Kävin katsomassa mm. Gregorin ja Bojanin instoista heidän uusimmat postaukset. Iski joku hirveä kateus ja ahdistus. Haluaisin olla Jokereiden tilalla, eli edelleen nuori, villi ja vapaa kaikesta. Toki he tekevät kovasti töitä kaiken eteen, mutta oletan että siinä samalla he nauttivat elämästä täysin siemauksin. Itse taas olen 42-vuotias 3 lapsen äiti, joista nuorin on 6-vuotias. Vaikka rakastan perhettäni, niin välillä tulee itku menetetystä elämästä. Tuntuu, että kaikki vain junnaa paikallaan ja nuorimmaisella on sen lisäksi meneillään hirveä uhmakausi. Pelottaa jo tuleva syksy ja jokapäiväinen harrastusrumba. En tiedä, oliko täällä ketään, jolla on samanlainen elämänvaihe menossa? Käärijä ja Jokerit ovat tuoneet niin paljon iloa elämääni, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että heidän myötä olen tajunnut sen, että jotain minun sisältäni on kuollut. Kaipuu nuoruuteen on tällä hetkellä liian suuri.