Okei. Sanon tämän nyt viimeisen kerran, vaikka olen itsekin Bojanisti. On olemassa biisejä ja artisteja, jotka pysyvät sovitunlaisten ja perinteisten rajojen puitteissa, ehkä joskus vähän ravistelevat niitä mutta ei niin, että pää räjähtäisi tai mitään menisi rikki. Ja sitten on artisteja, jotka huiskivat luudalla menemään, eivät pysy minkäänlaisten rajojen sisäpuolella ja rohkeasti rikkovat perinteisiä käsityksiä ja tapoja ajatella ja luovat sitä kautta jotain aivan uutta.
Bojan ei todellakaan kotkottanut Padamissa. Hyvä niin, sanovat monet. Mutta mikä tekee Padamista jotain niin järisyttävää, että sen kuultuaan näkee maailman kokonaan eri tavalla? Vai pysyykö se ehkä kuitenkin aika perinteisten rajojen sisäpuolella ja tyylilleen uskollisena?
En väännä rautalangasta, koska tiedän, että vääristelet kaiken, mitä suinkin pystyt. Toivon vain, että jotain jää sinne erittäin loikeroituneen ja mustavalkoisen maailmasi sisälle itämään.
Hyvää yötä.