Vähän Kärtsä-positiivisuutta tähän väliin, kerron siitä kun tapasin hänet. Oon se, jolla on Kärtsän kirjoittama tatuointi (ja sama joka on osastojaksoilla silloin tällöin). En häpeä näistä puhua koska aiheella on muutenkin jo tarpeeksi iso mörkö toisinaan Suomessa, vaikka siitä pitäisi puhua avoimesti ja on okei olla olematta okei.
Viime vuoden kesäkuussa olin festareilla ja Kärtsä oli käynyt moikkaamassa faneja aidalla tietysti juuri silloin, kun itse olin vessassa (no kuinkas muutenkaan). Harmitti, koska olin kirjoittanut kirjeen hänelle, mutta nielin harmistuksen ja kävin sen jälkeen merch kojulla kysymässä eräältä crewhun kuuluvalta, että voisiko hän antaa sen Jerelle (ja minähän aloin itkemään tässä samalla puhuessani, oli yks elämäni noloimmista hetkistä). Hän oli oikein ihana ja lupasi toimittaa eteenpäin.
Long story short Kärtsä tuli vielä keikan jälkeen uudelleen moikkaamaan (tällöin hän tosiaan kävi vielä moikkaamassa, eli ei vaanittu missään taka-ovella). Kerroin sit kun oltiin kuva otettu että olen se, joka kirjoitti sen kirjeen aiemmin, jos oot jo saanut sen. Ja hän vastas että "ihana kun oot vielä täällä" (joka mulla on nyt tatuointina) ja kysyi saako halata. Tietystikin (olettaakseni) tarkoitti sitä, että kiva kun jäin odottamaan, mutta tällä lauseella oli myös toisenlainen merkitys itselle ja seuraavalla tapaamiskerralla pyysin, voisko hän kirjoittaa sen lauseen mulle paperille. Jere on tavatessa niin lämpimän oloinen ja läsnä, ettei sitä pysty edes selittämään. Se pitää kokea.