Petin miestäni, mahdollinen abortti ja suhdesotkuja

Pitää nyt jonnekin purkaa näitä tunteita, vaikka tiiän että kukaan ei voi mulle sanoa mitä pitäis tehä. Ahistaa vaan niin suunnattomasti tämä nykyinen elämäntilanne.

Eli tilanne on nyt sellainen että elän parisuhteessa mieheni kanssa. Asustellaan vasta rakennetussa omakotitalossa ja molemmilla on hyvä työ. Ulkoiset puitteet on siis kunnossa. Mieheni on minun paras ystäväni ja voidaan puhua kaikesta. Hellyyttä (suukottelua ja halailua) on paljon, mutta seksiä ei olla harrastettu pitkään aikaan (n. 3kk välein ehkä). Mulla ei vaan haluta. Ei se mitenkään vastenmielistä ole, kun sitä harrastaa, mutta ei vaan tunnu siltä että tekisi aloitteen tms. Tätä on nyt jatkunu varmaan reilun vuoden. Suuteleminen voidaan laskea myös tähän.

Menin sitten ja ihastuin toiseen mieheen joka oli mieheni kaveri. Tai varmaan siinä kävi niin että rakastuin. Petin hänen kanssaan miestäni, vaikka olin luullut etten ikinä tulis tekemään niin. Kotona tunsin ahdistusta. Tämän uuden miehen kanssa tapailtiin, suudeltiin, juteltiin tuntikausia ja harrastettiin seksiäkin. Tämä on nyt kestänyt noin 3 kk. Ja tietenki tässä sitten kävi niin että tulin tälle miehelle vahingossa raskaaksi (ensimmäisestä kerrasta). Kerroin omalle miehelleni tästä tilanteesta ja hän oli jo minusta arvannutkin että jotain on tekeillä.

Mieheni haluaisi yrittää vielä, koska rakastaa minua, mutta vain jos minä olen valmis sitoutumaan yrittämiseen ja häneen. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä että minun täytyy tehdä abortti. Tämä uusi mies haluaa pitää vauvan ja minut ja haluaa että meistä tulisi pari, hän sanoo rakastavansa minua.

Kaiken hyvän lisäksi me kaikki kolme ollaan samassa paikassa töissä.

Jotenki pitäis saada tämä umpisolmu aukeamaan ja jotain päätöksiä pitäisi tehdä. Itseasiassa vielä aika nopeastikin. Minulla ei ole oikein ketään kenen kanssa juttelisin tästä, mutta kävin eilen neuvolassa jossa sain vähän juteltua. Hän suositteli että kävisin jonkun kanssa puhumassa perheneuvolassa ja yritinkin varata aikaa, mutta ei näin nopeasti mitään saa. Neuvolasta oli se hyöty että ymmärsin ettei ehkä kannata miettiä tekeekö abortin, vaan kannattaa miettiä mitä elämältä haluaa (kumman miehen?).

Minä oon ihan sekaisin, ihan paniikissa ja hirvittävän ahdistunut. Pelkään valita mitään.

Mietin sitä että oman mieheni kanssa saattaisin onnistua, jos sitoutuisin siihen kunnolla ja päättäisin unohtaa tämän toisen miehen. Yrittäisimme korjata tilannetta kun meillä on niin paljon menetettävää, hän on lähes minun koko elämä. Pelkään kuitenkin sitä että jään kaipaamaan tätä toista miestä enkä anna mahdollisuutta uudelle yritykselle mieheni kanssa. Pelkään myös että jään kaipaamaan vauvaa, vaikka saisinkin uusia joskus.

Uskon myös että tämän uuden miehen kanssa saattaisin onnistua, mutta sekin saattaa olla vain sitä hetken huumaa ja alku innostusta. Pelkään hirvittävästi että jään katumaan sitä että menetin mieheni, parhaan ystäväni ja sen joka minua ymmärtää ja tekisi minun puolesta mitä vain. Vauvan odotusaika tulisi olemaan ihan järkyttävää kaikille osapuolille kun näemme töissä kokoajan. Ja lisäksi en kestä katsoa kun mieheni kärsii, hän haluaisi lapsia yli kaiken. Mietin myös sitä mitä muut tästä ja minusta ajattelisivat. Ei varmasti mitään hyvää. Kaikki tuntevat kuitenkin meidät kaikki.

Moraalisaarnaa pettämisestä en nyt kaipaa, vaikka tiedän että olen ne ansainnut. Minä olen itseni pahin rankaisija tässä ja tiedän että olen tehnyt väärin. Sen ainakin tästä kokemuksesta opin että en enää ikinä saata itseäni tällaiseen tilanteeseen.

Molempien miesten kanssa olen jutellut paljon ja oma mieheni on ollut todella ymmärtävä, vaikka hänellä olisi syytä olla todella vihainen. Hänen luonteensa on muutenkin sellainen, oikea unelmien mies.

En varmaan saanut asiaa selitettyä oikein mitenkään ymmärrettävästi, enkä usko että kukaan minulle voi ratkaisua kertoa. Pakko vaan purkaa jonnekin, kun välillä ahdistaa niin ettei pysty tekemään mitään. Ratkaisu pitäisi saada tehtyä koska en kestä muuten enää. En kestä katsoa kun nämä ihmiset ympärilläni kärsivät. Kiitos jos joku edes jaksoi lukea.
 
huh... Kylläpäs olette itsenne sotkuun ajaneet. Kovasti voimia vain kaikille osapuolille. :hug:

Moraalisaarnaa en pidä, koska itsekin tiedän miten tunteet saattaa viedä ja siinä järki voi välillä unohtua. Tuota aborttia en itse ainakaan suosittele, koska se tulee varmasti olemaan asia, jota ainakin kadut jälkeenpäin. Lisäksi siinä on riskejä, ettet pysty sen jälkeen enää uutta lasta saamaan. Pystyt varmasti kantamaan sen vastuun, jonka uusi vauva elämääsi tuo ja vauva selvästikin on päättänyt valita sinut jo äidikseen, joten valitse sinäkin hänet.

Vaikeita tilanteita tulee varmasti olemaan, mutta kannattaisi ehkä ottaa vähäksi aikaa etäisyyttä molempiin miehiin ja keskittyä pelkästään itseen ja omaan massuun.

Uudet asiat aina pelottavat, mutta tulet varmasti selviämään tästä kriisistä voittajana ja entistä vahvempana!
 
vaikea tilanne
kieltämättä :/

ainoa ajatus joka minulle tuli luettuani tekstisi on että voitko olla 100 % varma miehesi antavan sinulle täysin anteeksi ja todella pystyvän unohtamaan pettämisesi? En halua kuulostaa kyyniseltä mutta yleensä petetty tulee aina tuntemaan itsensä petetyksi eikä luottamus parisuhteessa koskaan palaa entiselleen. Koska jos valitset abortin ja miehesi ja muutaman vuoden päästä suhteenne kariutuu juuri tähän luottamuspulaan ja esim. siihen että huomaat miehesi olevan väärä kumppani sinulle niin sulle ei käytännössä jää mitään käteen. Siis vaikka kuinka miehesi on parasta elämässäsi ja hyvä sinulle niin aina on mahdollisuus että teidät on tarkoitettu vain ystäviksi, ei kumppaneiksi.

Jos taas valitset toisen miehen ja vauvan niin saatat todella huomata vauvan syntymän jälkeen eläväsi "väärää" elämää, kaipaavasi ex-miestäsi ja mikään suhde ei ole koskaan helppo lapsen/lasten syntymän jälkeen, olkoonkin sitten miten tuore/vanha suhde hyvänsä. Mieti tarkkaan myös sitä että millaisia isiä miehistäsi ehkä tulisi? Miten arki sujuisi pienen vauvan ja suhteenne kanssa? auttaisiko mies?

Minun mielipiteeni asiaan on (ei omakohtaista kokemusta) että tee abortti, eroa miehestäsi, vaihda työpaikkaa (jos mahdollista) eroa myös toisesta miehestä ja mieti mitä ihan oikeasti haluat elämältä!!!! Selitä tilanne molemmille että haluat rauhassa meittiä ettet satuta enää ketään (et itseäsi, etkä miehiä) enempää. Ja kun lopulta teet päätöksen niin pysy siinä! Vaali ja rakasta elämääsi!

kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti ajatuksesi selviävät :hug:
Kuuntele järjen ääntä ja sopivassa määrin myös sydäntäsi niin löydät tien perille!
 
mä vaan
Hui, aika tilanne sulla!

Kerrompa lyhyesti oman tarinan.
Seurustelin on/off suhdetta miehen kanssa jota rakastin ylikaiken. erottiin monta kertaa koska mies mm. petti ja jätti tulematta kotiin ja oli muutenkin sellainen että pilasi työpaikkansa ja muutenkin asiansa.. mutta monesti otin myöhemmin myös takasin. Luulin etten ketään muuta voisi näin rakastaa.
ennen viimeistä kertaa oltiin oltu erossa yli vuosi. Oli kesä, nähtiin ja taas palattiin yhteen. Mutta tämä mies olikin muuttunut vain pahemmaksi kerta kerran jälkeen. Mukaan tuli kännissä ollessaan uhkailut ja jollain osin fyysinen niin ja tietysti henkinen väkivalta.
Tulin viimeisillä "rakastelukerroilla" raskaaksi. Ja kuinka ollakkaan mies teki taas oharit ja lähti ryyppäämään ja petti. Päätin että nyt oli sitten viimeinen kerta ja heitin pihalle. Parin viikon päästä siitä sain tietää olevani raskaana.
Oli päätettävä elääkö loppuelämänsä siinä oravanpyörässä , miehen piestävänä ja uhkailtavana. pettyä ja odottaa milloin tulee taas kerta kun ryyppy jää päälle.
Voinko tehdä lapsen kertomatta isälle. Muutanko kauas pois, mitä teen.
Itse olisin halunnut ihan kauheesti sen vauvan. Mutta voinko tehdä tälläiseen tilanteeseen vauvaa, muutenkin vaikeeseen maailmaan.
Ei , salata en voi lapselta isää, se ei ole oikein lapselle.
Isä ei voi sitoutua tai sanotaanko ettei osaa sitoutua lapseensa, koska ei välittänyt edellisistäkään. (muille naisille lapsia).
en olisi ikinä voinut antaa lasta isälleen, eihän hän osaa huolehtia edes itsestään, ja voinko häneltä tapaamisiakaan evätä.
ja voinko minä ja se lapsi elää tälläisessä suhteessa.
Vastaus oli ei missään nimessä!!!!!!!
Tein abortin , olin ihan rikki, rakastinhan edelleen kuitenkin sitä p.a.s.kiaista ja itse olisin halunnut lapsen.

Tapasin uuden miehen, ja tänäpäivänä elän elämäni onnellisinta aikaa. Ja olen kymmenen kertaa onnellisempi kuin tämän vanhan kanssa jota luulin rakastavani silloin ylikaiken.
Meillä on yksi lapsi, aivan ihana sellainen!

Ja ikinä en ole päivääkään katunut sitä päätöstä jonka silloin tein. vaikka se tuntu pahalta, ei päätös ole koskaan tuntunu väärältä. olisin saanut varmasti aivan mahtavan vauvan, mutta elämäni olisi mennyt täysin pilalle sen miehen vuoksi.

En tiedä miksi mutta halusin kertoa tämän aloittanut sinulle.
Suosittelen mieti itse mitä haluat, älä kysele muilta. mitä useammalta kysyt sitä useamman vastauksen saat. Ja kysehän on sinun elämästäsi!
Älä anna muiden myöskään painostaa, muuten saattaa käydä niin että susta tulee katkera teet kummin vaan!!
Vetäydy vaikka pariksi päiväksi ihan yksin ja kuuntele itseäsi, eiköhän se vastauskin sieltä tule..!!

voimia!!!!!!!!!!
 
isa
Ap: sanoit, että sinulla on unelmien mies ja totta puhukseni onkin, koska on valmis antamaan tekosi anteeksi. MUTTA miksi vaihtaa toiseen, onko hän super unelmien mies. En enää ymmärrä tätä maailman menoa: kaikkea pitää saada kaksinverroin ja vielä lisää kun mikään ei enää riitä.

Tavallinen ydinperhe (kuten meillä 2+2) ei taida enää olla muodissa. \|O
 
Olen kyllä sitä mieltä, että vauva on syytön tilanteeseen ja ansaitsee elämän. Jätä sitten vaikka molemmat miehet ja työsi. Sun on kannettava vastuu teostasi, mikä tarkoittaa lapsen tarpeiden asettamista omiesi edelle. Eli mielestäni abortti ei ole vaihtoehto vaan silkkaa itsekkyyttä.
 
Hei!


Ihan ensinnäkin voimia, niitä varmasti te kaikki kolme tarvitsette :hug:
Minä olen sitä mieltä että jos pystyit pettämään miestäsi, ei hän ole sinulle se oikea vaikka kuinka sitä haluaisit. Jos todella ja aidosti tosissaan toista rakastaa, ei pystyisi toiselle noin tekemään. Miehesi ei selvästikkään ole sinulle se oikea. Toisena: Jos päättäisit tehdä abortin ja jatkaa mihesi kanssa. Tod.näkösesti tulisit katumaan sitä että teit abortin. En usko että suhteenne tulee kestämään. Vaikka miehesi luulee pystyvänsä anteeksi antamaan, ehkä hän voikin, mutta unohtaa hän ei varmaan ikinä voi. Se toisi varmaan paljon ongelmia. Uskoisin että jos olet pystynyt kerran pettämään nykyistä miestäsi ehkä madollisesti ajautuisit sellaiseen tilanteeseen että pettäisit uudelleen. En usko että suhteellanne on tulevaisuutta. Tiedän että on vaikeaa jättää toinen jonka kanssa on ehkä pitkäänkin elänyt. Se on rankkaa varsinkin kun tietää että kuinka paljon siihen toiseen sattuu. Ja varmaan itsekkin jollain tasolla miestäsi rakastat, on se varmasti sinulle hankalaa. Ei ne tunteet noin yhtäkkiä vaan kuole. se vie aikaa. Voi minua ihan sattuu kun muistelen kuinka raskasta on jättää, kun toinen jää riutumaan. Voimia :hug:


en missään nimessä tarkoita että sinun pitäisi tehdä niinkuin minä sanon, nämä on vain minun mielipiteitä. Sinun täytyy tehdä raskas päätös. Toivon ettet ajattele muita kun sen päätöksen teet. Ajattele vain itseäsi. Mitä sinä elämältä haluat. Mikä olisi oikein. jne? -Tuletko katumaan jos teet näin tai noin.


toinen asia. Abortti. Voin sanoa että se on rankka kokemus. Itse en ole aborttia tehnyt, en siihen kykenisi. Mutta olen elänyt imisen rinnalla joka sen teki. Ja hän oli todella murtunut. Kauan, ikinä hän ei varmaan sitä unohda vaikka ei enää niin mieltä vaivaisikaan.

Omasta kokemuksesta voin sanoa sen että elämä voi yhtäkkiä muuttua. Vain ysi yö ja kaikki on muuttunut. Minä olin 14 kun yhtäkkiä jouduin sairaalaan ja kiireelliseen leikkaukseen. Minulla oli syöpä. En voi lapsia saada. Tosin jokin ihme tapahtu, nimittäin yhden kauniin lapsen olen saanut, vaikka sen piti olla mahdotonta.


Tarkotin vain sitä että jos nyt päätät tehdä abortin ja sitten jossain vaiheessa kuulisit ettet voi lapsia enää saada, niin mitkä omantunnontuskat sinulle tulisi.

Tosin elämään ei voi etukäteen vaikuttaa. Ihan mitä tahansahan voi tapahtua.


sinun tilanteessasi tekisin niin että vahtaisin hetkeksi maisemia.Olisin ihan rauhassa. Lapsen pitäisin. Antaa pölyjen laseutua rauhassa. Tietysti asiat täytyisi selvittää ennen kuin lähtisit....


 
bon bon
Täällähän jaetaan tuomioita kuin jumalan sanaa konsanaan. Eivät asiat ihan niin mustavalkoisia ole, että tuosta noin vaan joku ulkopuolinen voi sanoa "faktana", että miehesi ei ole sinulle Se Oikea, koska olet häntä pettänyt. Aivan hyvin meistä jokainen voi tehdä virheitä loukaten näin myös sitä ainoaa oikeaa rakkauttaan (vastauksena jos joku sitä kohta kysyy niin EI, en ole pettänyt miestäni).Toisekseen sitäkään ei ulkopuolinen pysty määrittelemään voiko miehesi antaa aidosti asian anteeksi ja jatkaa sinun kanssasi JÄTTÄEN ASIAN TAAKSEEN. Varsinainen unohtaminen on toki asia sinänsä, mutta kyllä isojakin asioita voi yhdessä jättää taakseen jos suhteen molemmat osapuolet näin haluavat ja jatkossa sitoutuvat toisiinsa.
Tiedän lukuisia tapauksia joissa pariskunnasta jompi kumpi on pettänyt ja yhdessä tämän asian läpikäytyään pariskunta on jatkanut yhdessä eteenpäin ja tullut aivan onnelliseksi. Ei se ole mitenkään mahdotonta, eikä edes tavatonta. Mutta sen onnistumiseen voitte vain te kaksi vaikuttaa, ei kukaan muu (pariterapia toki voi auttaa).

Toinen asia on sitten tuo abortti.. joku osuvasti mainitsikin jo, että vauva on syytön ja ansaitsee elää. Harkitse tätä asiaa huolella, sillä päätös on sinun. Tärkeää on, että teet päätöksen, jonka kanssa voit elää.
 
tumppi
Olen myös sitä mieltä, että lasta ei saa rankaista äidin tekemästä mokasta. Aattele nyt, tappaa viaton lapsi,koska ite #&%?$!*. Jos et halua lasta itse pitää,anna vaikka adoptoitavaksi.
 
Kunnon mies
Potkut persauksille ansaitsisit molemmilta miehiltä. Täytyy sanoo et oot just niitä naisia, kehen ei ikinä toivoisi kenenkää kunnon jätkän sotkeutuvan.

Selvästi se kuka sut pukkas paksuksi ei oo mikään kunnon mies, kun kaverin muijaa vetää, ja sinä sitten...huhuh, Toivottavasti se alkuperäinen miehesi löytää jonkun paljon paremman, koska hän sellaisen myös ansaitsee.. Aika sika temppu..
 
Aika pahan tempun teit, kuten varmaan hyvin itsekkin tiedät. Mietin vain, että voiko miehesi koskaan kunnolla antaa anteeksi ja unohtaa? Luulen, että se seuraa ja vainoaa suhdettanne lopun iän. Ja se että tekisit abortin, ei minusta ole oikein (vaikka sillä nyt ei ole väliä) ajattele sekin asia tuskin koskaan unohtuisi mielestäsi. En sano mitä sinun tulisi tehdä sen sinä päätät itse, mutta tuskin kannattaa nykyistä suhdettakaan jatkaa. Miehesi ansaitsee sellaisen joka rakastaa ja välittää hänestä oikeasti. Ja siitä toisesta miehestä..jos päätät hänen mukaan lähteä niin eihän siitäkään ole mitään takeita kestääkö vai ei. Ja kyllä hänkin puukotti pahasti selkään miestäsi (eikös he olleet kavereita?) Mutta sinä teet niin kuin tahdot. Toivon vain, että oppisit etkä satuttaisi ketään enää toiste! Mutta kannattaa todella miettiä mistä tämä kaikki johtuu?? Koska jos todella olisit onnellinen ja rakastaisit miestäsi niin tätä ei olisi tapahtunut ja se tuskin antaa hyviä lähtökohtia jatkaa nykyisen kanssa. Jaksamisia sinulle ja varsinkin miehellesi :hug:
 
Hei Milla!

Sellaisen neuvon minä vaan antaisin, että elämässä sitä selviää aina lopulta. Teet sitten minkälaisen päätöksen tahansa tulevaisuutesi suhteen, niin tulet siitä selviämään. Tärkeintä on nyt vaan tehdä päätös ja elää sen päätöksen kanssa pää pystyssä.

Minä itse tuossa tilanteessa valitsisin lapsen pitämisen. En lähtisi karkuun vaan jatkaisin edelleen vanhassa työpaikassani niiden kahden miehen kanssa. Muuttaisin omaan asuntoon ja jatkaisin elämääni päivä kerrallaan.

Miehetkin tulevat lopulta sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen ja he tulevat tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen ja sinä sopeudut heidän päätöksiinsä.

Älä anna muiden vaikuttaa päätöksiisi vaan ole itsekäs ja tee niinkuin sinun pitää tehdä. Tulet varmasti kuulemaan selän takana kuiskutteluja ja suoraan päin naamaa huorittelujakin muilta ihmisiltä, mutta älä välitä niistä. Kasvata itsellesi teflon pinta, johon ei muiden ihmisten pikkumaisuus tartu. Sinä elät omaa elämääsi niinkuin haluat ja siihen ei ole muilla ihmisillä sanomista. Tärkeintä on, että jos valitset lapsen pitämisen, niin rakastat lasta ja pidät lapsesta huolta.

Voimia! :hug:
 
Mies
Kannattaiskohan kysyä siltä isältä haluaako se sitä lasta enenkuin tekee mitään päätöksiä. Ei voi kukaaan nainen olla niin narsisti, että ei kysy miehen mielipidettä, varsinkin kun raskaus on vasta tässä vaiheessa.

Vähän poikee alkuperäisestä, käsittääkseni kuitenkin tää uuspa..no haluaa pitää sen lapsen.. Mut mun mielestä isän sanoessa ei niin silloin pitäis ehdottomasti lailla kieltää elatusapuvelvollisuus, koska vahinkohan se oli molemmilta alunperinkin.

Miks siitä pitäs yleisesti kundien kärsiä ja vielä maksaa, vaikka eivät lasta edes halunneet?? Tuntuu vaan että raha kelpaa monille naisille eikä järjen sana, kiva tuoda ns. isätön lapsi maailmaan, Todella ajattelematonta joiltakin.

Mut hei, jos meette naimisiin sen uuden kaa, niin muista yks juttu: Mies joka duunaa kaverin vaimoa/tyttöystävää tulee pettämään sua aina jokapaikassa missä vaan on mahdollisuus :attn: Että semmonen juttu.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2007 klo 10:20 Mies kirjoitti:
Miks siitä pitäs yleisesti kundien kärsiä ja vielä maksaa, vaikka eivät lasta edes halunneet?? Tuntuu vaan että raha kelpaa monille naisille eikä järjen sana, kiva tuoda ns. isätön lapsi maailmaan, Todella ajattelematonta joiltakin.

Mut hei, jos meette naimisiin sen uuden kaa, niin muista yks juttu: Mies joka duunaa kaverin vaimoa/tyttöystävää tulee pettämään sua aina jokapaikassa missä vaan on mahdollisuus :attn: Että semmonen juttu.
Huomio 1: Raha kyllä kelpaa yksinhuoltajalle kuten kenelle tahansa, mutta jostakin syystä miehet tuppaa unohtamaan, että se lapsi ei ole ilmainen ja sen kasvattamiseen menee rahaa. Lapsethan myös syövät ja niillä pitäisi olla vaatteitakin päällä. Tuleva äiti voi myös kieltää isyyden tutkimisen, jolloin kunta maksaa sen elatusapu osuuden, jos kerran isä ei lasta halua eikä varsinkaan siitä maksaa. Isättömiä lapsia tässä maailmassa on paljonkin ja sellaisia löytyy jopa avioliitoista, joissa periaatteessa isän pitäisi olla läsnä, mutta ei ole. Isättömistä ja äidittömistä lapsista kasvaa ihan normaaleja lapsia, jos vain heillä on turvallinen suhde johonkin aikuiseen ihmiseen.

Huomio 2: Jos alkuperäinen henkilö menee naimisiin tämän lapsensa isän kanssa, joka on "duunannut kaverinsa vaimoa/tyttöystävää" niin ei ole mitään takeita, että tämä mies tulisi pettämään ap:tä aina ja jokapaikassa. Elämä ei ole noin mustavalkoista ja yksioikoista. Aina pettänyt ei välttämättä tule uudessa suhteessa pettämään kertaakaan ja se joka on joskus sanonut ettei petä ikinä saattaakin löytää itsensä tilanteessa missä on pettänyt.

Että semmonen juttu.
 
missJones
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2007 klo 09:11 Piude kirjoitti:
Hei Milla!

Sellaisen neuvon minä vaan antaisin, että elämässä sitä selviää aina lopulta. Teet sitten minkälaisen päätöksen tahansa tulevaisuutesi suhteen, niin tulet siitä selviämään. Tärkeintä on nyt vaan tehdä päätös ja elää sen päätöksen kanssa pää pystyssä.

Minä itse tuossa tilanteessa valitsisin lapsen pitämisen. En lähtisi karkuun vaan jatkaisin edelleen vanhassa työpaikassani niiden kahden miehen kanssa. Muuttaisin omaan asuntoon ja jatkaisin elämääni päivä kerrallaan.

Miehetkin tulevat lopulta sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen ja he tulevat tekemään omat päätöksensä oman elämänsä suhteen ja sinä sopeudut heidän päätöksiinsä.

Älä anna muiden vaikuttaa päätöksiisi vaan ole itsekäs ja tee niinkuin sinun pitää tehdä. Tulet varmasti kuulemaan selän takana kuiskutteluja ja suoraan päin naamaa huorittelujakin muilta ihmisiltä, mutta älä välitä niistä. Kasvata itsellesi teflon pinta, johon ei muiden ihmisten pikkumaisuus tartu. Sinä elät omaa elämääsi niinkuin haluat ja siihen ei ole muilla ihmisillä sanomista. Tärkeintä on, että jos valitset lapsen pitämisen, niin rakastat lasta ja pidät lapsesta huolta.

Voimia! :hug:
tämä oli tosi hyvä vastaus minun mielestä :)
aika moinen tilanne sulla on, mutta usko vaan, asioilla on tapana järjestyä, vaikka nyt tuntuisikin ettei mistään tule mitään.
 
asian vierestä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2007 klo 10:20 Mies kirjoitti:
Miks siitä pitäs yleisesti kundien kärsiä ja vielä maksaa, vaikka eivät lasta edes halunneet?? Tuntuu vaan että raha kelpaa monille naisille eikä järjen sana, kiva tuoda ns. isätön lapsi maailmaan, Todella ajattelematonta joiltakin.
Teoistaan pitää myös osata ottaa vastuu, vaikka olisikin vahinko! Ne miehet, joita ei kiinnosta lasta kasvattaa, ovat aika usein myös niitä joita ehkäisy ei kiinnosta.
 
PahaSilmä
Ei aborttia. Sun pitäs olla entisen miehesi kanssa, mutta jos se ei ota vauvaa nimiinsä, niin omapa on menetyksensä. olet sitten sen toisen miehen kanssa atai vauvan kanssa kahdestaan. Vauvaa et saa satuttaa, vaan sun täytyy kantaa vastuu. Kyse ei oo susta tai sun miehestä, vaan siitä, että vauva on tulossa. Ala valmistella asioita vauvaa varten.
 
Olen samoilla linjoilla pahasilmän kanssa.Olet saamassa lapsen, pidä hänet. Mietit sen jälkeen miesasiat uudelleen. Isyystesti vasta varmistaa kumpi on oikea isä, nimittäin jos on ollut molempien kanssa.
Miehistä ja jättämisestä pääsee yleensä yli, mutta lapsensa menetys on aina rankka päätös. Varmsti tulet monesti miettimään millainen persoona tämä pieni olisi jos päätät hänestä luopua.
Niin ja hän on aina ensinmäinen lapsesi. Papereihin kun jää merkintä raskauksista vaikka ne keskeytettäisiin tai keskeytyisivät.
Minun uskomuksellani me saame lapsen ja hänellä on oma merkityksensä jo syntyessään meidän elämäämme.
 
En ennättänyt lukea muita vastauksia, mutta minä eroaisin molemmista miehistä, jatkaisin raskautta ja antaisin ajan kulua... Aika parantaa haavat -jos parantaa...eli ottaisinetäisyyttä molempiin miehiin ja katselisin kauempaa kummanko kanssa ehkä onnistuisin tai sitten en jatkaisi enää ollenkaan kummankaan kanssa. Se että jos jatkaa entisen kanssa niin hänelle lapsi tulee aina olemaan sen petturi miehen lapsi...jos taas jatkat lapsen isän kanssa niin onko hän mustasukkaista sorttia? Arki se tulee siinäkin suhteessa, varsinkin kun lapsi tulee kuvioihin...voi äkkiä alkaa epäilemään että sinulla ja exällä on vipinää....ja muista sinä olet aina pettäjä...sinua tullaan aina epäilemään....mutta kaikesta huolimatta :hug:
 
Ihastuin, rakastuin, petin. En tullut raskaaksi, mutta lapsia oli ennestään. Erosin silloisesta miehestäni, muutin omaan asuntoon ja jatkoin suhdetta ELÄMÄNI MIEHEN kanssa. Ollaan onnellisia! :heart:

Voimia! :hug:
 
sivusta katselija
Siis ihan oikeesti ihmiset. Ketjun aloittajalla on hirveä kriisi elämässään ja hän kaipaa APUA. Sitten te vain lyötte pökköä pesään tyyliin "ihan oikein sulle pettäjänaikkonen". Luuletteko ettei ketjun aloittaja ole huomannut tähän mennessä tehneensä väärin??? Kannattaako vielä asiaa erikseen alleviivata ja lyödä lyötyä??

Mitä sitten kun itse olette hirvittävässä elämänkriisissä, on sitten itse aiheuttamanne tai ei. Olisiko mukavaa kun haette apua ja ihmiset vaan haukkuu, syyllistää ja moukaroi maanrakoon? Hävetkää sanon minä. Kyllä ihminen on ihmiselle susi.
 

Yhteistyössä