Olen miettinyt sitä, että miksi joitain Siddhartan biisejä minun tekee mieli kuunnella melkein loopilla, esim. 10x päivässä, mutta mihinkään Joksujen biisiin ei tule moista hinkua, vaikka en sanoisi pitäväni niistä vähempää. Mutta tajusin, että ne Siddhartan biisit jotka saavat aikaan tuon reaktion, Blizu, Medrevesa ja Prepovedana, ovat kaikki jotenkin ainakin osittain vimmaisen intensiivisiä.
Mikään Joksujen levytetty biisi ei jotenkin mene ihan samaan kategoriaan – lähimmäs pääsevät BBF:n Nisam ti jos priznao sekä se Djurdjevdan, jännästi molemmat serbokroaatiksi esitettyjä Belgradissa. Niihin tulee melkein samanlainen reaktio, mutta lievempänä. Padam on jotenkin tämän suhteen
melkein, mutta ei aivan, en ole ihan varma miksi. Ehkä se on vain tempoltaan matalampi? Tai sisäänpäinkääntyneempi? Ja siis rakastan Padamia, se ei vaan saa aikaan juuri tuota reaktiota, että se laulaja tulee ja repii sydämen rinnastasi. Jos on vaikea hahmottaa mitä tarkoitan ja kiinnostaisi ymmärtää, niin kuuntele vaikka tuo Blizu.
Kiinnostaa kyllä Joksujen tuleva sinkku tältäkin kantilta, koska periaatteessa se voisi olla tällainen kappale.
-Joymuffin