V
vierailija
Vieras
Tiedän että tähän ei pysty moni samaistumaan, mutta omakohtainen kokemus sanoo toista. Itsellä ei ole koskaan ollu opiskeluiden/töiden/harrastusten parissa mitään "unelmia". Olen vain mennyt johonkin, mikä ei ole ainakaan ollut vastenmielistä. Työssäni en ole hyvä, eli siihen kyllä löytyy aina joku osaavampi. Harrastukset (koneella oleminen,lukeminen ja ulkoilu) ei herätä mitään ajatuksia, kun ne ovat vain ajankulua minulle.
Tämä asia kieltämättä vaikuttaa itsetuntoon ja itsevarmuuteen. Koitan olla ajattelematta asiaa, mutta toisaalta haluan kyllä itsekin tosissani löytää "jotain". Lapsuuteen palatakseni, niin ei sielläkään mitään oikeastaan ollut. Kaikilla muilla oli omat juttunsa, mutta mulla ei. Minut kauan tunteneet kaveritkaan eivät osaa sanoa oikein mitään, kun tullut joskus puheeksi tällaiset asiat.
Olen netistä koittanut kaivaa tietoa tästä aiheesta. Kovin moni taitaa olla kuin minä, eli täysin hajuton ja mauton, kuin minäkin netin selaamisen perusteella.
Ehkä mulla ei ollu sellaista ultra kannustavaa lapsuutta tai jotain. Mitä olen käynyt sukulaisten luona, niin heidän perheissä heidän lasten vahvuuksista ei ole mitään epäselvää. Tehdään hyvin selväksi, että yksi lapsista on hyvin musikaalinen (soittaa useaa soitinta). Toinen on sitten lahjakas urheilulajissaan.
Olenko ajatuksieni kanssa ihan yksin? En nyt ainakaan keksimis linjalle haluais lähteä, tai tyyliin: "Osaan yhden sanan vieralla kielellä...eli olen hyvä kielissä". "Osaan vaihtaa lampun, eli olen kätevä käsistäni" "Pystyn kävelemään 1km, eli mulla on hyvä kunto"
Auttakaa
Tämä asia kieltämättä vaikuttaa itsetuntoon ja itsevarmuuteen. Koitan olla ajattelematta asiaa, mutta toisaalta haluan kyllä itsekin tosissani löytää "jotain". Lapsuuteen palatakseni, niin ei sielläkään mitään oikeastaan ollut. Kaikilla muilla oli omat juttunsa, mutta mulla ei. Minut kauan tunteneet kaveritkaan eivät osaa sanoa oikein mitään, kun tullut joskus puheeksi tällaiset asiat.
Olen netistä koittanut kaivaa tietoa tästä aiheesta. Kovin moni taitaa olla kuin minä, eli täysin hajuton ja mauton, kuin minäkin netin selaamisen perusteella.
Ehkä mulla ei ollu sellaista ultra kannustavaa lapsuutta tai jotain. Mitä olen käynyt sukulaisten luona, niin heidän perheissä heidän lasten vahvuuksista ei ole mitään epäselvää. Tehdään hyvin selväksi, että yksi lapsista on hyvin musikaalinen (soittaa useaa soitinta). Toinen on sitten lahjakas urheilulajissaan.
Olenko ajatuksieni kanssa ihan yksin? En nyt ainakaan keksimis linjalle haluais lähteä, tai tyyliin: "Osaan yhden sanan vieralla kielellä...eli olen hyvä kielissä". "Osaan vaihtaa lampun, eli olen kätevä käsistäni" "Pystyn kävelemään 1km, eli mulla on hyvä kunto"
Auttakaa
