Aikamoinen puutarha

Mammat manifestoimaan Jere julkisesti ikävöimään Bojania! Ja Bojan vastaamaan! Ja Jere vastaamaan! Ja Bojan! Ja Jere! Etc

Pitäisikö sitä tehdä yhteismanifestointi sovittuna aikana jos universumi kuulisi siten paremmin?

 

Jesse on söpö. Kris on söpö mutta jotenkin karismaton ja mitäänsanomaton minusta. Jure on tosi aliarvostettu,, söpö ja vaikuttaa symppikseltä. Jan ja Nace eivät minuun vetoa ollenkaan.

 

Mä kans tykkään K crewssa Jessestä Ja ihana B uusin story, käyttää baby nimitystä keikkapaikasta! Tunnelma siellä viriämässä ja tärkeä keikkapaikka hänelle

 

Mä kans tykkään K crewssa Jessestä Ja ihana B uusin story, käyttää baby nimitystä keikkapaikasta! Tunnelma siellä viriämässä ja tärkeä keikkapaikka hänelle

Näkyykö muilla Kärtsärin story? Mulla viimeisin 16 tuntia sitten

 

Näkyykö muilla Kärtsärin story? Mulla viimeisin 16 tuntia sitten

Siis joo ei, en näköjään osaa enää lukea B:n story olikin kyseessä.

Kiitos ja anteeksi, poistun takavasemmalle K ja B kuvia kuolaamaan koska aivokapasiteetti ei näköjään riitä muuhun.

 

Kävin katsomassa mm. Gregorin ja Bojanin instoista heidän uusimmat postaukset. Iski joku hirveä kateus ja ahdistus. Haluaisin olla Jokereiden tilalla, eli edelleen nuori, villi ja vapaa kaikesta. Toki he tekevät kovasti töitä kaiken eteen, mutta oletan että siinä samalla he nauttivat elämästä täysin siemauksin. Itse taas olen 42-vuotias 3 lapsen äiti, joista nuorin on 6-vuotias. Vaikka rakastan perhettäni, niin välillä tulee itku menetetystä elämästä. Tuntuu, että kaikki vain junnaa paikallaan ja nuorimmaisella on sen lisäksi meneillään hirveä uhmakausi. Pelottaa jo tuleva syksy ja jokapäiväinen harrastusrumba. En tiedä, oliko täällä ketään, jolla on samanlainen elämänvaihe menossa? Käärijä ja Jokerit ovat tuoneet niin paljon iloa elämääni, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että heidän myötä olen tajunnut sen, että jotain minun sisältäni on kuollut. Kaipuu nuoruuteen on tällä hetkellä liian suuri.

 

Jesse on söpö. Kris on söpö mutta jotenkin karismaton ja mitäänsanomaton minusta. Jure on tosi aliarvostettu,, söpö ja vaikuttaa symppikseltä. Jan ja Nace eivät minuun vetoa ollenkaan.

Löysin netin syövereistä Juresta kuvia, joissa hänellä on tukka kammattu taakse. Minusta hän ei myöskään niissä kuvissa ole niin laiha kuin nykyään. Hän oli tosi syötävä niissä kuvissa ja jotenkin pohjoismaalaisen näköinen. En ole tämän uuden lookin ystävä, Juren upeus ei tule siinä esille.

 

Kävin katsomassa mm. Gregorin ja Bojanin instoista heidän uusimmat postaukset. Iski joku hirveä kateus ja ahdistus. Haluaisin olla Jokereiden tilalla, eli edelleen nuori, villi ja vapaa kaikesta. Toki he tekevät kovasti töitä kaiken eteen, mutta oletan että siinä samalla he nauttivat elämästä täysin siemauksin. Itse taas olen 42-vuotias 3 lapsen äiti, joista nuorin on 6-vuotias. Vaikka rakastan perhettäni, niin välillä tulee itku menetetystä elämästä. Tuntuu, että kaikki vain junnaa paikallaan ja nuorimmaisella on sen lisäksi meneillään hirveä uhmakausi. Pelottaa jo tuleva syksy ja jokapäiväinen harrastusrumba. En tiedä, oliko täällä ketään, jolla on samanlainen elämänvaihe menossa? Käärijä ja Jokerit ovat tuoneet niin paljon iloa elämääni, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että heidän myötä olen tajunnut sen, että jotain minun sisältäni on kuollut. Kaipuu nuoruuteen on tällä hetkellä liian suuri.

Mulla oli tuo tunne jossain vaiheessa tätä shippimatkaa. Että hitto kun olen vanha enkä koskaan ehtinyt elää. Ja se on ihan totta, että en ehkä ole”elänyt” siinä mielessä villinä ja vapaana. Oman luonteeni tuntien, en kyllä olisi osannutkaan tai ehkä edes halunnutkaan.

Mutta nyt olen jotenkin tyyntynyt tuon kipuilua kanssa. Tajunnut, että en todellakaan halua enää nuoreksi kaikkine nuorien ongelmien kanssa. Ainoa mitä kaipaan on vetreää kehoa ja nättiä naamaa. Se aamuisin tuijottava ilmestys ei todellakaan ole kaunista katsottavaa.

Toisaalta harmittelen että olen hukannut viimeiset kymmenen vuotta tuohon koti-työ akselille. En oikeasti ole ottanut itselleni yhtään aikaa. Joten yritä keksiä jotain kivaa myös itsellesi, ettei sitten myöhemmin harmita.

Enid

 

Kävin katsomassa mm. Gregorin ja Bojanin instoista heidän uusimmat postaukset. Iski joku hirveä kateus ja ahdistus. Haluaisin olla Jokereiden tilalla, eli edelleen nuori, villi ja vapaa kaikesta. Toki he tekevät kovasti töitä kaiken eteen, mutta oletan että siinä samalla he nauttivat elämästä täysin siemauksin. Itse taas olen 42-vuotias 3 lapsen äiti, joista nuorin on 6-vuotias. Vaikka rakastan perhettäni, niin välillä tulee itku menetetystä elämästä. Tuntuu, että kaikki vain junnaa paikallaan ja nuorimmaisella on sen lisäksi meneillään hirveä uhmakausi. Pelottaa jo tuleva syksy ja jokapäiväinen harrastusrumba. En tiedä, oliko täällä ketään, jolla on samanlainen elämänvaihe menossa? Käärijä ja Jokerit ovat tuoneet niin paljon iloa elämääni, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että heidän myötä olen tajunnut sen, että jotain minun sisältäni on kuollut. Kaipuu nuoruuteen on tällä hetkellä liian suuri.

mä luulen että meistä moni on tän laivan kyydissä osittain juuri näiden ajatusten takia. Tai ne on ainakin tulleet jossain kohtaa mieleen, onhan meistä ilmeisesti tosi moni juuri siinä 40-50 vuoden välillä. Itselläkin ollut näitä ajatuksia. Oikeastaan viimeiset parikymmentä vuotta mennyt äitinä ja toisaalta töissä. Nyt olen tän kevään ansiosta alkanut mm käydä keikoilla ja yhdet festaritkin tulossa vielä. Eli olen yrittänyt jotenkin nyt laittaa käytäntöön tätä carpe diem-ajattelua

 

Löysin netin syövereistä Juresta kuvia, joissa hänellä on tukka kammattu taakse. Minusta hän ei myöskään niissä kuvissa ole niin laiha kuin nykyään. Hän oli tosi syötävä niissä kuvissa ja jotenkin pohjoismaalaisen näköinen. En ole tämän uuden lookin ystävä, Juren upeus ei tule siinä esille.

Täysin samaa mieltä! Jure tukka taakse ja vähän sivulle kammattuna oli todella komea ilmestys. Nykyinen tyyli ei pue häntä ja rummuttelu taitaa pitää hänet tosi hoikkana. Vaikuttaa kivalta tyypiltä lukuunottamatta sitä lavalla röökausta jota en tajua. Toiv ei tupruttele Suomessa.

Samaa kyllä sanon Janista ja tyylistä. Hän on minun silmääni niin kuuma tukka edestä kiinni ponnarilla ja se klippi jossa puhui erotiikasta oli ihan järkyn hot. Siinä oli pidempi tukka joka kokonaan man bunilla ja lisäksi kunnon parta. Ja voi nyt NAM. Siihen tyyliin yhdistettynä se matala ääni. Mmm hhhhm.

Kris on mun silmään jotenkin sukupuoleton, sellainen keiju, en näe häntä ollenkaan seksuaalisena mutta voisin kuvitella hänet milloin vain huippumallina. Nace on minusta hot mutta silleen turvallisen somasti paitsi silloin kun lavalla pistää B:n kuriin katseellaan. Puuh kuuma.

B on minusta aivan vastustamaton ja nuolisin häntä päästä varpaisiin joka päivä jos saisin ja tekisin kaikenlaista. Hävettää se miten nuori hän on. Vapaa-ajan klipeissä ihan pentu vielä (niin, puppy voih) mutta lavalla hänestäkin kuoriutuu niin kuuma että sukat vaan pyörii jossain lattialla tomuna.

Sellainen thirsty anonyymi viesti sitten tässä kohtaa moi.

Menee nurkkaan vähän häpeämään. Ja se vielä että shipin ollessa jo käynnissä mulla oli vaikeuksia erottaa näitä jätkiä toisistaan aika kauan. Näemmä sitä ongelmaa ei enää ole

 

Minulla meni pitkään Jokerit sekaisin, kun aivoni olivat ristineet heidät sen mukaan kuka näytti eniten minkäkin nimiseltä. Ja tällä perusteella esim. Jure oli nimeltään Kris ja Nacea taisin kuvitella Jureksi.

 

Kävin katsomassa mm. Gregorin ja Bojanin instoista heidän uusimmat postaukset. Iski joku hirveä kateus ja ahdistus. Haluaisin olla Jokereiden tilalla, eli edelleen nuori, villi ja vapaa kaikesta. Toki he tekevät kovasti töitä kaiken eteen, mutta oletan että siinä samalla he nauttivat elämästä täysin siemauksin. Itse taas olen 42-vuotias 3 lapsen äiti, joista nuorin on 6-vuotias. Vaikka rakastan perhettäni, niin välillä tulee itku menetetystä elämästä. Tuntuu, että kaikki vain junnaa paikallaan ja nuorimmaisella on sen lisäksi meneillään hirveä uhmakausi. Pelottaa jo tuleva syksy ja jokapäiväinen harrastusrumba. En tiedä, oliko täällä ketään, jolla on samanlainen elämänvaihe menossa? Käärijä ja Jokerit ovat tuoneet niin paljon iloa elämääni, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että heidän myötä olen tajunnut sen, että jotain minun sisältäni on kuollut. Kaipuu nuoruuteen on tällä hetkellä liian suuri.

Oi kyllä tunnistan ja samaistun. Mulla tämä ikäkriisi pamahti päälle aivan järkyttävällä voimalla tämän shipin myötä ja olen pari kk asiaa parkunut -täälläkin paljon. Nyt on jotenkin mieli tyyntynyt vähän senkin suhteen. Olen huomannut että yli 10 vuotta on mennyt elämässä naps ilman että olen oikein tajunnutkaan. Niissä kuuluisissa tappavissa ruuhkavuosissa, ja omassa elämässä myös ruuhkaa lisäämässä yksi iso asia johon en voi itse juuri vaikuttaa mutta joka kuormittaa valtavasti joka ikinen päivä ja nakertaa jaksamista ja mielenterveyttäkin. Olen täysin hautautunut tähän arjen taisteluun ja unohtanut elää vuosia. Olen Minna Canthin päivänä miettinyt jo vuosia sitä Mitä tahansa muuta kuin nukkuvaa puolikuollutta elämää -lainausta ja ajatellut että se olen minä. Minä olen mutten elä. Olen todella yrittänyt nyt panostaa tähän ja käynyt keikoilla, kaikenlaisilla joista yhdestä kyllä kostoksi sain aivan helvetillisen taudin joka kestänyt pian pari viikkoa... ilmoittauduin yhteen koulutukseen johon olen jo kauan halunnut, syksyllä alkaa kiva harrastus ja alan taas liikkua ja tanssia. Mitä mä odotan, kuolemaa?? Yritän kaikkeni etten vain kietoudu siihen murheeseen enää joka on pitänyt mua otteessaan 10 vuotta. Se on liikaa. Nyt riittää.

ja turhamaisuusosasto: Olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta, papereita kysyttiin pitkälle yli kolmeenkymppiin ja se oli vahva identiteetti että näytän nuorelta. Mutta voin vakuuttaa että se juna meni, jonkinlaisena turboexpressversiona. Valtavan raskas 10 vuotta on tehnyt tehtävänsä ja näyttää siltä että olen vanhentunut 25 vuotta tuossa ajassa, otin sitten kaikki vuodet kerralla näköjään ja rapiat päälle. Turhamaista mutta vtuttaa tämä naama ja keho. Kenen ne ovat?? Järkyttävä ilmestys eikä mikään seerumi tai meikki auta, tuntuu että pahentaa vaan.

Mutta näillä mennään. Jotain nuoruuden eliksiiriä olen kuitenkin tästä kaksikosta ja sittemmin koko JO-porukasta itseeni imenyt ja paljon positiivista tullut, myös parisuhteeseen. Nuoruutta ei takaisin saa mutta vielä henki pihisee joten let's carpe diem ja muistetaan elää!

Tsemppiä paljon kirjoittajalle lapsiperhekiireissä. Sinne on niin helppo kadottaa itsensä - mä lähetän sulle paljon voimia pitää myös itsestä huolta ja muistissa se kuka olet.

 

Täysin samaa mieltä! Jure tukka taakse ja vähän sivulle kammattuna oli todella komea ilmestys. Nykyinen tyyli ei pue häntä ja rummuttelu taitaa pitää hänet tosi hoikkana. Vaikuttaa kivalta tyypiltä lukuunottamatta sitä lavalla röökausta jota en tajua. Toiv ei tupruttele Suomessa.

Samaa kyllä sanon Janista ja tyylistä. Hän on minun silmääni niin kuuma tukka edestä kiinni ponnarilla ja se klippi jossa puhui erotiikasta oli ihan järkyn hot. Siinä oli pidempi tukka joka kokonaan man bunilla ja lisäksi kunnon parta. Ja voi nyt NAM. Siihen tyyliin yhdistettynä se matala ääni. Mmm hhhhm.

Kris on mun silmään jotenkin sukupuoleton, sellainen keiju, en näe häntä ollenkaan seksuaalisena mutta voisin kuvitella hänet milloin vain huippumallina. Nace on minusta hot mutta silleen turvallisen somasti paitsi silloin kun lavalla pistää B:n kuriin katseellaan. Puuh kuuma.

B on minusta aivan vastustamaton ja nuolisin häntä päästä varpaisiin joka päivä jos saisin ja tekisin kaikenlaista. Hävettää se miten nuori hän on. Vapaa-ajan klipeissä ihan pentu vielä (niin, puppy voih) mutta lavalla hänestäkin kuoriutuu niin kuuma että sukat vaan pyörii jossain lattialla tomuna.

Sellainen thirsty anonyymi viesti sitten tässä kohtaa moi.

Menee nurkkaan vähän häpeämään. Ja se vielä että shipin ollessa jo käynnissä mulla oli vaikeuksia erottaa näitä jätkiä toisistaan aika kauan. Näemmä sitä ongelmaa ei enää ole

Missä Jan puhuu erotiikasta? Olin matkan takia neljän päivän ajan ilman nettiä ja tietysti sillä aikaa on mennyt ohi jotakin noin tärkeää. P.s. Jatkuvasti minulta kysytään täällä sitä tupenrapinat kysymystä. Onkohan palsta tekemisissä universumin voimien kanssa ja yrittää kertoa jotakin Gregorista.

 

Kiitos kaikille vastauksista ja vertaistuesta. Olette ihania. Olin nuorena aika villi, menevä ja kokeilunhaluinen. Yliopisto kavereiden kanssa tuli bailattua aika ahkerasti. En voi sille mitään, mutta Bojan aiheuttaa minussa takaumia. Ehkä se sitten helpottaa siitä ajan kanssa. Mietin vaan, että laukaisiko B&K minussa kriisin vai olisiko se tullut muutenkin. T: se 3 lapsen äiti

 

Mä olen ollut supersuorittaja, suorittanut niin paljon 20v että nyt on suoritukset suoritettu mun osalta. Mä aion helvetti nauttia elämästä, ja tehdä just sitä mitä tykkään.. jaahas haenkin tässä lasillisen kylmää rieslingiä.. ja katselen ihanan vihreää kesäiltaa. Muutama keikkalippu ostettu ja harrastuksia varailtu myös syksylle. Minulle. Sillä minä ansaitsen parasta, vähän pitää teinejä vielä potkia oikeaan suuntaan mutta se on ihan mieluista tietyssä määrin, mutta ei enää niin että hukkaan itseni harrastusrumbahelvetti oravanpyörään.. enää ikinä.

Leila

 

Yllättävät epäilykset, täysin nurin menevät laidasta laitaan seilaavat mielipiteet ja ajatukset kuuluvat ikävä kyllä tämän taudin kuvaan. Oireina ovat lisäksi lähes maaniseksi yltyvä onnentunne ja sitten heti perään todella syvä depressio koko jutusta. Ja nämä siis saattavat vaihdella monta kertaa päivässä.
Itse yritän välillä päästä sellaiseen zen-tilaan ja ottaa vaan vastaan kaiken, mitä tulee Kun siis en oikeasti mistään mitään tiedä enkä mihinkään pysty vaikuttamaan.
Ja siis tähän sairauteen ei ole löydetty toistaiseksi parannuskeinoa, odottelen jonkinlaista ihmeparannusta.

No tästähän näissä minunkin epäilyissä on kyse taas.

 

Kiitos kaikille vastauksista ja vertaistuesta. Olette ihania. Olin nuorena aika villi, menevä ja kokeilunhaluinen. Yliopisto kavereiden kanssa tuli bailattua aika ahkerasti. En voi sille mitään, mutta Bojan aiheuttaa minussa takaumia. Ehkä se sitten helpottaa siitä ajan kanssa. Mietin vaan, että laukaisiko B&K minussa kriisin vai olisiko se tullut muutenkin. T: se 3 lapsen äiti

Sama juttu. Näen hänessä vähän itseäkin nuorena, tosin olin paljon arempi enkä valitettavasti taivaallinen monilahjakkuuss, mutta toinen puoli minussa tuollainen liehuja bilettäjä, joka välillä menee ylikierroksille vähän kuin elohiiri silmässä, kuten joku osuvasti kuvasi B:tä somessa. Se nuoruusminä on niin kaukana nykyisyydestä että vaikea uskoa että olen se sama ihminen edes. Surettaa että se hauska tyyppi hävisi johonkin. Ehkä ikäkriisi olisi saavuttanut sut joka tapauksessa mutta nämä ihanat triggerit sattuivat tähän väliin. Ainakin myös kivaa katseltavaa omien asioiden käsittelyn lomassa...

 

Kantsii muuten käydä kurkkaamassa instassa @bojansstories -fanisivun tarinat. Sieltä näkee, kuka on reagoinut CCC-tarinaan aamulla, vaikkei häntä ole siihen kyseisellä sivustolla edes merkitty.

 

Kantsii muuten käydä kurkkaamassa instassa @bojansstories -fanisivun tarinat. Sieltä näkee, kuka on reagoinut CCC-tarinaan aamulla, vaikkei häntä ole siihen kyseisellä sivustolla edes merkitty.

Ah ihanaa!!! K käy siis kyttäämässä noita fanisivustoja siinä missä kaikki muutkin shippaajat

 

Harmi ettei se seuraa Rekoa. Luulisi että käy ne storyt katsomassa, varsinkin kun tägätty siihen storyyn. On varmaan aika lailla lämmittänyt mieltä nähdä B laulamassa CCC ja noin hyvin vielä ulkomuistista sanat

 

Kiitos kaikille vastauksista ja vertaistuesta. Olette ihania. Olin nuorena aika villi, menevä ja kokeilunhaluinen. Yliopisto kavereiden kanssa tuli bailattua aika ahkerasti. En voi sille mitään, mutta Bojan aiheuttaa minussa takaumia. Ehkä se sitten helpottaa siitä ajan kanssa. Mietin vaan, että laukaisiko B&K minussa kriisin vai olisiko se tullut muutenkin. T: se 3 lapsen äiti

Täällä toinen, jolle Bojan ja muu JO aiheuttaa valtavasti takaumia ja kaipuuta yli 20 vuoden takaiseen yliopistoelämään. Asuin silloin briteissä ja kuuntelin paljon JO tyylistä indiemusiikkia, siinäkin mielessä olen paljon itku silmässä (mutta kiitollisena) muistellut niitä aikoja kun lenkillä nyt JO kuuntelen. Lapsiperhearkea ei itsellä ole mutta muuten tuntuu että arjen huolet on näivettäneet elämää ihan liikaa viimeiset vuodet. Toisaalta nautin siitä että ensimmäistä kertaa elämässäni olen oppinut tämän kevään aikana kunnolla arvostamaan itseäni ja uskaltanut tuoda oman todellisen persoonani vahvasti esiin myös työpaikalla, mistä sekin lienee johtuu. Ensimmäistä kertaa uskaltauduin kirjoittamaan tänne, lukenut olen ketjua alusta saakka ja nauttinut teidän omaa elämää avaavista tarinoista vähintäänkin yhtä paljon kuin itse tästä K&B shippauksesta 🩷

 

Kantsii muuten käydä kurkkaamassa instassa @bojansstories -fanisivun tarinat. Sieltä näkee, kuka on reagoinut CCC-tarinaan aamulla, vaikkei häntä ole siihen kyseisellä sivustolla edes merkitty.

Eli käytännössä hänen oli pitänyt varta vasten etsiä Bojansstories -nimisen käyttäjän tili ja avata storyt? Kyllä siellä ajatuksissa kytee eräs slovenialashurmuri.

 

Kantsii muuten käydä kurkkaamassa instassa @bojansstories -fanisivun tarinat. Sieltä näkee, kuka on reagoinut CCC-tarinaan aamulla, vaikkei häntä ole siihen kyseisellä sivustolla edes merkitty.

Voin vain kuvitella, miten paljon tykkäyksiä ja sydämiä K tykittää B:n omiin instatarinoihin, ja varmaan myös toisinpäin.

 

Kantsii muuten käydä kurkkaamassa instassa @bojansstories -fanisivun tarinat. Sieltä näkee, kuka on reagoinut CCC-tarinaan aamulla, vaikkei häntä ole siihen kyseisellä sivustolla edes merkitty.

Mitä ihmettä !

 

Minäkin olen siihen kiinnittänyt huomiota, mutta se on nähtävästi kielletty aihe.

Koska siinä ei ole mitään, mistä huolestua.