. Välillä olen vienyt tytölle vettä ja sanonut, että nyt on nukkuma-aika. Voin nukuttaa lasta vaikka sen kaksi tuntia, mutta kyllä tässä tapauksessa homma meni liian pitkälle, kun mikään ei enää riittänyt. Tyttö on terve, reipas ja saa päivisin runsaasti hellyyttä.

 

[AngelinaJolie]

Nyt olen antanut tytön huutaa sekä päivä-että yöunille niin kauan kun nukahtaa. Olen itse viereisessä huoneessa, ovi puoliauki, puuhastelen niin että tyttö kuulee, että olen lähellä. Kauhuksenne voin kertoa, että pahimmillaan huutoa on kestänyt kaksi tuntia. Välillä olen vienyt tytölle vettä ja sanonut, että nyt on nukkuma-aika. Voin nukuttaa lasta vaikka sen kaksi tuntia, mutta kyllä tässä tapauksessa homma meni liian pitkälle, kun mikään ei enää riittänyt. Tyttö on terve, reipas ja saa päivisin runsaasti hellyyttä.

Jos on vuoroin isänsä luona ja vuoroin sun luona, niin vaatii myös suurta sopeutumiskykyä lapselta, kun ramppaa kahden kodin väliä. Mun mielestä 2 tuntia huutoa on jo aika julmaa. Pitäisi vanhempien yrittää hyväksyä se, että välillä nukuttaminen vaatii enemmän aikaa ja välillä lapsi tarvitsee erityisen paljon tukea ja apua nukahtaakseen. Nukahtamishetken tulisi aina olla positiivinen ja turvallinen kokemus, jotta siitä ei myöhemminkään muodostuisi ongelmaa. Huudattaminen ei johda kuin turvattomuuden tunteeseen ja siihen, että lapsi muodostaa siitä käsityksensä, että hänelle tärkein ihminen ei vastaa hänen huutoonsa eikä hänestä välitetä. Mihinkään temppuiluihin ei ole syytä ryhtyä. Lapsen luona ollaan, mikäli hän ei muuten osaa nukahtaa ja rauhoittua.

Saako lasta kohdella miten vain kasvatuksen nimissä? Aikuista ei jätettäisi yksin itkemään, aikuisen ahdistusta yritettäisiin lievittää ja aikuisella olisi oikeus vaatia tätä, miksei sitten lapsella. Voimme muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa paremmaksi, kun lähdemme liikkeelle omista lapsistamme ja autamme heitä rakentamaan persoonallisuudelleen vahvan pohjan. Sillä hyvin kohdellut lapset kohtelevat hyvin myös omia lapsiaan.

"Kun todella ymmärrämme, mitä seurauksia on sillä miten kohtelemme vauvoja, lapsia, toisiamme ja itseämme, ja opimme kunnioittamaan lajimme todellista luontoa, saamme aimo annoksen lisää kykyä iloita."

Suosittelen tätä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apliedloff.html

 

[suhmura-81]

Meidän poika täysin normaali, ei ole jäänyt mitään kammoa... On iloinen, sosiaalinen ja reipas pieni miehen alku.. Meillä ei ainakaan ole vahingoittanut lasta mitenkään tuo huudattaminen. Jokaisella omat tapansa ja sitä saa kauhistella. Nyt varmaan ollaan kaameita vanhempia ja apua toinen lapsi tulossa, mitenkähän sen vauvan käy, varmaan samalla tavalla " vahingoittuu", ku ensimmäinenkii!!! Eikö?

 

[Katja87]

Sitäpaitsi, monissa sairaaloissakin unikouluna käytetään nimenomaan huudattamista, että siitä voi jo sitten itsekukukin ihmetellä miten ammatti-ihmiset toteuttavat sitä "lapselle haitallista metodia".. :saint:

 

[AngelinaJolie]

Sitäpaitsi, monissa sairaaloissakin unikouluna käytetään nimenomaan huudattamista, että siitä voi jo sitten itsekukukin ihmetellä miten ammatti-ihmiset toteuttavat sitä "lapselle haitallista metodia".. :saint:

Huudatusunikoulua ei ole enää vuosiin toteutettu sairaaloiden uniklinikoilla, juuri siitä syystä, että sen on oikeasti todettu vahingoittavan vauvan kiintymyssuhteen kehittymistä. Millainen kiintymyssuhde on, näkyykin vasta lapsen kasvettua aikuiseksi. Esim. Jari Sinkkosen mukaan Suomessa on monia turvattomasti kiintyneitä aikuisia. Moni varmaan löytää itsestään ko. piirteitä alla olevasta. :|

Tutkimuksissa on huomattu, että varhaisten ihmissuhteiden laatu vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Kaisa Männikön tutkimus varhaisista kiintymyssuhteista pohjautuu John Bowlbyn kiintymysuhdeteoriaan. On havaittu, että varhaislapsuuden kokemuksista syntyy erilaisia kiintymyssuhdetyylejä, joiden avulla lapsi pyrkii ylläpitämään ja varmistamaan kiinnittymishenkilön saatavillaolon tai säätelemään kiintymyksen puutteellisuutta. Lapsuuden kokemukset heijastuvat myös aikuisuuden ihmissuhteisiin.
Kiintymissuhdemallit jakaantuvat kahteen pääryhmään: turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin. Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa. Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista. Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen. Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen.

Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.


HUS unikoulu sairaalassa toteutettava, linkin takana lukee mm. näin: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

Yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään silloin, kun itku ei ole rauhoittumassa itsekseen (ei siis heti, kun vauva alkaa itkeskellä, jolloin hän saattaa vielä tyyntyä ilman apua). Yleensä vauvan luo menee isä (tai isän ollessa poissa, jotakin toista äidille läheistä aikuista, joka suostuu tähän rooliin), jotta äitiin liittyvä ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi. Hänelle on annettu ohje puhua vauvalle hiljaa ja rauhoittavasti ja laskemaan käsi tyynen vahvasti hänen päälleen. Iso painava käsi rauhoittaa useimmiten tilanteen.

Näin otetaan huomioon ihmisen stressikeskuksen suorat yhteydet tuntoaistiin, korostaen, että kosketus ja nimenomaan tasainen, melko voimakas ja tarvittaessa rytminen, riittävä kosketus selkään tyynnyttää paremmin kuin muu. Jos tämäkään ei auta, lapsi tyynnytetään sylissä rauhallisesti keinuttamalla, mutta hänet lasketaan heti hänen tyynnyttyään takaisin sänkyyn. Aistiärsytyksen määrä pyritään koko ajan pitämään mahdollisimman vähäisenä. Tämä merkitsee mm. sitä, ettei lapsen kanssa aleta seurustella. Jos vauva sitä tarvitsee, häntä voidaan imettää kerran yössä, vähäeleisesti, hämärässä huoneessa ja ilman stimuloivaa katsekosketusta

 

[Martza]

sairasta huudattaa pientä lasta 2h!!! :kieh: :headwall: haloo!!!!!!! sen ymmärrän jos kyse on höpinästä,lauleskelusta ym älämölöstä mut jos toinen huutaa!!!!!!!!!! kiva tuntea et on hätä,muttei vanhemmat vastaa siihen!!!!!! :'( meil o 3lasta ja joskus keskimmäine ja vauva huutelee illal samaaaikaa,sit ravaan huoneide välil tai otan hetkeks meiä huoneesee rauhottuun keskimmäisenki..

 

[Nalkuttava Talonmies]

Voi jee mikä keskustelu. Ap oli antanut lapsen kiukutella 10-15 minuuttia sen sijaan että olisi lauleskellut ja silitellyt 2 tuntia nukuttaen lasta. Ja lapsi oli nukahtanut siten välittömästi. Mä en myöskään usko että winhis:ksen lapsi on karjunut pakokauhulla koko kahta tuntia, vaan kiukutellut oikein antoisasti. Mutta kukaan meistä muista ei ole ollut paikalla kuulemassa huudon "vakavuutta"

Ihan oikeastiko te olette sitä mieltä, että 10 minuuttia kiukuttelua on jo lapsen kehityksen kannalta haitallista. Uhmaikäinen huutaa ja karjuu lattialla paljon tuota pidempäänkin. Mä lyön vetoa, että teillä on kohta pikkunuppu, joka pyörittää vanhempiaan ympäri ämpäri...

Mäkin olen käyttänyt "huudatus"koulua tai siis tassutuskoulua, miten nyt sitä kutsuukaan. Siinä lapsen luona käydään aluksi 5 min välein ja maksimissaan väli on jotain puoli tuntia. http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php.

Joskus vaan on oltava tiukka ja lopetettava "kiva kaveri" ote ja opetettava lapselle, että nyt nukutaan eikä leikitä. Tuollaiset parin tunnin nukutussessiot minusta kuvaavat enemmän, että lapselle ei uskalleta tuottaa pettymystä. Totuushan on, että kivat leikit on joskus aina lopetettava, pää pistettävä tyynyyn ja nukuttava. Seuraavana päivänä jatketaan. Miten lapselle voisi tulla traumoja nukkumisesta, kun hänellä kuitenkin on rakastavat vanhemmat...