Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

Hyvää yötä ihana hanipöö.
Kaipaan sinua.
Rakkaudella M.K.K

 

En ihmettelis näin kesäaikaan, jos höyheniä tipahtelee taivaalta. Jos tipahtelee jatkuvasti vielä marraskuussa, niin sitten alkaisin etsiä niille jotain yliluonnollista merkitystä.

Ensilumi tulee lokakuussa, käsivarressa jo syyskuulla

 

Toivottavasti se uusi ihana naisystäväsi on sinulle kultaa loppuelämäksi. Ymmärsin, että sulla menneisyydessä pelkkää rihkamaa- itseni mukaan lukien.

Ei kannata omia mitään negaa kun ei voi tietää kuka kirjottaa ja kenelle. Voi olla trolli tai oikea kaipaajaa, vaan ei voi tietää kelle kirjottaa. Täällä käy paljon väkeä. Hyvää yötä omalle rakkaalle.

 

Ensilumi tulee lokakuussa, käsivarressa jo syyskuulla

Ja kuolema elokuussa.

 

Sinä olet se välttelevästi kiintyvä, höhlä.

Molemmat ollaan.

 

Ja kuolema elokuussa.

Ei tule.

 

Hyvää yötä, rakas.

 

Ei tule.

En mä susta puhunutkaan.

 

Jahas kaksplussalle on siirtynyt sekin tyyppi joka loukkaantuu kaikesta. Jokos koko vauvan terveisketjun porukka alkaa olla täällä? Vai vieläkö muutama uliulilaudan poika puuttuu?

Jahas. Vai niin. Kaksplussa onkin modernin keskustelun pyhä koskematon graali, jossa jokainen sana punnitaan ja jokainen mielipide on potentiaalinen loukkaus. Onko tämä nyt se hetki, jolloin kaikki ne herkät sielut, kuten sinä joka on tottunut elämään kuplassa, on löytänyt rohkeutensa ja tiensä tälle foorumille avaamaan sanaisen arkkunsa? Täällä voit jakaa huolesi ja murheesii siitä, kuinka joku saattaa vahingossa käyttää väärää termiä tai kyseenalaistaa trollauksen olemassa olon. Ajattelepa nyt realistisesti pieni hetki: kaksplussa, vauva.fi, suomi24 jne. ovat kuin suuria teattereita, joissa jokainen esittää tavallaan omaa vähemmän tai enemmän aitoa rooliaan. Jotkut sitten taas esiintyvät täällä tai missä tahanssa muuallakin täysin päinvastaisina kuin ehkä oikeasti ovat – olipa se sitten herkkä vanhempi tai ironisesti kommentoiva “uliulilaudan poika”. Ja vaikka tämä kaikki saattaa tuntua absurdilta ja jopa huvittavalta, se kertoo paljon ajastamme ja tavastamme kommunikoida. Joten tervetuloa vaan sinullekin jonkin tietyn viiteryhmän edustaja! Sinäkin herkkäsielu olet varmasti oikeassa paikassa. Tämä ei ole trollausta. Tämä on satiirista ja herättelevää kommentointia reaali-maailmasta jossa toivottavasti meistä jokainen elää.

 

Aika monesta kaipurista tuntuu just tuolta: että järki ja sen mukana 99% itsestä on tajunnut lopettaa kaipaamisen, mutta silti sitä vaan huomaa aina ajattelevansa sitä yhtä tiettyä ja että se sinnikkäin 1% ei luovuta vaan taistelee tuulimyllyjä vastaan, vaikka järki sanoo, ettei ole mitään todisteita, että "hän" välittäisi. Et siis ole yksin tuossa tilanteessa. Voimia.

Ah, en minä kaipaamista ole lopettanut lähimainkaan. Vaan hän on menettänyt. Niin kuin potkittu koira, joka menetetään tai ihminen jonka luo joskus palaat välittämättä siitä mitä hän on poissaollessasi joutunut kestämään ja millaisen tuskaisen työn hän on takiasi joutunut käymään läpi. Eli tervetulotoivotus, lempeät luokseen toivottavat ajatukset ja halu enää koskaan mihinkään ovat huvenneet kyynelten ja tuskan mukana. En halua sellaista ihmistä joka on osoittanut sellaista välittämättömyyttä ja kykyä paskoa aivan kaikki väliltämme pilalle kuin mitä hän on. Enhän voisi edes antaa hänen koskea minua sähähtämättä tai katsoa häntä ilman että alkaisin itkeä kaikesta siitä pahasta olosta ja turhautuneesta pettymyksestä siitä miten hän saattoi. Miten tuolle rakennat yhtään mitään? Ei se kaipausta ja tuntemaani rakkautta poista. Tapahtui liian isoja asioita ja liian vähän liian myöhään. Hänelle on ollut ok jättää minut selviämään yksin siihen rotkoon mihin minut jätti ja yrittämään päästä yli siitä miten hän mua kohteli. Joistain asioista ei ole koskaan paluuta siihen mitä olisi voinut olla. Ei ainakaan jos ei tee aikanaan sitä mitä tarvitsee korjatakseen asiat. Niin ei ole tapahtunut joten tässä ollaan. Yhteys oli ja olisi ollut kaunis. Nyt paikalla on enää mustaa öljyä.

 

Tämän ketjun Ap summaa osan fiiliksistäni tosi hyvin.

Onko kellään rakkaus yli 10 vuoden jälkeen palannut takaisin? | Vauva

Ristiriitaiset fiilikset. Nyt sitten palaa tunnustamaan rakkauttaan. Rakasti kuulemma aikoinaan liikaa ja pakeni tunteitaan. Kiva, että nyt sitten tajusit tämän, kun ne, mitkä piti olla elämän parhaat vuodet ovat jo menneet, ja vuosia meni itsellä sydänsurusta toipuessa. Onko kellekään...

www.vauva.fi

"Ristiriitaiset fiilikset. Nyt sitten palaa tunnustamaan rakkauttaan. Rakasti kuulemma aikoinaan liikaa ja pakeni tunteitaan. Kiva, että nyt sitten tajusit tämän, kun ne, mitkä piti olla elämän parhaat vuodet ovat jo menneet, ja vuosia meni itsellä sydänsurusta toipuessa."

"Lisäksi tässä on sellainen ärsyttävä "what might have been" -tunne päällimmäisenä. Suru siitä, mitä nämä vuodet olisivat voineet olla hänen kanssaan esim. perhe-elämän muodossa, sen sijaan, että suuri osa ajasta meni yksin sydänsuruissa ja sairastellessa, yrittäessäni päästä jaloilleni elämäni rakkauden lähdettyä, vastoinkäymisten seuratessa toisiaan. Menetin mm. unelmieni työpaikkanikin koronan takia. Lapsiakaan en voi enää ikäni puolesta saada.

Ärsyttää myös se, ettei voi aloittaa enää puhtaalta pöydältä kuten silloin aikoinaan, kun hänet tapasin oli sellainen raikas, kevyt ja ihana fiilis. Nyt on tämä kaikki vain painolastina. kaikesta ikään kuin rippeet jäljellä. Voiko tästä enää syntyä mitään hyvää?"

 

Jahas. Vai niin. Kaksplussa onkin modernin keskustelun pyhä koskematon graali, jossa jokainen sana punnitaan ja jokainen mielipide on potentiaalinen loukkaus. Onko tämä nyt se hetki, jolloin kaikki ne herkät sielut, kuten sinä joka on tottunut elämään kuplassa, on löytänyt rohkeutensa ja tiensä tälle foorumille avaamaan sanaisen arkkunsa? Täällä voit jakaa huolesi ja murheesii siitä, kuinka joku saattaa vahingossa käyttää väärää termiä tai kyseenalaistaa trollauksen olemassa olon. Ajattelepa nyt realistisesti pieni hetki: kaksplussa, vauva.fi, suomi24 jne. ovat kuin suuria teattereita, joissa jokainen esittää tavallaan omaa vähemmän tai enemmän aitoa rooliaan. Jotkut sitten taas esiintyvät täällä tai missä tahanssa muuallakin täysin päinvastaisina kuin ehkä oikeasti ovat – olipa se sitten herkkä vanhempi tai ironisesti kommentoiva “uliulilaudan poika”. Ja vaikka tämä kaikki saattaa tuntua absurdilta ja jopa huvittavalta, se kertoo paljon ajastamme ja tavastamme kommunikoida. Joten tervetuloa vaan sinullekin jonkin tietyn viiteryhmän edustaja! Sinäkin herkkäsielu olet varmasti oikeassa paikassa. Tämä ei ole trollausta. Tämä on satiirista ja herättelevää kommentointia reaali-maailmasta jossa toivottavasti meistä jokainen elää.

 

Tämän ketjun Ap summaa osan fiiliksistäni tosi hyvin.

Onko kellään rakkaus yli 10 vuoden jälkeen palannut takaisin? | Vauva

Ristiriitaiset fiilikset. Nyt sitten palaa tunnustamaan rakkauttaan. Rakasti kuulemma aikoinaan liikaa ja pakeni tunteitaan. Kiva, että nyt sitten tajusit tämän, kun ne, mitkä piti olla elämän parhaat vuodet ovat jo menneet, ja vuosia meni itsellä sydänsurusta toipuessa. Onko kellekään...

www.vauva.fi

"Ristiriitaiset fiilikset. Nyt sitten palaa tunnustamaan rakkauttaan. Rakasti kuulemma aikoinaan liikaa ja pakeni tunteitaan. Kiva, että nyt sitten tajusit tämän, kun ne, mitkä piti olla elämän parhaat vuodet ovat jo menneet, ja vuosia meni itsellä sydänsurusta toipuessa."

"Lisäksi tässä on sellainen ärsyttävä "what might have been" -tunne päällimmäisenä. Suru siitä, mitä nämä vuodet olisivat voineet olla hänen kanssaan esim. perhe-elämän muodossa, sen sijaan, että suuri osa ajasta meni yksin sydänsuruissa ja sairastellessa, yrittäessäni päästä jaloilleni elämäni rakkauden lähdettyä, vastoinkäymisten seuratessa toisiaan. Menetin mm. unelmieni työpaikkanikin koronan takia. Lapsiakaan en voi enää ikäni puolesta saada.

Ärsyttää myös se, ettei voi aloittaa enää puhtaalta pöydältä kuten silloin aikoinaan, kun hänet tapasin oli sellainen raikas, kevyt ja ihana fiilis. Nyt on tämä kaikki vain painolastina. kaikesta ikään kuin rippeet jäljellä. Voiko tästä enää syntyä mitään hyvää?"

Voi.

 

Ah, en minä kaipaamista ole lopettanut lähimainkaan. Vaan hän on menettänyt. Niin kuin potkittu koira, joka menetetään tai ihminen jonka luo joskus palaat välittämättä siitä mitä hän on poissaollessasi joutunut kestämään ja millaisen tuskaisen työn hän on takiasi joutunut käymään läpi. Eli tervetulotoivotus, lempeät luokseen toivottavat ajatukset ja halu enää koskaan mihinkään ovat huvenneet kyynelten ja tuskan mukana. En halua sellaista ihmistä joka on osoittanut sellaista välittämättömyyttä ja kykyä paskoa aivan kaikki väliltämme pilalle kuin mitä hän on. Enhän voisi edes antaa hänen koskea minua sähähtämättä tai katsoa häntä ilman että alkaisin itkeä kaikesta siitä pahasta olosta ja turhautuneesta pettymyksestä siitä miten hän saattoi. Miten tuolle rakennat yhtään mitään? Ei se kaipausta ja tuntemaani rakkautta poista. Tapahtui liian isoja asioita ja liian vähän liian myöhään. Hänelle on ollut ok jättää minut selviämään yksin siihen rotkoon mihin minut jätti ja yrittämään päästä yli siitä miten hän mua kohteli. Joistain asioista ei ole koskaan paluuta siihen mitä olisi voinut olla. Ei ainakaan jos ei tee aikanaan sitä mitä tarvitsee korjatakseen asiat. Niin ei ole tapahtunut joten tässä ollaan. Yhteys oli ja olisi ollut kaunis. Nyt paikalla on enää mustaa öljyä.

Hyvää huomenta Kaikkea hyvää sinulle tuntematon kaipaajakollega.

 

Ne ilkeät viestit ei ollu multa. En koskaan kirjottas sulle niin enkä ajattele susta siten.

 

Enkä antaisi sitäkään anteeksi jos KEHTAISI ottaa yhteyttä ja yrittää mitään niin pitkän ajan kuin vaikka kymmenen vuoden jälkeen. En vähemmänkään ajan jälkeen. Liikut ja asiat on tapahduttava nyt, ei vuosien päästä. On tuhlannut multa jo ennestään monta vuotta vaiheiluunsa. Naisilla ei hedelmällistä ikääkään ole loputtomiin jos sellaista haluaisi. En katso häntä hetkeäkään jos yrittää tulla uudelleen rakentamaan yhteyttä sitten kun nuoruus on jo mennyt. Kenenkään ei tarvitse sietää keskenkasvuista kakaraa, joka ei tiedä mitä haluaa ja siinä sivussa pelaa muiden elämillä ja tunteilla.

 

Ah, trollit! Nuo salaperäiset myyttiset olennot, jotka piileskelevät internetin syvyyksissä, odottaen hetkeä, jolloin voivat hyökätä viattomien keskustelujen kimppuun. Onko trolli sittenkin vain myytti? Vai onko se todellinen uhka, joka vaatii meiltä kaikilta huipputason trollitutkaa? Vastaus on tietenkin: kyllä, trollit ovat todellisia – mutta vain jos sinulla ei ole tarpeeksi kehittynyttä trollitutkaa.


Onneksi meillä on sivusta tulevia huippuyksilöitä jotka omaavat “hyvän” trollitutkan! Tämä ylivoimainen ominaisuus kykenee antamaan sen haltijalle ominaisuuden jolla haltija pystyy erottamaan aidot keskustelut ja trollit toisistaan kuin taikavoimalla. Se on kuin supervoima, joka suojaa meitä turhilta huudoilta ja väärinkäsityksiltä. Kun muut huutavat “trollia” joka nurkalla, me voimme rauhassa nauttia keskusteluista ilman pelkoa siitä, että joku saattaa olla… no, trolli.

Mitä tulee Pi & La -tapauksen kaltaiseen tilanteeteeseen. Niin oletko koskaan miettinyt, kuinka helposti sana “pila” voi herättää epäilyksiä? Kuka tahansa nainen, joka kaipaa toista naista palstalla ikuisuuden ajan, voi olla vaarassa joutua trolliksi – tai ainakin hänen sanansa voivat saada trolleja liikkeelle. Mutta ei hätää! Meidän tarkkaavainen trollitutkamme ei hälytä tällaisissa tapauksissa. Eihän kukaan voi olla niin naiivi!

Tässä loppujen lopuksi emme kai voi muuta kuin todeta, että trolleja on olemassa – mutta vain niille, joilla ei ole riittävää ymmärrystä tai kykyä erottaa oikeaa keskustelua ja trollausta. Meidän täytyy vain luottaa omaan intuitioomme ja kehittää omaa trollitutkaamme entistä paremmaksi. Ja muistaa: että jos joku väittää jonkin olevan trollausta – se tarkoittaa vain sitä, että he eivät ole vielä löytäneet omaa sisäistä trollitutkaansa.

Joo hieno tutka teillä kyllä. Jos kukaan esim. kirjoittaa mitään ns. pahaa mieltä tuonne vauvalle (vaikka "tämä loppui nyt tähän"), niin siinä on heti joku kirjoittamassa ohittakaa, trolli vaan huutelee. Kyllä me järki-ihmiset ymmärretään ohittaa esim. ne "laihduta läski" -huikkaukset, vaikka toki nekin voi olla jonkun terveiset, mutta eikö teidän trollitunnistusyksikössä tunnisteta muita kuin vaaleanpunaisia höpökultapöpperötunteita ja -ajatuksia?

 

Tähän hän kai on pyrkinytkin, että vihaisin häntä ja katkeroituisin niin pahasti ettei tarvitse koskaan pelätä enää minkäänlaista kontaktia tai pyrkimystä yhteyteen. Siten voi paeta eikä tarvitse kohdata minua tai sitä mitä meidän välillä oli.

 

Joo hieno tutka teillä kyllä. Jos kukaan esim. kirjoittaa mitään ns. pahaa mieltä tuonne vauvalle (vaikka "tämä loppui nyt tähän"), niin siinä on heti joku kirjoittamassa ohittakaa, trolli vaan huutelee. Kyllä me järki-ihmiset ymmärretään ohittaa esim. ne "laihduta läski" -huikkaukset, vaikka toki nekin voi olla jonkun terveiset, mutta eikö teidän trollitunnistusyksikössä tunnisteta muita kuin vaaleanpunaisia höpökultapöpperötunteita ja -ajatuksia?

Joo, rasittavaa. Ymmärrys siitä että sydänsurun aiheuttama tuska aiheuttaa hyvinkin ristiriitaisia fiiliksiä ja kaikkea muuta kuin kauniita tunteita välillä on myös ilmeisen rajoittunut. Luulevat kai että kaikki kaihoavat kaukaa tai vastaavaa eivätkä oikean ihmissuhteen jäljeen, jossa on hyvinkin voinut tapahtua paljonkin niin hyvässä kuin pahassa. Tai ovat niin rajattomia, että murunen kaivattu saa tehdä ihan mitä vaan eikä haittaa eikä varsinkaan tule reaktiota joka karjuu sydämen syvyyksistä: Mene pois.

 

Tähän hän kai on pyrkinytkin, että vihaisin häntä ja katkeroituisin niin pahasti ettei tarvitse koskaan pelätä enää minkäänlaista kontaktia tai pyrkimystä yhteyteen. Siten voi paeta eikä tarvitse kohdata minua tai sitä mitä meidän välillä oli.

Saanko kysyä, että oliko teidän välillä mitään konkreettista?

 

Saanko kysyä, että oliko teidän välillä mitään konkreettista?

Loppujen lopuksi, ei ollut!

 

Muru, mä oon sun suhteen tällä hetkellä ihan vaaleenpunasin hattara-ajatuksin, joten mitkään katkerat tilitykset ei oo multa.

 

je t’aime

 

Tukahdutettu

 

Paras lääke kaikkeen. Luonnontuote.

 

et kadu tuttu h