K
"kisuli"
Vieras
Onko muilla n.1.4vuotiailla samaa, kun en ole ainakaan tuttavien lapsista kuullut.
Eli meidän poika on TOdella äidin perään, ei edes usein sillä huonotuulisella tavalla, kitisten. Vaan tämän tästä tulee halimaan, päivän aikana toistelee äitiä varmaan sen sata kertaa(osaa jo paljon muitakin sanoja), isän syli ei usein kelpaa jos olen vieressä, öisin ei muu käy kuin se että pääsee viereeni nukkumaan - tällöinkin pitää olkapäästäni tms. kiinni.
Aivan kuin todella pelkäisi että katoan johonkin. En kuitenkaan ole koskaan ollut pitkiä aikoja poissa.
Käydään kyllä usein avoimessa päiväkodissa, jotta tottuisi muihinkin.
Olen itse, ja mieskin on ollut nuorena ujo. Ja pelkään että pojastakin saattaisi tulla. Ainakin tästä äidissä roikkumisesta päätellen.
Osaatteko sanoa mitä voisi tehdä, onko tämä vain vaihe, vai voisinko jotenkin rohkaista poikaa, vai pitäisikö henen olla enemmän muiden hoidossa?
Eli meidän poika on TOdella äidin perään, ei edes usein sillä huonotuulisella tavalla, kitisten. Vaan tämän tästä tulee halimaan, päivän aikana toistelee äitiä varmaan sen sata kertaa(osaa jo paljon muitakin sanoja), isän syli ei usein kelpaa jos olen vieressä, öisin ei muu käy kuin se että pääsee viereeni nukkumaan - tällöinkin pitää olkapäästäni tms. kiinni.
Aivan kuin todella pelkäisi että katoan johonkin. En kuitenkaan ole koskaan ollut pitkiä aikoja poissa.
Käydään kyllä usein avoimessa päiväkodissa, jotta tottuisi muihinkin.
Olen itse, ja mieskin on ollut nuorena ujo. Ja pelkään että pojastakin saattaisi tulla. Ainakin tästä äidissä roikkumisesta päätellen.
Osaatteko sanoa mitä voisi tehdä, onko tämä vain vaihe, vai voisinko jotenkin rohkaista poikaa, vai pitäisikö henen olla enemmän muiden hoidossa?