Sen verran vielä, vaikka tästä nyt yksinpuhelu tulikin, että hoitajat ovat täällä aivan mielettömän mukavia ja ammattitaitoisia. Heidän ansiostaan olo on edes siedettävää :)
Ei tässä rautalankaa tarvita. Verhoja ei ole riittävästi, sermit eivät mahdu ja yksityishuoneita täällä ei todellakaan ole - vapaana ainakaan, kun osa potilaista makaa käytävillä.
En päässyt kotiin samana päivänä, vasta seuraavana iltapäivänä ja silloinkin päästettiin pitkin hampain. Tilataksilla tulin ja makasin penkeillä horroksessa koko matkan. Huolestuminen oli toisaalta ymmärrettävää, kun en kerran kunnossa ollut ja parin päivän päästä piti lähteä uudestaan. Nyt...
Kirjoitinkin tuossa jo, että olen tosi vähän koneella. Pari kertaa päivässä max. ja silloin 15-30 minuuttia.
Mutta joo, tämä kilpi auttoi tällä kertaa ja mummo alkoi kuorsata, joten palaan takaisin ikkunasta tuijotteluun. Käyn kyllä illalla varmaan lukemassa josko olisi tullut lisää...
Hyvin kirjoitettu. Yritän ymmärtää muitakin, mutta aina ei vain jaksa. Mulla onkin suojakilpinä täällä kirjoja ja tämä läppäri, jota silti harvoin avaan kun en jaksa tätäkään. Tällä hetkellä en pääse huoneesta juuri poiskaan, joten senkin takia ehkä ahdistus pahenee.
Mulla on kokemusta monelta eri osastolta, eikä tämäkään huone ole kuin kolmen hengen. Paikkoja on alunperin ollut kaksi, joten verhoja ei ole vetää eteen eikä täällä varmasti ole tilaa tällä hetkellä mihinkään siirtyäkään.
Ihan on tänne pakko avautua, kun ei muuallekaan voi. Olen tullut taas vietettyä aikaa sairaalassa ja huonetoverit ovat vaihtuneet aika tiuhaan, ja nyt on kuppi täyttynyt taas yhdessä asiassa. Täällä ei saa olla rauhassa.
Tämänhetkinen naapuripedin rouva olisi äänessä ihan koko ajan. Siis ihan...
Olen ajatellut, että kipuihin saa lääkettä (varsinkin jos on säännöllistä) ja joka kierrosta ei voi tulla raskaaksi. Mutta joo, en ymmärrä miten nämä pilaavat joulun. Ellei sitten ole todella kipeä, jota vain harvat onneksi ovat.
Muut ymmärrän, mutta meditointia ja mielikuvaharjoittelua ei ole kyllä tullut mieleen koskaan kokeilla :D Ehkä sitten joskus, jos tilanne vielä eteen tulee.
Kaksi kertaa on sydän palanut karrelle ja muutaman kerran tullut pienempiä palovammoja. Mulla on tosin ollut vakavasti otettavia suhteita takana 5. Vain kerran nuoruudessani olen ollut jätetty osapuoli, mutta pahalta ne erot silti aina tuntuvat.
En mäkään oikein ymmärrä asiasta harmittelua. Toisaalta se kertoo, että muita ongelmia ei ole, joka on oikein hyvä asia :)
Mulla ei ole ollut menkkoja lokakuun alun jälkeen johtuen lääkityksestä. Outoa tämänkin. Tiedä palaako enää koskaan.
Ei mitään suunniteltua. Olen toivottavasti päässyt onnellisesti aatoksi kotiin. Heräillään pojan kanssa kun heräillään, syödään aamupalaksi mitä normaalistikin (pojan toive :)), löhötään sohvalla ja katsellaan lastenohjelmia telkkarista. Lapsi saa yhden paketin täällä jo aamupäivällä...