Huono omatunto kotiäitiydestä

[mummoksi eilen]

"Ap:n vauvahan on 6 kuukautta ja hän halajaisi töihin. Ihan selvää pässinlihaa musta. Mitä et ymmärtänyt?"

Et itse tannut ymmärtää ap:n tekstiä!

Ap:lle sanoisin, että koettaisit unohtaa pikkuiseksi aikaa koko työn. Varsinkin, kun et niin kovin siitä pitänyt. Nauttisit vauvastasi ja omasta olemisestasi "täysin rinnoin", ilman huonoa omatuntoa! Käännä asia ja ajattele näin: "minulla on täysi oikeus olla vauvani kanssa".
On onni, että on saatu neuvotelluksi äitiys- ja isyyslomat sekä vanhempainvapaat.

 

[ap.]

"Ap:n vauvahan on 6 kuukautta ja hän halajaisi töihin. Ihan selvää pässinlihaa musta. Mitä et ymmärtänyt?"

Et itse tannut ymmärtää ap:n tekstiä!

Ap:lle sanoisin, että koettaisit unohtaa pikkuiseksi aikaa koko työn. Varsinkin, kun et niin kovin siitä pitänyt. Nauttisit vauvastasi ja omasta olemisestasi "täysin rinnoin", ilman huonoa omatuntoa! Käännä asia ja ajattele näin: "minulla on täysi oikeus olla vauvani kanssa".
On onni, että on saatu neuvotelluksi äitiys- ja isyyslomat sekä vanhempainvapaat.

Ap vielä kommentoi, että en todellakaan ole haluamassa töihin. Ja kyllä minä nautin tästä ajasta - vieläpä todella paljon. Hyvä muistutus oli se, että kyllä ehdin olla töissäkin vielä monta monituista vuotta Joten nyt elän tällaista vaihetta elämässäni. Kiitos kommenteista - monesta oli apua asian työstämiseen, niin yksinkertainen kuin tämä aihe onkin ja yllättävä mulle itselleni siihen nähden mitä olin alunperin tuuminut vauvalomasta...

 

[49v 3 teinin äiti]

Nyt keskitytte niihin vauvoihinne ja heidän hyvinvointiin. Ja sitten kun aika sallii voi keksiä uusia harrastuksia,joita voi kotona toteuttaa. Ja kutsua toinen mammalomalle oleva äiti lapsensa kanssa päivävisiitille,jos on mahdollista. Vaunujen kanssa ulkoilemaan,raitis ilma tekee hyvää myös äidille.
Äitiys tulee olemaan teidän tärkein rooli tässä elämässä, vaikka kuinka työt jo houkuttaisi. Tämän huomaatte ehkä vasta vuosien päästä. Sen mitä nyt satsaatte kotiin. Olkaa ihan hyvällä omalla tunnolla kotona, vaikka joku lohkaisis jotain loukkaavaa. Tämä on teidän oikeus ja velvollisuus NYT tässä hetkessä.

 

[mulla näin]

esikoinen oli ns. vaativa, asuin paikkakunnalla, missä mulla ei ollut tuttuja lapsiperheitä, ja vaikealta tuntui saada muita kuin moikkaustuttuja pelkästään muskarissa... Äitiys tuntui haastavalta, kun päivät kävivät pitkiksi kaksin vauvan kanssa
Kuopuksen jälkeen tuli masennus, jota kesti yli puoli vuotta. VAsta nyt kuopuksen ollessa isompi nautin ensi kertaa äitiydestä, ja voin kuvitella vielä olevani kotona ilman, että tuntuu, että menen itse siinä rikki.

 

[Elluliini]

Mulla oli ainakin niin, että pitkästyin kotona oloon hyvin pian. Aloitin osa-aikaiset iltatyöt (pari-neljä tuntia/viikossa) kun lapsi oli 5kk. Muuten olin kuitenkin kotona lapsen kanssa 2 vuotta.
Mä olen ilmeisesti sellainen ihminen, että pelkkä kotona oleminen ei riitä, vaan pakko päästä välillä itsekseen ihmisten ilmoille, työ toi siihen oivan tilaisuuden.
Ja kyllä sain paljon haukkuja mm. omalta äidiltäni, kun ei riittänyt kodin- ja lapsenhoito.

 

[Samma här]

Elluliini; toi ois ehkä minullekin ihanteellinen vaihtoehto, että joskus sais tehdä töitäkin, jos se vaan ois mun alalla mahdollista (ei ole). Oispa ihana, jos mulla ois vaihteeksi taas joku mielipide jostakin, ja että mun mielipiteitä kuunneltais. Nyt tää elämä on vaan vauvanhoitoa, eikä mulla ole aikaa syventyä asioihin, hätiä saan pidettyä itseni ajan tasalla siitä mitä omalla alallani tapahtuu. Minusta tuntuu, että kirjaimellisesti jotenkin tyhmenen ja laiskistun, koska elämä on tällä hetkellä niin helppoa. Pelkkää loruttelua ja kahvittelua.

 

[mulla näin]

mä en kokenut vauvanhoitoa helpoksi, sillä esikoinen nukkui 30min pätkiä (paitsi vaunuissa lenkillä), joten omaa aikaa ei juuri ollut. Heräili öisin 6-10kk iässä 5-20 krt. Olin ihan zombi... päiväunetkaan eivät onnistuneet pätkäisten esikoisen päiväunien takia. Joskus sain 15-20min nukuttua... no, joskus esikoinen sentään saattoi nukkua tunninkin pätkän mutta harvinaista se oli. Lenkkeiltyä kyllä tuli, nukkui liikkuvissa vaunuissa sitten pitempäänkin.

 

[Toisenlainen näkökulma]

Luin juuri Iltasanomista koskettavan jutun Vanessa Redgraven kirjeestä aikuisille lapsilleen:

"Tasha, olet uskomaton äiti, mutta olen tietoinen siitä, ettet ole oppinut tuota ainakaan minulta. Kun sinä synnyit, opettelin äitiyttä puhumalla tuntemilleni lastenlääkäreille ja lukemalla lastenhoitoa käsitteleviä kirjoja. Tein parhaani.

Myönnän, että kasvaessasi en poliittisen työni takia ollut aina paikalla niin kuin minun olisi pitänyt. Muistan, miten kuusivuotiaana anelit minua viettämään enemmän aikaa kanssasi. Yritin selittää, että kampanjointi, jossa olin mukana, palvelisi kaikkia sukupolvesi lapsia.

Ymmärrän nyt, että se oli virhe. Toimin kuitenkin niin, kuten oikeaksi uskoin.

Tiedän, että sinä ja siskosi kärsitte, mutta en tiennyt miten selvitä kaikista velvollisuuksistani. Osasin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, ja minulla oli liikaa kiireisiä asioita hoidettavana.

Tiedän olevani erittäin onnekas siitä, että lapseni rakastavat minua tästä huolimatta. Ja minä rakastan teitä siksi.

Sekä sinä että Joely olette kasvaneet sellaisiksi naisiksi, jollainen minäkin haluaisin olla. Olette loistavia kokkeja ja loistavia äitejä - naisia, jotka aidosti välittävät muista ihmisistä".

Redrave murehti kirjeessään sitä, ettei hän kuunnellut tyttäriään riittävästi.

"Jos rehellisiä ollaan, niin ymmärsin naisten tärkeyden lapsille vasta silloin, kun sinä ja Joely saitte lapsia ja minusta tuli isoäiti. Naiset ovat tärkeitä äiteinä, mutta myös isoäiteinä. Yritän nyt hyvittää tekemäni virheet viettämällä lapsenlasteni kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista".
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1666654

 

[Darwinska]

Jutelkaapas tuttujenne kanssa, jos teillä on lääkäreitä, hoitajia tm. vanhusten tai peruuttamattomasti sairaiden kanssa tekemisissä olevia ystäväpiirissänne. Tai jututtakaa lähipiirinne vanhuksia. Melkein kaikki sanovat suurimmaksi saavutuksekseen lapsiaan ja katuvat lapsettomuuttaan tai sitä, ettei lasten kanssa tullut vietettyä tarpeeksi aikaa näiden ollessa pieniä.

Kukaan ei kadu sitä, ettei työpaikalla tullut oleskeltua vielä enemmän...

 

[Samma här]

Mitäs kuuluu ketjun äideille, kun lapset alkaa olla jo vanhempia? Onko lapset hoidossa ja vieläkö on huono omatunto kotona olosta?
Mun mieli on tässä hoitovapaan aikana muuttunut tosi paljon, enkä halua enää pois kotoa. Kun lapsi kasvoi, päiviin tuli hurjasti tekemistä, eikä mulla ole aikaa miettiä mitä muut minusta miettivät. Tuli myös se hetki, että lapsen hoitoon laittaminen ois ollut ajankohtaista, ja sitten vasta heräsin siihen että mikään työ, mitä minä voin tehdä, ei ole nyt yhtä tärkeää kuin lapseni hoitaminen.

Kotona olo ilman työpaineita myös kypsytti ajatukseen, että vaihdan alaa, ja mietinkin nyt uutta koulutusta. Äitiys toi minusta esiin uusia puolia ja vahvuuksia, ja ymmärsin miksi stressasin töissä niin paljon; en perusluonteeltani sovi työhöni.

Tahtoisin vaan toivotella hyviä vointeja kaikille ketjuun kirjoittaneille, nautitaan elämästä ja omasta, ihanasta perheestä!