Aikamoinen puutarha

Eilen kun Valkeakosken keikka loppui huomasin eturivin lähettyvillä, miten joku nosti sateenkaarilippua laiskasti toisesta reunasta ylöspäin. Ei siis edes levittänyt sitä mitenkään esille. Enkä tajua miksi olisi pitänytkään sitä esitellä, ei liittynyt keikan aiheisiin millään lailla. Siis saahan sitä toki näyttää, jos haluaa, mutta ihmettelen vain, että minkä takia joku niin tekee? Olkoot homo ihan rauhassa.

No, jos tässä nyt kaikki odotetaan, että seuraava mv-video on nimenomaan homoeroottinen ja jos esiintymiset alkaa kallistumaan Tommy Cash -tyyppiseen materiaaliin, niin eikös se sateenkaarilippu ole enemmän kuin oikeassa paikassa?
Tosin, jos tulee paskaa niskaan, niin helppo piiloutua roolin taakse, en se minä ollut vaan Käärijä.

 

Just tämä. Juttelin Pridesta parikymppisen poikani kanssa ja hän totesi, että ihan sama, kuka kenenkin kanssa mitäkin tekee, mutta pitääkö siitä tehdä koko ajan niin iso numero. Luulen, että aika moni ajattelee ihan samalla tapaa.

Ihan heterona täältä kommentoin, että jos kaikki noin ajattelisi, siitä ei tarvisi tehdä niin isoa numeroa. Mutta tämä maailma on edelleen heteronormatiivinen. Itse tähän törmäsin, kun mietin kuinka esittelisin poikani tyttöystävän äidit muulle suvulle. Itselleni asia oli ihan ok, mutta kyllä jouduin käymään läpi pientä kuumotusta asian suhteen, ei ollut helppoa.

 

Just on puhuttu väkivaltaisten iskujen noususta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan Suomessa ja muualla, ja seuraavassa hetkessä joku muka tosissaan marisee siitä että miks niitten homojen pitää tehdä olemassaolostaan numero? Taitaa olla trollit uusin ideoin liikkeellä.
Pistetään sen kunniaksi
‍⚧️‍⚧️‍⚧️
Ja tehdään täällä jatkossakin sateenkaarioikeuksista ja rakkaudesta numeroa

 

Just on puhuttu väkivaltaisten iskujen noususta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan Suomessa ja muualla, ja seuraavassa hetkessä joku muka tosissaan marisee siitä että miks niitten homojen pitää tehdä olemassaolostaan numero? Taitaa olla trollit uusin ideoin liikkeellä.
Pistetään sen kunniaksi
‍⚧️‍⚧️‍⚧️
Ja tehdään täällä jatkossakin sateenkaarioikeuksista ja rakkaudesta numeroa

 

Just on puhuttu väkivaltaisten iskujen noususta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan Suomessa ja muualla, ja seuraavassa hetkessä joku muka tosissaan marisee siitä että miks niitten homojen pitää tehdä olemassaolostaan numero? Taitaa olla trollit uusin ideoin liikkeellä.
Pistetään sen kunniaksi
‍⚧️‍⚧️‍⚧️
Ja tehdään täällä jatkossakin sateenkaarioikeuksista ja rakkaudesta numeroa

Hyvin sanottu!

Ja tuo idea siitä, että "homous on okei, kunhan sitä ei hierota muiden naamaan" jne on sekin peräisin homofoobisesta oikeistokonservatiivisesta propagandasta.

 

Hyvin sanottu!

Ja tuo idea siitä, että "homous on okei, kunhan sitä ei hierota muiden naamaan" jne on sekin peräisin homofoobisesta oikeistokonservatiivisesta propagandasta.

TÄMÄ.

 

Siinä ei ole kyllä lomalle sijaa kuin pahassa kohtaa.

Onhan tuossa 3.9. eteenpäin pitkä pätkä tyhjää ennen sitä "pahaa kohtaa"?

Stella

 

Hyvin sanottu!

Ja tuo idea siitä, että "homous on okei, kunhan sitä ei hierota muiden naamaan" jne on sekin peräisin homofoobisesta oikeistokonservatiivisesta propagandasta.

Juuri näin, aivan kuin heteronormatiivisuutta ei hierottaisi naamaan jatkuvasti.

 

Just tämä. Juttelin Pridesta parikymppisen poikani kanssa ja hän totesi, että ihan sama, kuka kenenkin kanssa mitäkin tekee, mutta pitääkö siitä tehdä koko ajan niin iso numero. Luulen, että aika moni ajattelee ihan samalla tapaa.

Sehän olisi ihanteellinen tilanne, ettei kenenkään tarvitsisi selitellä suuntautumistaan ja sukupuoltaan ja kaikki eläisivät sovussa keskittyen omaan elämäänsä. Valitettavasti sateenkaari-ihmisten oikeudet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja niiden puolesta on toimittava, myös maissa joissa lain silmissä tilanne on melko tasa-arvoinen. Se, että sateenkaariyhteisöön kuuluvat haluavat samat oikeudet kuin muutkin ja yrittävät minimoida heihin kohdistuvat ennakkoluulot ja syrjinnän, ei ole ison numeron tekemistä omasta identiteetistä. Saati se jos joku mainitsee olevansa homo. Hiljaisuudella, oli sitten liittolaisten tai sateenkaariyhteisön puolelta, ei vain edistetä mitään.

Indigo (MRS sopivasti)

 

Edelleen kokonaisuudessaan ja ns. isossa kuvassa sateenkaarivähemmistöjen oikeudet ovat menneet eteenpäin. Suomessa esimerkiksi vasta ihan viime vuosina samaa sukupuolta olevat parit ovat saaneet ensimmäiset lapset ulkoisen adoption kautta (oikeus tähän tuli tasa-arvoisen avioliittolain myötä), ja toisena esimerkkinä naisparit ja itselliset naiset ovat muutaman vuoden ajan päässeet julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin. Edelleen siis tällaisissa lainsäädännöllisissä asioissa suunta on ollut eteenpäin. Itse uskon, että se on sitten juuri vastaisku tälle, että äärioikeistoradikaalit ja muut konservatiiviset tahot ovat olleet äänekkäämpiä meidän oikeuksien vastustamisessa. Ne vastustavat tahot ovat pieni vähemmistö, mutta voivat huonolla säkällä saada paljon pahaa aikaan. Tai vähintään aiheuttaa turvattomuutta.

Joistakin Euroopan maista (saati USA:sta) on myös ihan viime ajoilta näyttöä siitä, että saavutetut oikeudet eivät ole itsestäänselvyys, ja asiat voivat mennä takapakkia. Usein näissä on taustalla kehityskulku, jossa oikeistokonservatiiviset tahot ovat saaneet enemmän valtaa politiikassa. Siksi on tärkeää, että tasa-arvon eteen tehdään jatkuvasti töitä koko ajan.

Sateenkaarivähemmistöjen edellytyksissä elää avoimesti tavallista ja hyvää elämää ei ole myöskään pelkästään kyse niistä ison tason asioista kuten oikeudesta mennä naimisiin, vaan myös siitä miten tulee kohdatuksi arjessa. Olen itse nuorehko, koulutettu nainen ja elän varsin liberaalissa kuplassa, enkä ehkä siksi ole juurikaan kohdannut itse syrjintää. Mutta silti heteronormatiivisuus aiheuttaa vähemmistöstressiä. Joka kerta kun joku esimerkiksi kysyy, onko mulla viime aikoina ollut mitään miesjuttuja, joudun aina käymään sen parin sekunnin mietinnän pääni sisällä, että vastaanko tähän jotenkin kiertelevästi (ja samalla vahvistan kysyjän hetero-oletusta) vai tulenko kaapista. Yksittäinen tällainen tilanne ei ole mitenkään paha, mutta kun tätä toistuu satoja kertoja vuosien aikana, se väkisinkin lisää tietynlaista näkymättömyyden kokemusta. Ja kyllä, vituttaa kun aina vähän väliä joku sanoo, että mitä te valitatte, teillähän on jo kaikki samat oikeudet kuin muillakin.

Haha, työpaikan radiosta alkoi soida CCC samalla kun kirjoitin tätä.

Stella

 

Edelleen kokonaisuudessaan ja ns. isossa kuvassa sateenkaarivähemmistöjen oikeudet ovat menneet eteenpäin. Suomessa esimerkiksi vasta ihan viime vuosina samaa sukupuolta olevat parit ovat saaneet ensimmäiset lapset ulkoisen adoption kautta (oikeus tähän tuli tasa-arvoisen avioliittolain myötä), ja toisena esimerkkinä naisparit ja itselliset naiset ovat muutaman vuoden ajan päässeet julkiselle puolelle hedelmöityshoitoihin. Edelleen siis tällaisissa lainsäädännöllisissä asioissa suunta on ollut eteenpäin. Itse uskon, että se on sitten juuri vastaisku tälle, että äärioikeistoradikaalit ja muut konservatiiviset tahot ovat olleet äänekkäämpiä meidän oikeuksien vastustamisessa. Ne vastustavat tahot ovat pieni vähemmistö, mutta voivat huonolla säkällä saada paljon pahaa aikaan. Tai vähintään aiheuttaa turvattomuutta.

Joistakin Euroopan maista (saati USA:sta) on myös ihan viime ajoilta näyttöä siitä, että saavutetut oikeudet eivät ole itsestäänselvyys, ja asiat voivat mennä takapakkia. Usein näissä on taustalla kehityskulku, jossa oikeistokonservatiiviset tahot ovat saaneet enemmän valtaa politiikassa. Siksi on tärkeää, että tasa-arvon eteen tehdään jatkuvasti töitä koko ajan.

Sateenkaarivähemmistöjen edellytyksissä elää avoimesti tavallista ja hyvää elämää ei ole myöskään pelkästään kyse niistä ison tason asioista kuten oikeudesta mennä naimisiin, vaan myös siitä miten tulee kohdatuksi arjessa. Olen itse nuorehko, koulutettu nainen ja elän varsin liberaalissa kuplassa, enkä ehkä siksi ole juurikaan kohdannut itse syrjintää. Mutta silti heteronormatiivisuus aiheuttaa vähemmistöstressiä. Joka kerta kun joku esimerkiksi kysyy, onko mulla viime aikoina ollut mitään miesjuttuja, joudun aina käymään sen parin sekunnin mietinnän pääni sisällä, että vastaanko tähän jotenkin kiertelevästi (ja samalla vahvistan kysyjän hetero-oletusta) vai tulenko kaapista. Yksittäinen tällainen tilanne ei ole mitenkään paha, mutta kun tätä toistuu satoja kertoja vuosien aikana, se väkisinkin lisää tietynlaista näkymättömyyden kokemusta. Ja kyllä, vituttaa kun aina vähän väliä joku sanoo, että mitä te valitatte, teillähän on jo kaikki samat oikeudet kuin muillakin.

Haha, työpaikan radiosta alkoi soida CCC samalla kun kirjoitin tätä.

Stella

CCC oli sulle.

 

Kirjoitin tähän keskusteluun jo aiemmin jotain, mutta sanonpa vielä, että useimmat kaverini ovat LGBT-ihmisiä ja heistä merkittävä osa, ehkä kolmannes, elää kaapissa. Vuonna 2023. Noin puolet Suomessa ja loput muissa maissa, enimmäkseen suht LGBT-ystävällisinä pidetyissä kuten Britit. Tähän joukkoon kuuluu myös molemmat elämäni rakkaudet, joista molemmilla on myös avoimesti homo veli, ja toinen heistä asuu erittäin homomyönteisenä pidetyssä kaupungissa, mutta silti he kokevat ajatuksen avoimuudesta liian raskaana.

- Joymuffin

 

Ihan heterona täältä kommentoin, että jos kaikki noin ajattelisi, siitä ei tarvisi tehdä niin isoa numeroa. Mutta tämä maailma on edelleen heteronormatiivinen. Itse tähän törmäsin, kun mietin kuinka esittelisin poikani tyttöystävän äidit muulle suvulle. Itselleni asia oli ihan ok, mutta kyllä jouduin käymään läpi pientä kuumotusta asian suhteen, ei ollut helppoa.

Voisin muuten vielä jatkaa tähän omaan kirjoitukseni, että muistan tarkalleen hetken, jolloin jouduin miettimään asennettani seksuaalivähemmistöihin. Poikani oli n. 7v, kun puhuimme siitä mitä sana homo tarkoittaa, sellaista huutelua kun oli koulun pihalla kuullut. Kun olin asiaa selittänyt, seurasi pitkä hiljaisuus ja sitten kysymys :"Rakastaisitko mua vielä, vaikka musta tulis sellainen?"
Vieläkin vähän itkettää, vaikka tuosta on jo n.20 vuotta aikaa. Niin vähän oli julkihomoja, että sellaiseksi kasvaminen olisi poikani mielestä ilmeisesti ollut tuomio jonkinlaiseksi friikiksi. Silloin tunsin muuttuvani tämän asian suhteen varsinaiseksi leijonaemoksi.
Ja olen sellainen edelleen jokaisen nuoren puolesta. Voisin hyvinkin heilutella sateenkaarilippua ihan heterona missä tahansa.
Pojastani sattui tulemaan hetero, mutta tyttiksellä kaksi äiti, näin se elämä yllättää. Rakkaudessa ei saa olla rajoja, eikä sen pitäisi aiheuttaa kenessäkään häpeää

Katrina

 

Kyllähän sekin kertoo ahdasmielisestä lokeroinnista, kun täälläkin jo yli 3 kk hoettu ja jankattu Bojanin mahdollisesta suuntatumusesta.

 

Okei: mulla ehti hetken ajan tänään oikeasti käydä mielessä, että mitä jos kukaan ei sanokaan vastaan homovihamieliselle kommentoinnille, tai mitä jos sellainen kerää vain anonyymien komppausta; ajattelin että pitäskö vaan itse jättää koko ketju suosiolla saman tien.
No en oo jättämässä. Kiitos tarhurit. itelleni on niin monella tasolla tärkeää että keskustelussa halutaan aktiivisesti puolustaa oikeuksia.

 

Prideen liittyen vielä, onko kuitenkin niin, että osa LGBTQ-ihmistä ei ihan varauksetta tue pride-kulkueita ja siis nimenomaan siitä näkökulmasta, että asiaa ei tarvisi ihan sillä tavalla karnevalisoida ja tehdä siitä niin isoa numeroa. Siis ihan vaan koska seksuaalisen suuntautumisen pitäisi olla aivan arkinen ja normaali asia, eikä mikään karnevaalikulkueen tai muun erikseen brändätyn kampanjan aihe. Tätä en kirjoita nyt siis ollenkaan provosointimielessä, vaan itse kannatan ehdottomasti pridessa ajettavia asioita. Mutta koska nykyaika on jostain syystä herkkää kaikelle vastakkainasettelulle ja kaikesta provosoitumiselle, niin olisikohan joku vähemmän värikäs lähestymistapa näiden oikeuksien esillä pitämiseen hedelmällisempi. Minkä tahansa asian voimakas esille tuominen aiheuttaa helposti vastareaktion, ja saattaakin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen kuin oli tarkoitus. Ehkä joku asiapitoinen, faktoja korostava, tietoiskutyyppinen lähestymistapa ja toisaalta älykkään hienovaraisen huumorinkin kautta lähestyminen voisi toimia nykyajassa paremmin? Tulee mieleen esim. instatili Voimaantunut mies, jossa perinteiset sukupuoliroolit on käännetty, ja vastaavan tyyppinen asetelma voisi toimia LGBTQ-oikeuksien kohdallakin hyvin vaikka jonain kampanjana. Tällä hetkellä se tärkeä sanoma ja faktat jopa vähän hukkuu voimakkaan sateenkaaribrändäyksen ja prideen liittyvän juhlatunnelman alle. Tämä nyt on vaan yksi näkökulma aiheeseen.

 

Okei: mulla ehti hetken ajan tänään oikeasti käydä mielessä, että mitä jos kukaan ei sanokaan vastaan homovihamieliselle kommentoinnille, tai mitä jos sellainen kerää vain anonyymien komppausta; ajattelin että pitäskö vaan itse jättää koko ketju suosiolla saman tien.
No en oo jättämässä. Kiitos tarhurit. itelleni on niin monella tasolla tärkeää että keskustelussa halutaan aktiivisesti puolustaa oikeuksia.

Mun mielestä on myös hyvä asia, että asiasta keskustellaan. Usein törmää siihen että ihmiset eivät vain tiedä tarpeeksi ja ymmärrä miksi oikeuksia ajetaan edelleen Suomen kaltaisessa maassa. Tällainen nettikommentointi voi olla hyvä tilaisuus oikaista ennakkoluuloja ja lisätä tietoisuutta aihepiiristä. Toki se jos joku selvästi yrittää provosoida ja pommittaa keskustelua on asia erikseen.

 

Mä koen, että on oikeasti tarpeen ”hieroa naamalle” asioita. Mikään ei koskaan olisi muuttunut, jos asioita ei nosteta esille, välillä hyvinkin provosoivasti. Kyllä tässä saa naisena olla kiitollinen niille, jotka aikoinaan alkoivat ajaa naisten oikeuksia. Vaikka tehtävää siinäkin vielä riittää, oli silloinkin niitä, jotka olivat sitä mieltä että pitääkö töistä nyt niin valtavaa meteliä pitää ja kaikki on jo ihan ok.

Itselle aihe on myös tärkeä, oli jo aiemminkin, mutta oman jälkikasvun myötä vielä tärkeämpi.

Ja miten tämä liittyy shippaukseen. Niin, jostain syystä ruusujemme yhteinen kemia oli jotain sellaista jota toivoisi itselle ja ihan kaikille ja jota en muista itse nähneeni ainakaan pitkään aikaan. Että löytyisi joku ihminen jonka seurassa loistat kuten he loistavat yhdessä. Että sillä ei olisi väliä mitä sukupuolta se toinen on, vaan se miten kahdesta tulee yksi ja se yhteys voittaa kaikki esteet.

Enid

 

Kuuroficistä tuli uusi osa ja sille kävi minusta vähän sama kuin muutamalle muulle ficille, että kun päästään vihdoin yhteen, niin se koko homma vähän lässähtää ja on vain romanttista auvoa. Ja tämä on toki mielipidekysymys, varmaan moni tykkää siitä kun draama on ohi ja on enää rakautta, mutta minua välillä ärsyttää. (Ja tämä rajoittaa omien ficcien kanssa myös, on helpompi kirjoittaa siitä kun yritetään vasta päästä yhteen.)

- Joymuffin

 

Mun mielestä on myös hyvä asia, että asiasta keskustellaan. Usein törmää siihen että ihmiset eivät vain tiedä tarpeeksi ja ymmärrä miksi oikeuksia ajetaan edelleen Suomen kaltaisessa maassa. Tällainen nettikommentointi voi olla hyvä tilaisuus oikaista ennakkoluuloja ja lisätä tietoisuutta aihepiiristä. Toki se jos joku selvästi yrittää provosoida ja pommittaa keskustelua on asia erikseen.

Joo, irl yllättävän usein tuleekin keskusteltua. Netissä en enää jaksa. Ikävä homma, mutta anonyymeilla palstoilla liikkuu niin paljon porukkaa tarkoitushakuisesti provoamassa (tietyt verkkoyhteisöt jopa maalittaa keskusteluja ihan sovitusti, jne) tai vaan valmiin, mutta piilotetun agendan kanssa. Erityisesti tämä koskee keskusteluja transihmisten oikeuksista. Surullista kyllä.
Oon kyllä iloinen aina kun joku muu jaksaa ja varsinkin silloin jos keskustelukumppanikin on ihan vilpittömästi mukana!
Joo ja mun agenda on avoimesti

 

Kuuroficistä tuli uusi osa ja sille kävi minusta vähän sama kuin muutamalle muulle ficille, että kun päästään vihdoin yhteen, niin se koko homma vähän lässähtää ja on vain romanttista auvoa. Ja tämä on toki mielipidekysymys, varmaan moni tykkää siitä kun draama on ohi ja on enää rakautta, mutta minua välillä ärsyttää. (Ja tämä rajoittaa omien ficcien kanssa myös, on helpompi kirjoittaa siitä kun yritetään vasta päästä yhteen.)

- Joymuffin

Muuten sama juttu mulla... mutta se lätkäficcin epilogi on poikkeus!

 

Muuten sama juttu mulla... mutta se lätkäficcin epilogi on poikkeus!

On niitä poikkeuksia muitakin, mutta juu, etenkin tuo lätkäficin loppu oli ihana, rakenne toimi hyvin, oli sisältöä ja jujua ja kuumia juttuja. .) Ehkä myös aiemmille jöröttäjähahmoille suo enemmän siirappista romantiikkaa, siinä missä jotkut tarinat ovat tavallaan kokonaan samaa kamaa.

Kaikkein ahkerin K&B-ficcaaja muuten poisti tänään kaikki ~30 ficciään ja koko tunnuksensa, muistaakseni hänellä oli myös aiempia ficcejä muista aiheista. Suurin osa noista oli tosin tosi lyhyitä p*rnotekstejä eikä kovin mieleenpainuvia, muutama kivakin oli.. Huomasin vain, kun yhtäkkiä ficcien määrä tippui lähes 30:llä, mietin että mitä on tapahtuut ja arvasin oikein, että hän oli poistanut.

- Joymuffin

 

Kiitos kaikille uusista ficcisuosituksista joita joku päivä sitten kyselin ao3 tunnukset saatu ja lätkäficci kahlattu läpi. Voi taivas miten kauniisti se oli kirjoitettu, osui johonkin todella syvälle itsessä.

Samalla kun nautin ficcien lukemisesta ja pidän niitä ihanana arjen pakokeinona, täytyy myöntää että ne aiheuttavat myös hieman surumielisyyttä ja haikeutta joihinkin omassa elämässä totetumattomiin asioihin. Olen vasta pari vuotta sitten myöntänyt itselleni viehättyväni myös saman sukupuolen edustajista ja tämän kevään myötä on noussut välillä tuskaakin tuottava tarve tutkia tätä puolta itsessäni lisää. Käytännössä olen kuitenkin pitkässä heteroparisuhteessa jossa ei sinänsä ole mitään 'vikaa' eikä itseltä ainakaan tässä kohtaa löydy uskallusta muuttaa tilannetta. Näiden asioiden valossa sitten peilaan ficcien maailmaa vähän liikaakin omaan elämään.

Anteeksi tällainen omanapa avautuminen tähän väliin, minulle tässä shippauksessa on jo jonkin aikaa ollut kyse K&B seuraamisen lisäksi itsetutkiskelusta ja siksi onkin ollut ihana lukea myös muiden ajatuksia omasta elämästään tällä palstalla

 

Hyvin sanottu!

Ja tuo idea siitä, että "homous on okei, kunhan sitä ei hierota muiden naamaan" jne on sekin peräisin homofoobisesta oikeistokonservatiivisesta propagandasta.

Niinpä. Aikas suvaitsemattomalta kommentoinnilta kuulostaa tuollainen. Kärtsän keikalla sitä paitsi näkyi olevan hyvin paljon nuoria, jotka selvästikin arvostavat erilaisuutta ja ilmentävät sitä omassa olemuksessaankin. T. Valkeakosken keikalla ollut ja kuvia & rapsaa laittanut.

 

Jere ei taida mennä Sloveniaan
Vauvalla keskustelu oli ihan karmeaa, en ymmärtänyt yhtään mitään.
Tunnelma on jotenkin tosi latistunut. Onneksi JO on alle kuukauden (!!) päästä.

Mango