Aikamoinen puutarha

Plus omakotitalohaaveet ovat tosi yleisiä.

Totta. Asiayhteyshän siinä omakotitalo kommentissa vaan oli outo eli miten yhteisestä biisistä B kanssa pompataan omakotitalon rakentamiseen B kanssa. Mutta J puhuu useinkin ihan vain, mitä sattuu mieleen juolahtamaan.
Tosin en olis uskonut, että kesken keikan pohdiskelee talonrakennus asioita

 

Olen eri ja mulle on käynyt elämässä noin. Olin parisuhteessa, mutta en naimisissa, lapsiakin oli. Kun rakastuin siihen toiseen tyyppiin, (ei kylläkään ollut samaa sukupuolta, mutta sillä ei ole tässä merkitystä) niin en pystynyt enää olemaan siinä vanhassa suhteessa niillä periaatteilla, joilla olin siihen mennyt. Olin siinä enemmän järki- kuin tunnesyistä ja olin uskonut, etten enää koskaan voisi tuntea ketään kohtaan mitään. Henkilö, jonka kanssa olin, tiesi tämän, eli että mulla on ne järkisyyt. Hänen kanssaan minulla oli (ja on edelleen) hyvä luottamukseen ja ystävyyteen perustuva suhde. Luulin sen olevan kaikki.
Mutta tapasinkin sen ihmisen uudelleen, jonka takia olin uskonut, että en tule enää koskaan olemaan rakastunut. Meillä ei siis ollut missään vaiheessa suhdetta, mutta pystyy sitä silti rakastumaan toiseen, tässä oli taustalla muu yhteinen kokemus, kuin suhde, eräänlainen useamman kuukauden kestänyt terapia, jossa olimme molemmat osallistujia. Kirjoitin tästä ketjun alkupuolella.
Kun hän tuli uudelleen elämääni, sekosin jotenkin ihan täysin. Se meidän Euroviisukupla hullutteluineen ja hassutteluineen ja sen tajuamisineen, että tässä on jotain enemmänkin, oli se terapia-aikajakso. Asuimme siis terapiakuntoutuksessa kolme 10-5-5 päivän jaksoa.
Kun tapasimme uudelleen, sekosin siis jotenkin täysin. Silloin tuntui, että universumi todellakin raotti jotain ihme verhoa elämässäni.
Mä ehkä yritän sanoa, että tuollaisten tunteiden kanssa, kuin omani olivat, voi käydä ihan mitä vaan. Kun vihdoinkin annoin silloin sydämeni tuntemuksille hyväksynnän.

Pystyn samaistumaan tuohon sekoamiseen kun tapasimme uudelleen pitkän ajan jälkeen. En osaa kuvailla sitä yhtään paremmin, kuin tuntuu että jotain pilkahtelee sieltä suunnalta. Vielä menen siellä kieltopuolella, eli en halua ”tuhlata” aikaani ihmiseen josta en edes tiedä mitä mieltä hän on. Intuitio sanoo että tässä on jotain mutta ennenkin olen ollut väärässä. Eli ehkä itsekin peilaan B&K tilannetta omassa elämässäni.

 

Pystyn samaistumaan tuohon sekoamiseen kun tapasimme uudelleen pitkän ajan jälkeen. En osaa kuvailla sitä yhtään paremmin, kuin tuntuu että jotain pilkahtelee sieltä suunnalta. Vielä menen siellä kieltopuolella, eli en halua ”tuhlata” aikaani ihmiseen josta en edes tiedä mitä mieltä hän on. Intuitio sanoo että tässä on jotain mutta ennenkin olen ollut väärässä. Eli ehkä itsekin peilaan B&K tilannetta omassa elämässäni.

Täällä myös samantyylinen tilanne. Olen jo aiemmin avautunut tästä täällä, mutta tilanne ja epäselvyys kestänyt mun tapauksessa jo vuosia. Tosiaan nuo pelon ja epävarmuuden tunteet on todella tuttuja. Mulla tähän liittyy myös sopivasti seksuaalisuuteen ja identiteettiin liittyviä tunnelukkoja. Ei ole helppoa uskaltaa vaan heittäytyä suhteeseen koska siinä on vielä kaupan päälle sekin riski, että menettää sen tosi tärkeän ystävyyssuhteen. Silti me vaan roikutaan toisissamme kiinni ja tiukasti.

 

Itse taas uskon, että pojat ovat nähneet toisensa tässä välissä. En tiedä miksi, mutta on vain sellainen tunne.

Jäin miettimään, missä välissä tapaaminen olisi ollut mahdollista. K lla taitaa olla aina joku ihminen lähipiiristä lähistöllä. Tai sitten joku läheisistä on ollut mukana järjestämässä tapaamista.

 

Pystyn samaistumaan tuohon sekoamiseen kun tapasimme uudelleen pitkän ajan jälkeen. En osaa kuvailla sitä yhtään paremmin, kuin tuntuu että jotain pilkahtelee sieltä suunnalta. Vielä menen siellä kieltopuolella, eli en halua ”tuhlata” aikaani ihmiseen josta en edes tiedä mitä mieltä hän on. Intuitio sanoo että tässä on jotain mutta ennenkin olen ollut väärässä. Eli ehkä itsekin peilaan B&K tilannetta omassa elämässäni.

Löysin tämän biisin silloin sekoamiseni jälkimainingeissa, kun olin ruvennut tekemään itselleni oikeilta tuntuvia (ja sittemmin itselleni oikeiksi osoittautuneita) ratkaisuja. Aiemmin kaikki piti itseni perustella itselleni järjellä ja ottaa koko ajan muut huomioon, jolloin elin osittain ikään kuin mielistellen muita (vaikkei kukaan edes pyytänyt).
Kun rupesin tekemään oman näköisiäni ratkaisuja, tulokset hirvittivät alkuun. Mutta sain paljon voimaa tästä biisistä. Mikään Pelle-fani en ole ollut koskaan, mutta tämä kappale taisi sattua vain tulemaan radiosta, jolloin poimin sen itselleni.

- YouTube

Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.

youtu.be

 

Ihastelen näitä K:n kynsiä - ja lippiksessä on tietysti pinkki metulji. Lepattelevatkohan persoset vatsassa jälleennäkemisen hetkellä? Tällä puutarhurilla ainakin lepattelee, jo pelkästä ajatuksesta.

Yesyes_crazyparty🤪

Baby has new nails 😍😍😍 Paidatonriehuja insta story

www.tumblr.com

Samoin lepattaa perhoset myös tällä puutahurilla jälleennäkemistä odotellessa!

Toivon vaan niin paljon, että pojat saavat sen verran kaksin keskistä aikaa, että voisivat rauhassa keskenään fiilistellä tuntemuksiaan mitä jälkeennäkeminen herättää. Ja tarkoitan tällä fyysistä läheisyyttä, mutta ennen kaikkea ihan vain juttelemista. Paljon on kesän aikana tapahtunut.

 

Täällä on todellakin paljon pohdittu, että miten juuri tuosta suhteesta on löytynyt niin paljon samaistumispintaa monelle meistä ja miksi se on meitä niin syvältä koskettanut ja saanut miettimään asioita.
Ehkä joku epätoivoinen toive siitä, että olisi oikeasti olemassa jokin tosi elämän "Romeo ja Julia"- romanssi, joka ei päättyisikään traagisesti vaan saisi onnellisen lopun. Että kaksi niin taustoiltaan erilaista ihmistä kuitenkin olisivat tarpeeksi toisillensa. Että olisi edes kerran oikeasti olemassa suhde, jossa ei tarvitsisi välittää olosuhteista, ottaa huomioon muita ihmisiä, punnita seurauksia. Että edes joku uskaltaisi olla rohkea, kun itsestä sitä rohkeutta ei silloin joskus löytynyt.

Katrina

 

Samoin lepattaa perhoset myös tällä puutahurilla jälleennäkemistä odotellessa!

Toivon vaan niin paljon, että pojat saavat sen verran kaksin keskistä aikaa, että voisivat rauhassa keskenään fiilistellä tuntemuksiaan mitä jälkeennäkeminen herättää. Ja tarkoitan tällä fyysistä läheisyyttä, mutta ennen kaikkea ihan vain juttelemista. Paljon on kesän aikana tapahtunut.

Joksujen kuvaaja Marc sais kyl olla kameran kans valmiudessa ku pojat kohtaa toisensa. Taitaa tosin olla ihan turha toivo et me tollasta materiaalia päästäis näkemään

 

Joksujen kuvaaja Marc sais kyl olla kameran kans valmiudessa ku pojat kohtaa toisensa. Taitaa tosin olla ihan turha toivo et me tollasta materiaalia päästäis näkemään

Ja se kamera vaikuttaisi siihen tilanteeseen muutenkin. (MRS=3)

 

Mulla puuttui osaamista. Ei niinkään rohkeutta. En osannut olla siinä tilanteessa aito ja riittävän auki. Tai niin no, ehkä se oli rohkeuden puutetta, mutta sanoisin, että ennemmin uskon puutetta. En voinut uskoa intuitiooni, että mitä se toinen ajattelee meistä, koska mun oli vaikea uskoa, kun signaalit olivat tosi erilaisia, kuin olin kirjoista (hehheh) lukenut.
Lisäksi itselläni tosi heikko itsetunto, mitä tulee kokemiseen olla kiinnostava, saati viehättävä, vastakkaisen sukupuolen mielestä, usko ja pelko, että on ihmisiä, jotka vain haluavatkin minun luulevan, että heitä kiinnosti ja ihmettelevät, että luulin siinä oikeasti olevan jotain.
Mun tarvitsisi tämän myötä kyetä rohkaistua uskomaan, että joku toinen tyyppi voisi nähdä minussa ihmisen, jota rakastaa ja jota haluaa.

 

Kyllähän toi tarot-luennasta puhuminen oli ihan tahallista ärsyttämistä täällä, kun moni ei ole sähköpostilistalla, itse en ole jäänyt niitä kaipaamaan. Ei tarvitsisi tänne tiedotella. Samaa mieltä, että ovat voineet tässä välissä nähdä jossakin kohtaa, samanlainen tunne

 

Mä en kyllä usko et pojat ois nähny tässä välissä. K ei oo ainakaan käyny Sloveniassa ku aina tuli ilmi et oli Suomessa niillä tauoilla jolloin aateltiin et ois voinu lähtee Sloveniaan. Ja en nyt tiiä oisko B tullu Suomeen siinä mielentilassa mikä sillä UK-kiertueen jälkeen oli. Ja sit niillä oli se parin viikon studiosessiokin.

 

Missä ihmeen välissä pojat olisivat nähneet, kun kummankin liikkeitä on suorastaan stalkkerimaisen tarkasti seurattu? B on saanut olla enemmän rauhassa Instansa sulkemisen jälkeen, mutta K:n liikkeistä voitaisiin suunnilleen aikajana piirtää, kiitos fanien obsessiivisen seuraamisen. Ei taida olla yhtään sellaista realistista hetkeä, että olisivat voineet olla toistensa seurassa kenenkään huomaamatta. En usko että ovat nähneet sitten Helsingin-reissun, ja mikäpä siinä. Eihän se estä sitä, että viestejä ja puheluita ja videopuheluita on voinut olla vaikka kuinka paljon.

 

En mäkään usko, että pojat ovat tässä välissä nähneet. Osalla on ilmeisesti niin, ettei mieli oikein kestäisi, jos todellisuus on se, ettei K mennytkään Sloveniaan, niin sitten pitää ottaa sen tunteminen avuksi, että kyllä se meni.
Mutta. Itselläni jotenkin mieli särkyi kun tajusin, etten osannut toimia siinä yhdessä tilanteessa sen erään henkilön kanssa. Ts. en usko, että se särkyi silloin, vaan se oli rikki jo aiemmin ja tulin siinä kasvotusten kyvyttömyyteni kanssa. Tiesin, että haluan olla sen ihmisen ihminen, mutta kun toinen vastusti ja torjui, koska oli niin lukossa, pöyhötin menemään hänen niskaansa ja päällensä, (kuvainnollisesti), kuin norsu lasikaupassa.

Olisinko mahdollisesti matkalla etsimässä pöyhösen avustuksella sitä, että onko se päälle päin näkemäni hassuttelija ja flirtti vitsiniekka kaikki, vai tulenko näkemään toisen henkilön, herkän ihmisen, joka kykenee johonkin sellaiseen, mihin en itse kyennyt?
Ja siis en tarkoita, että kenenkään pitäisi nyt kyetä mihinkään, vaan, että tätäkö mieleni miettii ja ehkä tästä keissistä hakee?

Ymmärrän ihan hyvin, jos heillä ei juttu jatku. Se ei haittaa minua. Minun tulee itse koittaa tavoittaa mieleni syövereistä ne asiat, joita mieleni tästä hakee ja saada ne vielä mieluiten ratkaistuksikin.

 

Mä en kyllä usko et pojat ois nähny tässä välissä. K ei oo ainakaan käyny Sloveniassa ku aina tuli ilmi et oli Suomessa niillä tauoilla jolloin aateltiin et ois voinu lähtee Sloveniaan. Ja en nyt tiiä oisko B tullu Suomeen siinä mielentilassa mikä sillä UK-kiertueen jälkeen oli. Ja sit niillä oli se parin viikon studiosessiokin.

Periaatteessa ehkä siinä välissö ois voinu olla mahdollista kun hän jonka nimeä ei saa mainita oli italiassa ja K oli sillon kuitenkin suomessa ja oli hiljaisuuden tilassa... Ehkä B ois voinut käydä sillon kun kukaan ei oo sitä odottanut eikä kytännyt, kuitenkin eihän siinä ois ollut kuin ihan muutama päivä että aika vaikea uskoa, mutta kait sitä ihmeempiäki on tapahtunut

 

Onko joillekin sitten ihan mahdoton ajatus hyväksyä, että suunnitelmat muuttuivat ja J ei Sloveniaan kesällä mennytkään? Eihän se tarkoita, ettei hän sinne koskaan menisi. Myönnän toki että itsekin olen vähän harmissani B:n puolesta, koska olisin nyt olettanut, että J olisi vastavuoroisesti ja kohteliaana mennyt myös B:n kotimaahan käymään heti kun mahdollista. Mutta eihän meistä kukaan voi tietää, mitä siellä on taustalla puhuttu ja miten kuviot ovat muuttuneet. Totta kai he ovat tämänkin jotenkin keskustelleet keskenään läpi - me emme vain näe sitä keskustelua, ainoastaan tuloksen.

 

Niin emmehän me tosiaan voi tietää mitä on taustalla miksei K nyt vielä ole sloveniaan mennyt ja eiköhän se nyt ole myös B:lle ok koska tuskin muuten olisi halunnut K:n tavata (ja esiintyä yhdessä) suomen keikan/keikkojen yhteydessä ja vielä mainita siitä että ovat säännöllisesti yhteydessä, jos olisi jotain draamaa tai pahempaa pettymystä ollut minkä vuoksi vierailua ei ole vielä tapahtunut.

 

En mäkään usko, että pojat ovat tässä välissä nähneet. Osalla on ilmeisesti niin, ettei mieli oikein kestäisi, jos todellisuus on se, ettei K mennytkään Sloveniaan, niin sitten pitää ottaa sen tunteminen avuksi, että kyllä se meni.
Mutta. Itselläni jotenkin mieli särkyi kun tajusin, etten osannut toimia siinä yhdessä tilanteessa sen erään henkilön kanssa. Ts. en usko, että se särkyi silloin, vaan se oli rikki jo aiemmin ja tulin siinä kasvotusten kyvyttömyyteni kanssa. Tiesin, että haluan olla sen ihmisen ihminen, mutta kun toinen vastusti ja torjui, koska oli niin lukossa, pöyhötin menemään hänen niskaansa ja päällensä, (kuvainnollisesti), kuin norsu lasikaupassa.

Olisinko mahdollisesti matkalla etsimässä pöyhösen avustuksella sitä, että onko se päälle päin näkemäni hassuttelija ja flirtti vitsiniekka kaikki, vai tulenko näkemään toisen henkilön, herkän ihmisen, joka kykenee johonkin sellaiseen, mihin en itse kyennyt?
Ja siis en tarkoita, että kenenkään pitäisi nyt kyetä mihinkään, vaan, että tätäkö mieleni miettii ja ehkä tästä keissistä hakee?

Ymmärrän ihan hyvin, jos heillä ei juttu jatku. Se ei haittaa minua. Minun tulee itse koittaa tavoittaa mieleni syövereistä ne asiat, joita mieleni tästä hakee ja saada ne vielä mieluiten ratkaistuksikin.

Samaistun suhun niin täysillä enkä oikein tiedä mitä sulle rohkaisuksi sanoisin, koska sama itsetutkiskelu on täällä päässä myös menossa. Toivon meille kaikille näiden asioiden kanssa kipuileville mahdollisimman pikaista asioiden selkenemistä omassa mielessä, mutta etenkin sen oman sisimpämme hyväksymistä juuri sellaisena kun se on, ja oman itsemme kohtelemista rakkaudella ja ymmärryksellä. Ei niin, että miksi olet tällainen ja miksi teit niin tai näin, vaan että just näin on hyvä ja vaikka kaikki tekee virheitä, niin kyllä nekin kasvattaa vielä vaikka kuinka kypsässä iässä ja niillä on tarkoituksensa. Ollaan itsellemme yhtä armollisia kuin juuri sille henkilölle jota eniten rakastamme.

 

Kyllähän toi tarot-luennasta puhuminen oli ihan tahallista ärsyttämistä täällä, kun moni ei ole sähköpostilistalla, itse en ole jäänyt niitä kaipaamaan. Ei tarvitsisi tänne tiedotella. Samaa mieltä, että ovat voineet tässä välissä nähdä jossakin kohtaa, samanlainen tunne

Minusta on paljon todennäköisempää, että joku trolli yrittää hämmentää ja sekoittaa pakkaa, kuin se että joku sähköpostiryhmäläinen haluaisi tahallaan ärsyttää. En keksi tuolle jälkimmäiselle mitään motiivia.

 

Samaistun suhun niin täysillä enkä oikein tiedä mitä sulle rohkaisuksi sanoisin, koska sama itsetutkiskelu on täällä päässä myös menossa. Toivon meille kaikille näiden asioiden kanssa kipuileville mahdollisimman pikaista asioiden selkenemistä omassa mielessä, mutta etenkin sen oman sisimpämme hyväksymistä juuri sellaisena kun se on, ja oman itsemme kohtelemista rakkaudella ja ymmärryksellä. Ei niin, että miksi olet tällainen ja miksi teit niin tai näin, vaan että just näin on hyvä ja vaikka kaikki tekee virheitä, niin kyllä nekin kasvattaa vielä vaikka kuinka kypsässä iässä ja niillä on tarkoituksensa. Ollaan itsellemme yhtä armollisia kuin juuri sille henkilölle jota eniten rakastamme.

Ihanaa kuulla että joku samaistuu ja tajuaa, en ole koskaan avannut näitä tuntemuksia mihinkään. Kävin jopa terapiassa tuon jälkeenkin, mutta edes terapeutti ei ymmärtänyt, että mulle ois ollut tosi tärkeää käydä läpi tuota tapahtunutta. Hän asettui vain sanomaan minulle, että ansaitsen jonkun, joka kohtelee minua hyvin. Siis joo.... tietenkin ansaitsen. Kun kysymys ei vain ollut siitä. Mä näin, miten vaikeaa tällä toisella ihmisellä oli itsensä kanssa, koska siinä oli se terapia-ulottuvuus, eikä hän puhunut niitä asioitaan vain minulle, vaan ryhmässä. Eli sain kuulla ja tietää (ja itsekin jaoin paljon itsestäni) sellaisia asioita, joita kukaan ei kertoisi sinulle edes lasillisella.
Ei kyse ollut siitä, että se toinen ois särkenyt minua tai edes se tilanne, vaan mikä oli siihen johtanut, missä tilanteessa ja tunnelmissa mä olin. Koin jotenkin hirveän noloksi alkaa siellä myöhemmässä omassa terapiassani jauhaa tapahtumia, jotka eivät edenneet mihinkään ja joita en itse osannut käsitellä, kun terapeuttikin tuntui vain olevan sitä mieltä, että mennään eteenpäin... Ja siis en syytä terapeuttia, olen vasta sittemmin ymmärtänyt, että jos et sä itse ole valmis käsittelemään jotain asiaa, siihen tuskin saa terapiasta apua. Mä siis aiemmin kuvittelin toisin. Mä luulin, että terapeutti nimenomaan AUTTAISI jos et itse pysty käsittelemään jotain asiaa, mutta ei se minulla ainakaan ole sillä lailla mennyt juuri minkään ongelman kanssa.
Uskon, että tämä Jeren ja Boitsun juttu auttaa minua sukeltamaan vielä syvemmälle tämän asian juurille. Toivotaan ainakin niin, ja sinulle myös samaa toivokaamme.

 

Täällä on todellakin paljon pohdittu, että miten juuri tuosta suhteesta on löytynyt niin paljon samaistumispintaa monelle meistä ja miksi se on meitä niin syvältä koskettanut ja saanut miettimään asioita.
Ehkä joku epätoivoinen toive siitä, että olisi oikeasti olemassa jokin tosi elämän "Romeo ja Julia"- romanssi, joka ei päättyisikään traagisesti vaan saisi onnellisen lopun. Että kaksi niin taustoiltaan erilaista ihmistä kuitenkin olisivat tarpeeksi toisillensa. Että olisi edes kerran oikeasti olemassa suhde, jossa ei tarvitsisi välittää olosuhteista, ottaa huomioon muita ihmisiä, punnita seurauksia. Että edes joku uskaltaisi olla rohkea, kun itsestä sitä rohkeutta ei silloin joskus löytynyt.

Katrina

 

Niin emmehän me tosiaan voi tietää mitä on taustalla miksei K nyt vielä ole sloveniaan mennyt ja eiköhän se nyt ole myös B:lle ok koska tuskin muuten olisi halunnut K:n tavata (ja esiintyä yhdessä) suomen keikan/keikkojen yhteydessä ja vielä mainita siitä että ovat säännöllisesti yhteydessä, jos olisi jotain draamaa tai pahempaa pettymystä ollut minkä vuoksi vierailua ei ole vielä tapahtunut.

Myös minua harmittaa, että K ei mennyt Sloveniaan. Jotenkin näyttää siltä kuin K olisi vaikeaa lähteä ylipäänsä mihinkään yksin. Kuitenkin he aikanaan olivat menosta sopineet. Joku asia estää menemästä, joku omassa mielessä tai jonkun muun?ja sitten se ikävä vaihtoehto, että kiinnostus ei riitä.

 

Noin päin juuri ajattelin, että B olis voinu käväistä täällä, uskon kyllä, että K:kin vielä menee Sloveniaan jossakin vaiheessa. Voi olla trollikin, mutta vaikea uskoa, että nimimerkillinen peukuttaisi silloin, ei mene oikein läpi? Mutta antaa olla

 

Katrina, todella hyvin muotoiltu, mikä tässä K & B -jutussa ainakin itseäni puhuttelee.

Mäkin veikkaan, et K ei ole käynyt kesällä Sloveniassa. Kyllähän hänen kesänsä on ollut melkoista hullunmyllyä, ja keikkoja sun muuta työtä on tullut lisää kesän mittaan. Ehkä K käy vastavierailulla syksymmällä, joskin syksynkin keikkakalenteri näyttää kovin täydeltä.

 

Enkä usko, että Bojan on käynyt Suomessa. Siinä kohdassa, kun hänellä ois ehkä ollut aikaa, mä luulen, että maadoitti itseään kyllä ihan kotimaassaan päästäkseen yli paniikkioireilustaan lavalla. En ole lainkaan varma, että hän ois ajatellut, että tuleminen suomeen, missä K on kuitenkin gf:n kanssa, olisi maadoittanut oikealla tavalla.