Olet siinä mielessä oikeassa, että koska me eletään maailmassa joka ei ole valmis, jokaisen tavalla tai toisella vähemmistöön kuuluvan täytyy oppia jollain tavalla pärjäämään ympäristön oletusten kanssa, koska muuten elämä olisi kohtuuttoman kuormittavaa. Mutta itse ajattelen, että SAMAAN AIKAAN me voidaan ja meidän täytyy puhua tästä asiasta, pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua ja auttaa ihmisiä lisäämään tietoisuuttaan, että jatkossa oletuksia ja syrjintää olisi vähemmän. Kapeat normit ovat monella tasolla ymmärrettäviä, eivätkä ihmiset normita ketään tahallaan. Mutta koska ne myös ovat asia josta voi oppia pois, en ymmärrä, miksi sen eteen ei kannattaisi tehdä töitä esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja aktivismin keinoin? Miksi maailmaa ei pitäisi pyrkiä muuttamaan?
Tästä ei myöskään kannata tehdä mitään "kyllä muillakin vähemmistöillä on vaikeaa" tyyppistä vastakkainasettelua, sillä tosi monet kuuluvat useampaan vähemmistöön. Esimerkiksi nuo luettelemasi mt-ongelmat ja parisuhdestatuksen olettamiset ovat tuttuja aiheita myös monelle sateenkaarivähemmistöön kuuluvalle. Yhtenä vastaavana esimerkkinä voisi mainita myös lapsettomuuden, joko tahattoman tai vapaaehtoisen.
Lisäksi on hyvä tiedostaa, että normioletukset koskevat meitä KAIKKIA, myös vähemmistöihin kuuluvia. Kyllä, minäkin olen tahattomasti tehnyt oletuksia ihmisten suuntautumisista, koska myös mut on kasvatettu normien mukaan. Ja lisäksi on varmasti paljon sellaisia vähemmistöjä, joiden asioista olen aivan pihalla ja saatan puhua mitä sattuu. Mutta mä olen valmis tekemään töitä sen eteen, että oppisin käyttämään syrjimättömämpää kieltä. Toivon, että muutkin ovat.
Stella
www.instagram.com
