Minulla on koko ajan ollut tunne, että jos nuo kaksi päätyisivät jotenkin ihmeen kaupalla yhteen, realistisin skenaario sille olisi useamman vuoden kuluttua.
Se voisi mennä jotenkin näin.
He pysyvät ystävinä, heidän välillään on selittämätön jännite, ja he jollain tasolla tunnistavat sen. Something more. Mutta kummallakaan ei riitä henkisiä resursseja asian tiedostamiseen ihan todella. On isoja elämänmuutoksia, arki eri puolilla Eurooppaa, syvään juurtuneet normit siitä, että naisten kanssa oleminen on ainoa ja helpoin vaihtoehto. Mutta heidän yhteytensä säilyy, ehkä välillä ruuhkavuosien keskellä vähän väljempänä, mutta se säilyy kuitenkin. Tulee uusia urakuvioita, parisuhteita, perheiden perustamisia, eroja ja uusia suhteita. Kaiken aikaa he ovat jossain taustalla toistensa mielissä.
Sitten elämä ehkä hiukan lopulta tasaantuu, on ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen aikaa pysähtyä ja miettiä, mitä elämältä haluaa. Ehkä he pohtivat tätä yhdessä jonakin pitkäksi venyvänä iltana ja yönä, ja yksi asia johtaa toiseen. Fyysinen läheisyys tuntuu luonnolliselta, sehän on aina tuntunut, mikään siinä ei ole yllättävää. Aamulla molemmat kokevat samoin: Oli koko ajan, alusta saakka selvää, että tämä tulisi menemään näin. Miksi kesti niin kauan tajuta se?